Vaalien 2. kierros, ennakkoäänestys Suomi Talolla

Todella yllattyneena olen seurannut Suomen presidentin vaaleja, ja saanut huomata, kuinka ihmisten ajatus-, ja arvomaailma on , ikava kylla 2000-luvulla muuttunut. Onhan aivan uskomatonta, ennenkuulumatonta, etta julkihomo, siviilipalvelusmies, ja kaiken lisaksi kirkoon kuulumaton paasi toiselle kierrokselle. Mielestani nykyisen presidentin, hankin seksuaalivahemmistoon kuuluvana, eika kuulu kirkoon, politiikka, ja arvomaailma ovat aiheuttaneet Suomessa sen, etta kirkostaeroaminen on lisaantynyt, ja suvaitsevaisuudessa on menty yli ayraiden, siita esimerkkina mm. Linnan juhlat, joissa homoparien tanssimisesta on tehty nayttavaa, ja muka ihailtavaa. Suomen kansan moraali on 2000 luvulla tuntuvasti laskenut, ja arvomaailma vahentynyt, ikava kylla. Mielestani siihen on suuri vaikutus istuvalla presidentilla. Presidentti on maan keulakuva, ja johtohahmo, hanesta huokuu maan voima, arvot, ja tahto. Siina mielessa presidentin virka on todella tarkea. Koti, uskonto, ja isanmaa, naihin peruspilareihin luotettiin sota-aikana, ja tulee aina luottaa. Sivarimiehena Haavisto ei tue naista yhtakaan. Pienen pojan isana haluan antaa pojalleni turvallisen, ja perusvarman tulevaisuuden, kenties joku paiva han kay Suomen armeijan ja jopa asuukin siella. Haluan, etta Suomea johtaa presidentti, jolla on arvot kohdallaan, ja voimme olla hanesta ylpeita.

Ilokseni olen laskeskellut niin, etta vahvasti keskustapuolueen kannattaja tiedan, etta suurin osa keskustalaisista omaa terveen, vahvan arvomaailman, missa perhe on yhteiskunnan perus, ja sen voimakas tukipilari. Nain ollen, suurin osa keskustalaisten aanista mennee Niinistolle, ja jos perustuslaillisistakin edes puolet aanestaa Niinistoa, on hanen voittonsa kuitenkin ylivoimainen, sanoisin 70 % – 30 %. Siispa kaikki joukolla aanestamaan, ja tekemaan Suomesta taas ylpeyden aiheemme, ja maailman parasta maata asuttaa! Kaikesta huolimatta, ja varmuudeksi, laitan illalla kadet tiukasti ristiin, ja pyydan apua ylhaalta; sielta sita sota aikanakin anottiin, ja sita tuli, silloinkin:) Iloista aanestamista kaikille, ja…muistakaa aanestaa… oikein;)

Marathon Lady

Sieltä lähtee MARATHON LADY niminen alus,vieden ihmisiä kalastamaan kaksi kertaa päivässä.

Marathoniin on West Palm Beachistä matkaa noin 180 mailia.

Iltakalareissu oli minulla mielessä. Heinäkuu on Mangrove snappereiden kutuaikaa,  iltasyönti piti olla kalaa antavaa.

Lähtö merelle tapahtui 6.30 illalla. Matka ensimmäiselle ankkurointipaikalle kesti noin 45min. jolloin veden syvyys oli 85 jalkaa. Olimme Atlannin puolella koralliriuttojen kohdalla.

 Joitakin pohjakaloja tulikin, syönti ei kuitenkaan ollut oikein paikallaan. Ankkuri vain ylös ja toiseen kohtaan yrittämään uudelleen.

 
Ilta alkoi hämärtää, kalan syönti parani.  Snappereitä alkoikin tulla.

Illan saalis

Turistien innostuneet kiljahdukset saivat aluksen pojat (Mates) nopeasti liikkeelle. He irroittivat koukut kätevästi, merkkasivat tarpeeksi isot kalat (keepers) jokaisen onkijan omalla merkillä ja pudottivat ne jäiden sekaan. Liian pienet pääsivät takaisin mereen kasvamaan.

 Parhaimmillaan syönti oli kello 9  ja 11 välillä, illan jo pimetessä.  Tosi isoja kaloja ei tullut, parhaimmatkin olivat noin 3-4 paunaa, joitakin groupereita jouduttiin pudottamaan myös mereen. Ne eivät olleet aivan täysimittaisia.  Määrämitta kun on 20 tuumaa, puolikin tuumaa vaille ja saalis on pudotettava takaisin mereen.

 Rantaan tultuamme laivapojat kauhoivat kalat laiturin pöydälle. Kasassa oli useita satoja kaloja, siitä pojat alkoivat heitellä niitä merkkien mukaan kalastajien laatikoihin.  

Oma osuuteni oli kymmenkunta snapperiä lähes joka ilta näillä neljällä Marathonreissulla .

Kalojen jako

Kalat olivat siivottuina jäissä kotiin tullessa, nyt niitä on hyvä ottaa pakastimesta paistettavaksi. Snapperit ovat mainion makuisia!

Matka oli oikein hyvä, sää oli mainio, siitä jäi mukavat muistot.

Kalasteluterveisin!     Siimat tiukalle! (Tight lines )                                    

 Jorma Huttunen     -    West Palm Beach,Florida

Lappeenrannan kaunis satama oli juuri lähtiessäni heräämässä kevääseen.

Raskas matka Suomesta tänne Yumaan kesti kaikkinensa 26 tuntia. Tasokartasta katsoen matkaa Lontoosta Phoenixiin, tuntuu tosi erikoiselta, kun lentoreitti ylittää jäisen Grönlannin eteläkärjen. Nyt matka kesti koukkaamalla 10,5 tuntia. Paljonkohan menisi, jos lentelisi suoraan? Vanha sanonta, jos ei jotain  ymmärrä, kuuluu, ”pallo on pyöreä”.

Ekan yön vietin hotelissa ja näin olin virkeänä herättelemään Tuccoja ylös keskiviikko aamuna. Talvehtiminen oli sujunut hienosti ilman mitään ongelmia. Pressujen alta paljastuivat siistit Tucot, jotka molemmat käynnistyivät, kuin palmupuun alta. No onhan noita koko metsikkö tässä vieressä. Ei kosteus-  eikä muitakaan ”viemärieläinten” aiheuttamia vaurioita. Valurautainen paistinpannukin oli tavaratilassa ilman mitään peitteitä ja sekin näytti aivan, kuin sitä olisi vasta käytetty. Ei täällä kuivassa ja helteisessä Arizonassa rauta kaapissakaan ruostu niin kuin esim. merellä seilatessa.

Yuma

Aamukahvit olen keitellyt ekapäivinä 3…4 välillä aamuyöstä. Kymmenen tunnin aikaero tuntui aluksi selvästi, mutta nyt olen jo jaksanut valvoa ilta pimeään, joka alkaa täällä ennen kahdeksaa. Viereisen Colorado-joen länsipuolella pimeys alkaa jo tuntia aikaisemmin. Viimeinen aikavyöhykkeen muutos on sitten Alaskan rajalla, jolloin kellonajat ovat samat kuin Suomessa. Vain yö ja päivä ovat vaihtaneet paikkaansa.

Erilaisia huoltotoimenpiteitä, Tuccoon öljynvaihto ja tankkaus, ja matkavalmius on melkein saavutettu. Jään kuitenkin vielä muutamaksi päiväksi tänne lojumaan.

Kävimme ystäväni Luisin kanssa yhtenä päivänä Meksikon puolella. Los Algadones on aivan rajapuomissa kiinni oleva pikkuinen ”ostosparatiisi” amerikkalaisille. Hammaslääkäreitä, partureita ja rättikauppoja kiinni toinen toisissaan. Rajamuodollisuudet olivat varsin yksinkertaiset, mutta takaisin tullessa Amerikan passitarkastaja huomasi t-paitani taskusta juuri ja juuri pilkistävän pienen sikarin. Ostin sen lounaspaikan kiertävältä myyjältä. Poltan joka vuosi yhden ja nyt ajattelin varautua taas sellaiseen. Ilmeestä päätellen se tarkastaja taisi vähän minua nuhdella? Siinä päällyksessä kun luki ”Original Cuba”. Siitä selvisin sillä, kun itse henkilökohtaisesti kävin viemässä sen takaisin Meksikon puolelle roskakoriin. Amerikan roskiksiin sitä ei saanut laittaa. Ehkä se äijä pesi vielä kätensäkkin sen saasteen jäljiltä?

Los Algadones

Polkupyörälläkin olen löytänyt muutamia reittejä ja niistä ajeluista oikean käden selkämyksessä on muistona auringon tekemiä pieniä vesikelloja.

Viimekesäinen matka vei meidät Floridasta Halifaxin kautta tänne Arizonaan. Tuo reitti on merkitty karttaan vihreällä. Nyt on tarkoitus tehdä vastaava koukkaus luoteisnurkan, Alaskan kautta takaisin syksyksi Floridaan.

Se punainen on auton hakumatka Seattlesta syksyllä 2009.   

Tuccotour I- III

 Champions liigan loppuottelua jalkapallossa seurasin eräässä Yuman pubissa televisiosta. Lontoossa pelattu peli alkoi täällä aamupäivällä klo 11.00, eikä tunnelma noussut Suomi – Ruotsi ottelun tasolle kuten silloin Old Cockissa, Lappeenrannassa. Olin Yuman baarin ainut pelin seuraaja!  ”Parempi yksin oikeassa, kuin joukon mukana väärässä”. Näille pitää olla soikea pallo.

Eihän tämä karavaani-harrastus tietenkään veneilylle vedä vertoja, mutta on ihanaa käydä nukkumaan, kun kaikki polkupyörää kevyemmät rientää metrin korkeudella kohden itää.  Tucon takana oleva leikkimökin kokoinen peltinen varastokoppikin kaatui tuulen voimasta. Palmutkin kyllä taipuivat, mutta pysyivät pystyssä. Tuulipintaahan niissä on vain optarin purjeen kokoinen tussukka aivan latvassa. Tuuli oli sitä luokkaa, että veneessä ei nyt nukuttaisi. Lepareiden ja kaikkien kiinnitysten vahtiminen varmasti pitäisi siitä huolen. Tucon kiinnitykset kuitenkin kestävät suuremmankin myrskyn rauhallisilla yöunilla. On onni olla rutikuivassa Arizonassa nyt.

Onni vaihtui kuitenkin onnettomuudeksi heti seuraavana yönä. Alkoi armoton hammassärky juuri ennen viikonloppua. Maanantaikin oli Amerikassa suuri juhla, ”Memory Day”, joten skootterilla Meksikoon. Pikkutucon jätin parkkiin rajalle, kun Los Algodineksessä omissuhteet noilla härveleillä vaihtelee kuulemma äkkiarvaamatta. Kylässä on noin kymmenentuhatta asukasta, joista yksin hammaslääkäreitä runsas 300 ! 

Olin aamulla Kivisen Tiinan suositteleman hammasklinikan ovenkahvassa ja apua sain tuossa tuokiossa. Eka kuvat osoittivat jo kuitenkin, että nyt on syytä mennä erikois-klinikalle. Niin sai suomalainenkin nauttia amerikkalaisten vaatimasta palvelutasosta. Minua kuljetettiin parikertaa autolla edestakaisin noiden kahden klinikan väliä ja mm. puudutuksia tehtiin kolmesti ja röntgenkuvia otettiin erivaiheissa ehkä kymmenen sen kuusituntisen aikana, kun siellä vietin. Hampaan juurikäytävän sisus vaihdettiin uudeksi.

www.endoplusalgodones.com  Ensin tehtiin muotti sulattamalla juurikäytävään muovia, jolla mallineella joku paikallinen laboratorio valoi uuden sisustan kahden tunnin toimitusajalla!  Toisessa klinikassa tehtiin viimeiseksi muotti hampaan ”hatuksi”. Taisivat puhua jostain kruunusta, joka asennetaan tulevana torstaina, kun sen ensin jokin valimo on valmistanut. Se juurijuttu maksoi 320 $  (n. 230 €), ja kruunajaisten hinta tulee olemaan 260 $ ( 190 € ).

Hammaslääkäri

Muutenkin ote klinikoissa oli hyvin leppoisa. Lääkäri lauleskeli hammasta operoidessaan ja joutoaikoina he istuivat potilaiden kanssa samassa odotushuoneessa.

Aika vaikuttava kokemus noilla rahoilla.  Extremeä parhaimmillaan. Suosittelen.

Lauantaina tulisi kuitenkin olla Los Angelesin lentokentällä. Saapuu Tuccoon laki ja järjestys, jos Helsingin kassinkantajat siihen suostuvat.

Kruunajaiset Meksikossa kesti 15 min ja uteliaisuuteni palkittiin operaatiossa tehtyjen muottieni ja niiden mallien lahjoituksena minulle. Hampaiden välissä näkyvä salmiakki on Suomesta tuotu, koska sitä herkkua ei saa Amerikasta.

            KUVA 6020047

Tuo pari päivää pitämäni työ-kruunu on väristä päätellen kaiketi jotain jalometallia, mutta lopullinen näyttää valkoiselta, ilmeisesti opaalia?  

Lopulta pääsin liikkeelle päivää ennen Nallen lentoa Los Angelesiin. Kohta Kalifornian puolella oli ratsia, jossa kaikki liikenne pysäytettiin. Nyt tutkittiin hedelmiä ja minun jääkaapistani kävivät ottamassa muutaman appelsiinin omia tutkimuksiaan varten. Kalifornian leimoilla varustettuina ne olivat kyllä heidän omaa tuotantoaan, mutta nekin näyttivät nyt kiinnostavan?

Sain monien vaiheiden jälkeen hyvän leiripaikan aivan lentokentän päästä, josta oli lyhyt matka noutaa taxilla uupunut suomen matkaaja.   

Tucco

Järjestys alkoikin jo muodostumaan heti ensimmäisenä yhteisenä aamuna, kun heräsin pölynimurin pauhuun aamukuudelta. Laki tulenee kai vasta lounaan jälkeen?

Laaja hiekkaranta-alue veti puoleensa viikonloppuna lainelautailijoita ja grillijuhlista nauttivia nuoria. Beach Volley kenttiä oli 12 kpl aivan rinnatusten. Yritin jäädä katselemaan tuota näyttävää urheilua, mutta takaa minua kehotettiin jatkamaan pyöräilyä  (§ 1). Alueelle oli rakennettu pyörätie betonilaatoista. Se kiemurteli rannan tuntumassa yli 12 mailin pituisena. Marina del Rey:n satama-altaassa seurasimme ison hylkeen verkkaista liikehdintää.

Kalifornia

Kalifornian vehmas luonto esittäytyi koleassa alkukesässä monipuolisen kauniina viiniviljelmineen.

San Fransicon kaupungissa onnistuimme saamaan leiripaikan läheltä keskustaa, jonka nähtävyyksiä sukellamme huomen-aamulla tutkimaan. Ensin täytyy kuitenkin korjata vuotamaan alkanut jäähdytysvesiletku. Uusi löytyi lähikorjaamosta ja ongelma saatiin korjattua.

Helpoin tapa tutustua nopeasti kaupungin nähtävyyksiin on tehdä se järjestetyillä kiertoajeluilla.  Viileässä ilmassa bussin avoimella ylätasanteella värjöttelimmekin noin 3 tunnin kiertoajelun kaupungilla. Golden Gate, yksi maailman kuvatuimmista turistikohteista ja sen läheisyydessä vankilasaari Algaratz,  olivat taaskin objektiivien ykköskohteina.  San Francisco sijaitsee kukkuloilla, joiden ylitys vanhaan malliin ”Cable carilla” oli tietysti turistin koettava.

Kaupungin keskustassa on laaja ”China Town”, jonka lukemattomat rihkamamyymälät tarjosivat erilaisia houkutuksia, koruista taisteluvälineisiin.

Napa Valley on yksi suuri viinintuotantoalue kahden vuorijonon välissä, ja siellä yli 400 viinitilaa toimii ja tarjoaa tutustumismahdollisuuden viinin valmistuksen saloihin. Yritimme selvittää tuota mysteeriota vain yhdessä pisteessä, sen elinkaaren loppuvaiheessa.  Nautittiin erään tunnetun viinin tuottajan tuotteita sen maistiaistiloissa. Joitakin tuotantovaiheita jäi näin varmaan näkemättä, mutta lopputuloksen laatua ei voinut kuin ihastella.

Viiniviljelmät kauniisti kumpuilevassa maastossa ruusuistutuksineen olivat kaunista katsottavaa ja koko seudusta jäi mielikuva hyvin kukoistavasta liiketoiminnasta.

Koko Pohjois-Kalifornian maisema on kuin postikortista. Kuinka onkaan voitu tuhlata kauneutta noin paljon yhteen ja vielä niin huonosti taloudestaan huolehtivaan valtioon?  Hinnat turistille ovat kyllä aivan omaa luokkaansa. Punapuut, nuo metsien jättiläiset kasvoivat tien varsilla ja suurimmat näkemämme noin 3 metrin läpimittaisina varastivat huomion kevään muutenkin rikkaassa kasvustossa.

 Matkasimme Los Angelesista aluksi rantateitä nrot 1 ja 101 ja siirryimme maisematie 96 kautta itään, valtatielle nro 5.  Tuo 150 mailin mittainen, mystinen ”Bigfoot Scenic Byway”,  taisteli raivokkaasti tilasta yhdessä Klamath-joen kanssa.

Klamath River

Maisemat rannikolla häikäisivät  erilaisten  kukkien ja pensaiden väriloistolla ja päätyivät lopulta Mount Shastan ylängölle tunturilapin maisemia mukailevien kituvien pensaiden kirjoksi.

Kiitos kauniille Kalifornialle. Me jatkamme pohjoiseen.

P1

Maaliskuun 8. päivänä alkoi noin 80 toiveikkaan matkalaisen bussimatka kohti Miamia ja sieltä lentäen edelleen Buenos Airesiin ensimmäiseen pysähdyspaikkaamme.

Aikaisen perille tulon vuoksi ei vielä voinut majoittua hotelliin, aloitettiin päivä kiertoajelun merkeissä. Monelle meistä tämä oli jo tuttua ensimmäisen Etelä-Amerikan matkamme yhteydessä, joten en puutu siihen enemmälti. Mainitsen vain viimeisen kohteemme hautausmaan ja sen vaikuttavat mausoleumit, jotka ensimmäisellä kerralla jätin syrjään.

P2

Oppaamme kertoi Eva Peronin ruumiin vaihderikkaasta seikkailusta. Oli nimittäin ollut vaikea päättää, missä hänen viimeinen lepopaikkansa tulisi olemaan. Ruumis kävi Euroopassa useammassa paikassa ja muuallakin ennen kuin se päätyi mahtavaan ja varsin koristeelliseen mausoleumiin Buenos Airesin hautausmaalla. Eli meidän oppaamme viimeinen toteamus oli että Eva Peron matkusti ruumiina enemmän kuin konsanaan eläessään.

  Majoituimme vihdoin ja meillä oli vapaa ilta kuten myös vapaavalintainen ohjelma seuraavana päivänä. Illalla sen sijaan oli vuorossa illallinen, jonka yhteydessä oli argentiinalainen tango esitys. Ruoka oli hyvää ja tanssijat erinomaisia. Eihän voinut verrata suomalaiseen tangoon, sen moni meistä jo tiesi.

   Tämän Buenos Airesissa olomme aikana sai matkamme ohjaaja Seppo Palokas ikävän uutisen, hänen vaimonsa Irmeli oli kuollut. Moni meistä arveli, että mitäs nyt tulee eteen. Sepon vastaus oli varma. Hän ei tahtonut jättää meitä pulaan, koska hän tiesi, että kotipuolessa Irmelin tytär tiesi, kuinka hoitaa asiat kuntoon.

Kohti Andeja

P3

Maaliskuun 11. päivin aamuna olimme kaikki lähtövalmiina kohti Andeja. Busseja vaan ei kuulunut määräaikaan. No olihan tämä sitä “manjana” maata. No kyllä ne vihdoin tulivat ja matkatavarat ladattiin ruumaan. B-bussi pääsi heti matkaan, mutta A-bussilla oli pieni ongelma, ilmastointi ei toiminut. Se saatiin vihdoin korjatuksi ja nyt mentiin jonkin matkaa, jolloin se alkoi taas oikutella. Kun sitten pysähdyimme ensimmäiseen lounaspaikkaamme, jossa B-bussin matkustajat olivat jo syöneet, saatiin siihen oikean kokoinen osa ja lounaan jälkeen jatkettiin matkaa.

  Kaikki sujui hyvin aluksi, mutta sitten yllätti sade, välillä aika rankkana. Mendozan hotelliin päästyämme, oli joillakin matkustajilla ikävä yllätys. Sade oli kastellut matkalaukut, niin että vaatteet oli vietävä pesulaan. Kuinka tämä oli mahdollista. Tämä bussiyhtiö oli kehunut loistavaa kalustoaan. Uusissa moderneissa busseissa matkanteon piti olla kuin unelma. Ilmeisesti meitä oli petetty. Seppo oli asiaan tyytymätön ja vaati uudet bussit loppumatkaksi.

 Seuraava aamu alkoi Mendozan kiertoajelulla. Kaupunki oli vauras. Useat puistot. joissa pysähdyimme olivat vehreitä kukka- ym. istutuksineen. Vihdoin saavuimme kaupungin näköalapaikalle jaloittelemaan ja kuvanottoon. Suloinen pikkukoira, joka kuului, jollekin seudun kauppakojun omistajista, juoksenteli vapaana ja sitä silittämään osui matkakumppanimme Bert Hamlin. Koira varmaan säikähti vanhan herran kävelykeppiä ja iski hampaansa ojennettuun käteen. Ei siinä muu auttanut kuin lähteä ensiapuun, joka vei meille niin tärkeää aikaa. Ehtihän siinä ajassa kuitenkin syömään lounaan ennen matkan jatkumista.

P4

  Andeille ajo jatkui pari kolme tuntia myöhemmin. Ilma oli suotuisa. Mahtavat vuoret avautuivat eteemme. Jonkin aikaa rinnettä ylös ajettuamme saavuimme pienen järvimaiseman kohdalle ensimmäisiä kuvia näppäilemään. Tuula Salmela erikoiskameroineen oli jo bussista käsin ikuistanut monta kohdetta. Hän sai olla onnellinen. että hänellä vielä oli kamera tallella. Kun bussin ilmastointilaitetta oli korjattu hotellin edessä, ilmestyi jostain pari pitkäkyntistä naishenkilöä, joista toisen käsi oli jo ojennettuna Tuulan kameraa kohti.. Pirkko Tiilikainen onneksi huomasi tilanteen ja sai heidät karkoitetuiksi. Olihan meitä jo varoitettu tämän kaltaisista tilanteista.

  Matka jatkui. Korkeammalla näkyi jo lumen peittämiä huippuja. Kun pysähdyimme seuraavalla lepopaikalla, tuntui kuin ilma olisi muuttunut kylmemmäksi. Tuuli pieksi kasvojamme ja ymmärsimme tietysti, että tällaista se oli aina näin korkealla. Inka-intiaaneilla oli siellä myyntikojunsa, joissa oli tarjolla monenlaisia käsintehtyjä koruja ym. esineitä. Jatkettiin matkaa alas rinnettä Chileä kohti. Andien ylityksen viimeinen etappi alkoi, kun passintarkastus ja käsitavaroiden tutkiminen oli ohi. Seisoimme rivissä kassit yms. edessämme pöydän päällä ja tullin palveluskoira nuuhkaisi tavaroitamme, eikä löytänyt huumeita tai tuoreita hedelmiä keneltäkään.

  Nyt sitten mentiin pilkkopimeää vuorenrinnettä alas kohti Santiagoa, jonne saavuttiin myöhään illalla. Aamulla oli kiertoajelu. Osuimme sinne juhlapäivänä, ja Presidentin palatsin läheisyydessä oli paraati. Pääsimme livahtamaan joidenkin hevosratsujen välistä muita nähtävyyksiä katsomaan. Tämä 7 miljoonan kaupunki on juuri nauttinut 200 vuoden ajan itsenäisyydestä. Pysähdyimme Metropolitan Cathedral -kirkon aukiolle valokuvaamaan. Paikallinen oppaamme kertoi, että paavi John Paul II kävi täällä 1980-luvulla. Kaupungin näköalapaikalta avautui varsinainen panodraama yli seudun.

Celebrity Here We Come

  Kun seuraavana päivänä vihdoin saavuimme päämääräämme Valparaisoon, missä risteilyaluksemme Celebrity Infinity odotti meitä, huokaisimme helpotuksesta. Seikkailumme tältä osin oli ohi ja me kestimme sen. Alkuvalmisteluiden jälkeen pääsimme pian hytteihimme ja olimme valmiit kaikkeen mitä oli edessämme seuraavan kahden viikon ajan.

La Serena ja Coquimbo

P5

Ensimmäinen maaretki  oli jo seuraavana päivänä. Saavuimme La Serenaan, joka on Chilen toiseksi vanhin kaupunki, perustettu syyskuun 4. päivä 1544. Kaupungin espanjalaiset perustajat ehtivät tuskin saada sen perustuksia alulle, kun Arauconos intiaanit hyökkäsivät sinne ja kapteeni Francisco de Aguirrea pyydettiin perustamaan se uudestaan 1549.

  Monet  La Serenan rakennukset ovat puusta ja tyyliltään pääasiallisesti 1500-luvun italialaista renessanssia. Tärkeimpiä vierailun kohteita olivat San Franciscon kirkko, joka kesti  tulipalon v. 1680. Yliopiston yhteydessä on mineraalimuseo, jonka kokoelmiin kuuluu huomattava määrä Chilen, Brasilian, Afrikan ja Intian arvokiviä ja mineraaleja. Arkeologisen museon kokoelmiin kuuluu muinaisten ihmisten ja kulttuurien vaatetus, työkaluja ja kotia käsittelevät esittelyt.

  Koska La Serenan retket oli jo myyty otimme rannalta taksin ja lähdimme tutustumaan lähiseudun Coquimboon. Nyt alkoi kiipeäminen jyrkkää mäenrinnettä ylös. Meillä oli pieniä kielivaikeuksia, mutta pystyimme kuitenkin näkemään minkälaisissa olosuhteissa täällä elettiin. Kipusimme aivan huipulle, missä oli moderni Guayacan Church, jonka ääreltä avautui hieno näköala yli koko seudun. Jatkoimme matkaamme alas rinnettä ja ajoimme käsityöläiskojujen ja kalatorin ohi takaisin laivallemme.

 Arica, Chile

  Meripäivän jälkeen saavuimme Aricaan, Chilen pohjoisimpaan kaupunkiin. Vuonna 1570 perustettu kaupunki on kuuluisa merenkulkukaupunki, jonka läpi kulkevat lähiseudun kaivoksien hopea ym. arvomineraalit. Seudun alkuasukkaat, jotka tunnettiin nimellä Chinchoros olivat kuuluisia muumiointitaidostaan. Niinpä tämän seudun San Niguel de Azapan arkeologisessa ja antropologian museossa tavataan nämä maailman vanhimmat muumiot, jotka ovat monta sataa vuotta vanhempia kuin egyptiläiset muumiot

  Lähellä satamaa tullaan ensin Colon aukiolle, jonka vehreiden puiden ja suihkulähteen luona on mukava oleskella. Lähettyvillä on myös tullirakennus, jonka on suunnitellut kuuluisa arkkitehti Gustave Eiffel 1800-luvulla. Tosin rakennus toimii nyt näyttelykeskuksena. Saman arkkitehdin suunnittelema on myös San Marcos -katedraali, joka kauniisti  erottuu ympäristöstään vaaleanpunaisen ja valkoisen värinsä johdosta. Vuonna 1888 sattuneen maanjäristyksen johdosta kirkko jouduttiin rakentamaan uudestaan.

Lima, Peru

P6

  Nyt saavuimme Perun pääkaupunkiin Limaan, jossa on yli 8 miljoonaa asukasta. Kun se perustettiin v. 1935, kutsuttiin sitä aluksi ”kuninkaitten kaupungiksi”. Ennen kuin espanjalaiset kuningatar Isabellan määräyksestä valloittivat Perun, asui siellä inka -intiaaneja. Heitä hallitsi kuningas ja he palvoivat auringon-jumalaa uhreineen. He kehittivät erinomaisen kastelujärjestelmän ja olivat mestarillisia muurareita rakentaen kivilinnoituksia, valtavia temppeleitä ja kokonaisia kaupunkeja. Oli varsin hämmästyttävää,  sillä näiden rakentamiseen käytettiin valtavia kivenjärkäleitä ilman nykyaikaisia työkaluja tai muurilaastia. Eikä heillä ollut vetoeläimiä, eikä mekaanista väkipyörää. Kuinka he sitten kuljettivat näitä isoja kivenjärkäleitä, se on edelleen arvoitus.

   Vaikka inkoilla ei ollut kirjoitettua kieltä, he harjoittivat hyvin korkeatasoista lääketiedettä mm. aivokirurgiaa. He viljelivät maissia, maapähkinöitä, erilaisia paprikoita ja yli 200 perunalajia. Suomalaisessa keittiössä peruna on tärkeä ruokalaji, eikä kai missään muussa kielessä ole nimeen sisällytetty perunan alkuperäismaan maan nimeä – peru-na.

  Liman historiallisesti viehättävin osa on ns. vanha kaupunki, jossa arkkipiispan palatsi, hallinnollinen palatsi, kaupungintalo ja katedraali reunustavat kaunista aukiota Plaza Mayor, ja sen suihkulähdettä. Nämä rakennukset edustavat neo-klassista tyyliä. Vanhan kaupungin ulkopuolella olivat mm. Kultamuseo, jossa on esillä mm. perulaiset kulta- ja jalokivikorut sekä  aseita siirtomaan ajoilta. Lähellä toisiaan ovat Larco  Herrera museo, jonka kokoelmissa on runsaasti  saviastioita, joita käytettiin jo paljon ennen Inka-impeurimia.  Lima sijaitsee myös kansallinen antropologian ja arkeologian museo sekä siirtomaan taidemuseo. Härkätaistelusta kiinnostuneiden on syytä vierailla Taurinon museossa. Perun härkätaistelu-areena on Etelä-Amerikan vanhin.

Manta, Ecuador

  Tässä vaiheessa, kun oli vuorossa Ecuadoriin tutustuminen, en varannut paikallista opastettua matkaa. Kohta laivasta päästyämme nousimme bussiin, joka kuljetti meidät sataman läheisyydessä olevalle torille. Tarjolla oli monenlaista käsityötä, koruja, taidetta yms. Mikä oli erittäin huomioonotettava seikka, että kukaan ei yrittänyt pakolla myydä tavaroitaan ja saimme rauhassa tehdä valintamme. Meitä oli neljän henkilön ryhmä entisiä New suomalaisia naisvoimistelijoita (Kaarina, Seija, Anja ja allekirjoittanut). Ostokset tehtiin nopeasti, joten meille jäi runsaasti aikaa vielä maissa oloon. Torin vieressä olevan taksiaseman luona kävimme sitten neuvottelua lähikaupunkiin Montikristoon menosta. Matkan varrella ohitimme kahvipaahtimon ja nappitehtaan, mutta emme osoittaneet minkäänlaista kiinnostus niissä käyntiin. Montikristossa oli myös viehättävä pieni torialue paikallisen kirkon juurella. Kiipesimme portaat ja tutustuimme kirkkoon ja aloitimme sitten paluumatkan laivalle. Näin jälkeen päin ajatellen, olisi ollut erittäin mielenkiintoista tutustua myös kuuluisaan panama-hattutehtaaseen, josta ystävämme Tuulikki kertoi myöhemmin. Näitä panamahattuja oli kyllä kaupan torilla, mutta emme tienneet olivatko ne aitoja vai jäljitelmiä.

Panaman kanaali

P7

  Nyt sitten tulimme siihen kohteeseen, jota moni meidän seurueestamme oli eniten odottanut. Aamun valjetessa lähestyimme kanavaa, jossa meiltä menisi koko päivä seuratessa, miten me hitaasti, mutta varmasti liukuisimme eri sulkujen kautta eteenpäin. Panama Citystä häämöttivät kaukana pilvenpiirtäjät. 

  Noin 80 kilometriä pitkä Panaman kanava yhdistää toisiinsa sekä Tyynen valtameren että Atlantin. Kanava avattiin virallisesti 15.8.1914, jonka jälkeen sen läpi on kulkenut yli 957 698 alusta. Tyyneltä valtamereltä tultaessa saavutaan ensin Mirfalores -suluille, joita on kaksi kappaletta. Nyt  päästään Miraflores-järvelle, jota seuraa Pedro–sulut. Tähän mennessä alus on noussut kokonaiset 26 metriä ja pääsee oman moottorinsa avulla jatkamaan matkaa Gatun järvessä. Järven toisessa päässä on Gatun –sulut kolmessa eri tasossa ja tätä tietä matka jatkuu edelleen Karibian merelle ja Atlantille.

  Järvien kohdalla laivat kulkevat omalla voimalla, mutta suluissa sähköveturit avustavat niitä. Laivojen koosta riippuen ne saattavat tarvita jopa neljä veturia kuljettamaan niitä sulun läpi. Kunkin sulun toimintaan tarvitaan 197 miljoonaa litraa vettä. Olipa tosi ihmeellistä ja mielenkiintoista seurata tätä laivan kannelta.

P8

Osa matkustajista poistui laivasta välillä eri kiertoajeluille. Meidän naisvoimistelijaryhmämme ajoi ensin tiheän, vehreän sademetsän halki. Ensimmäinen pysähdys oli Gamboassa, josta saimme seurata erään aluksen hidasta kulkua sulkujen lävitse. Matkamme jatkui nyt Panama Cityyn, jonka siluetin ääriviivat noudattivat pilvenpiirtäjien linjaa. Kävimme myös Panama Cityn vanhassa kaupunginosassa, jossa oli myös käsityöläisten kojuja. Vielä viimeinen etappi ja palasimme laivalle ja matkamme viimeinen kohde tulisi olemaan Cartagena, Colombia.

Cartagena, Colombia

  Vuonna 1533 perustettu Cartagenan kaupunki on suosittu turistikohde ja pikemminkin uudenaikainen metropoli kuin eräs uuden maailman vanhimmista kaupungeista. Sen satama, linnoitukset ja muistomerkit ovat olleet Unescon maailman perintölistalla jo vuodesta 1984 alkaen. Sen muurit kätkevät sisälleen siirtomaa-ajan arkkitehtuurin sekä sota- ja uskonnolliset muistomerkit.

  Espanjalaiset aloittivat vanhan kaupungin muurien rakentamisen jo 1586. Se on kaunis, idyllinen kokonaisuus kauppoineen, ravintoloineen ja siihen voi mukavasti tutustua kävellen. Siellä on kolme kirkkoa: San Pedro Claver, Santo Domingo ja 1600-luvulta peräisin oleva katedraali. Museoista löytyy erikoinen kokoelma muinaista kultaa ja keramiikkaa ja jopa kidutusvälineitä ja aikakauden taideteoksia.  Mahtava San Felipen linnoitus on suurin uuden maailman espanjalainen linnoitus, josta aukeaa hieno näköala yli kaupungin.

  Erikoinen tapa tutustua tähän alueeseen oli hevosten vetämässä rattaassa. Kiersimme yhtä katua alas ja toista ylös. Se oli huoletonta menoa ja se kattoi suurimman osan vanhaa kaupunkia. Erikoisesti kauniit parvekkeet kukkaistutuksineen kiinnittivät huomion. Ajelu päättyi pieneen kävelyretkeen. Tässä vaiheessa emme saaneet olla rauhassa katumyyjiltä. Heitä näkyi tulevan joka kulman takaa. Tämä oli viimeinen etappimme, niin mikäpäs siinä, soimme heille suosion ja teimme pieniä ostoksia.

Laivalla viihdyttiin

Maissa käyntien välissä oli meripäiviä, jotka sai ottaa levon kannalta, jos niin halusi tai osallistua ohjelmiin, joita riitti runsaasti. Ylä-kannella oli kävelyrata, joka varsinkin aamuisin oli ahkerassa käytössä. Jos halusi harrastaa paikallaan kävelemistä, niin kuntosalin koneet olivat käytettävissä. Laivalla oli kaksi uima-allasta tavallinen kylmävesiallas sekä lämmitetty terapia-allas. Varsinkin me suomalaiset kävimme saunassa uinnin jälkeen. 

  Celebrity-teatterissa voi päivittäin kuunnella mielenkiintoisia luentoja, joista monet käsittelivät edessä olevia maaretkiä.

  Kuinka näyttää nuoremmalta, kuinka voi pudottaa painoaan sekä akupunktio-seminaareja oli tarjolla. Liikuntaa oli mahdollista harrastaa myös tanssitunneilla  opetellen salonkitansseja tai jopa suosituksi tullutta ns. line dancing.

P9

  Iltaisin nähtiin Celebrity-teatterissa korkeatasoisia esiintyjiä. Näistä mainittakoon Broadway tasoa olevat taiteilijat, jotka esittivät showt:  Broadway,  Disco Dancing ja Music Around the World. Näiden tanssijoiden lisäksi ohjelmaan kuului myös taitava akrobaattipari, joka välillä leijaili melkein katsojien päällä. Celebrity orkesterin säestäessä musiikin.

  Muista esiintyjistä mainittakoon tunnettu pianisti Brooks Aehron. Hän esiintyi useamman kerran teatterissa ja katsomo aina täynnä kuuntelemassa klassista musiikkia, jota hän panosti mielenkiintoisella tiedolla säveltäjistä ym. musiikkiin liittyvillä yksityiskohdilla.

  Ruokailu tietenkin on laivalla aina hyvin tärkeää. Meidän ryhmän illallispaikka oli Trellis ravintola. Lounasaikaan ja aamiaista söimme usein 10. Kerroksen Ocean View Cafén buffet:ssa. Samassa kerroksessa olivat myös  AquaSpa Café ja Breezes Poolside Grill, josta sai hampurilaisia ja hot dogeja sekä pizzaa.

  Matkamme aikana oli kolme eri illallistilaisuutta, joihin miehet olivat pukeutuneet frakkeihin ja naiset parhaisiin ilta-asuihinsa. Näissä tilaisuuksia valokuvaajat olivat liikkeellä ja ottivat kuvia pöytäseurueista. Kuvat olivat myöhemmin näytteillä kuvagalleriassa, ja jos ne onnistuivat hyvin, niin niitä voi ostaa, joskin hinta oli varsin korkea.

  Laivalla oli niin paljon ohjelmaa, että en pysty sitä kaikkea tässä mainitsemaan. Voin vain sanoa, että henkilökuntaa oli paljon ja meistä pidettiin erinomaista huolta. Aivan alimmassa kerroksessa oli laivan terveysasema. Jotkut allekirjoittanut mukaan luettuna joutuivat käyttämään sen palveluja. Eräs ryhmäämme kuuluva Markku Saari, joutui viettämään monta päivää sen sairashuoneessa ja lopulta hänet jouduttiin toimittamaan sairaalaan Perussa, missä harkittiin jopa leikkaamista. Siihen ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä ja hän pääsi takaisin laivalle. Kun sattumalta tapasin hänet ja vaimonsa Tertun K-Martissa matkan jälkeen oli hän jo tervehtynyt ja voi hyvin.

P10

  Vaikka tällä matkalla oli monta eteen tullutta vastusta Buenos Airesista lähtien, on siitä jäänyt useimmille hyvät ja positiiviset muistot. Tutustuimme uusiin ystäviin. Sepon johdolla meidän ryhmällämme oli kaksi yhteistä tilaisuutta, cocktail-kutsut, joissa saimme seurustella toistemme kanssa. Laivalla olon aikana vietettiin varsin monen syntymäpäiviä.  Osallistuimme monille opastetuille retkille. Tällä risteilyllä retket olivat tosin kalliimpia kuin viime vuoden Euroopan matkalla. Mutta ne jotka eivät halunneet osallistua niihin, keksivät omat retkensä ja käyttivät taksien ja pikkubussien palveluja. Fort Lauderdaleen palattuamme oli meitä tuttu bussi jo odottamassa ja pääsimme takaisin Lantanaan, mistä jatkoimme matkaa kotiin.

Anneli Alperin

Lisää kuvia USAsuomeksi.com Kuvapankissa:
http://www.usasuomeksi.com/Kuvapankki/2011%20Sepon%20seurassa%20Etela-Amerikassa/

Aulis Murto

 Valo talven tumman voittaa,
Suomen luonto virkoaa.
Silloin uusi aika koittaa,
luonnon voimat voiton saa.

 Ihminenkin katso tuota,
kuule tuulten huminaa.
Sinisimmän vuokon luota
löytyy kesän ihmemaa.

 Kohta kukkii tuomen oksa,
kohta kesä kukoistaa,
muuttolintuin lauleloissa
suven elon tunnistaa.

 Taas kun koittaa uusi aamu,
sydän lauluun puhkeaa.
Pois jo haihtui talven haamu,
kanna emme muistoaan.

 Ystäväni kukkateille
astu paljain varpahin.
Tule suven tantereille,
laula laulu kaunehin.

 Tunne Suomen suven tuoksut,
kohtaa luonnon kauneus.
Kuule kevätkoskien juoksut,
näe kesäöiden valkeus.

 Suomen suvun lauleloissa
elää luonnonrakkaus.
Vaik´ oot kaukana ja poissa
sulla on kotiin kaipaus.

 Missä Suomen kansan lapsi
maailmalla lienetkään.
Tulethan, vaik’ harmaahapsi,
kesää Suomeen viettämään!

Vancouverista itään noin 70 mailia Fraser-joen rannoilla, Chilliwackissa

Tänä syyskautena oli länsirannikolla harvinaisen paljon lohia nousemassa jokiin kutemaan. Viranomaisten mukaan jopa useita kymmeniä miljoonia.

Vancouverista itään noin 70 mailia Fraser-joen rannoilla, Chilliwackin seudulla oli mainiot kalapaikat.

Ystävällinen paikallinen Jarmo Heiti otti minut mukaansa lohia kalastamaan. Hänen kätevällä alumiini veneellään oli hyvä liikkua joen virrassa. Ongimme ensin rannalta , heittäen pitkällä vavalla viehettä keskelle jokea virran vietäväksi. Muutaman heiton jälkeen Jarmo kelasi komeaa Sockeye-lohta rantaan. Hänen poikansa Nikolas ja Jordan saivat myöskin pian lohet talteen.  Jonkun harjoitusheiton jälkeen sain itsekin kalan onnellisesti  ylös ja laatikkoon.

Joen keskellä oli jono veneitä ankkurissa ,mekin siirryimme siihen jonon jatkoksi.   Ei kulunut kauaakaan kun saimme jokainen lohen mieheen. Kiintiö kaksi kalaa mieheen päivässä tuli täyteen.   Kalareissun päätteeksi ajelimme hieman joella maisemia katsellen.

Sockeye- lohia saaliina

Tämä kalastuskokemus oli tosi hieno,sää mitä parhain,upeat maisemat ja eriomaiset kalakaverit oppaana.   Päätteeksi saimme tuotua lohet jäisinä kotiin Floridaan.   Tästä Fraser-joen kalareissusta jäi kaunis muisto, kiitos siitä Jarmo Heitille perheineen sekä Tuomo Kanervikkoaholle hienosta vihjeestä.

Kalastusterveisin,           
Jorma Huttunen
West Palm Beach,  Florida

Esa Hakala, Floridan Pohjaisten ensimmäinen puheenjohtaja

HYVÄT JUHLAVIERAAT

Tänään meillä on syy ja ilo juhlia 35-vuotta täyttävää Floridan Pohjalais-seuraa.

Seuran yhtenä perustajana ja sen ensinmäisenä puheenjohtajana kerron lyhyesti miten seura sai alkunsa.
Oli vuosi 1975 – kun yhdessä Rajasaaren Jussin ja muutaman muun pohjalaisen kanssa oli puhetta Pohjalais -seuran perustamisesta tänne Floridaan, koska Karjalaisillakin on oma seuransa täällä.

Sain tehtäväksi laittaa radioon kokouskutsun joka toikin Turisklubin pikku saliin runsaan joukon pohjalaisia keskustelemaan oman seuran perustamisesta tänne Floridaan.

Minut valittiin puheenjohtajaksi kokoukselle, jonka jälkeen alkoi vilkas keskustelu puolesta että vastaaan. “Täällä on jo tarpeeksi seuroja ei enää uusia tarvita”, oli jonkun vastaus.
Ensimmäinen kokous oli sekava, joten päätettiin miettiä asiaa seuraavaan kokoukseen kuukauden kuluttua. Uusi kokous kutsuttiin koolle Turistiklubin pikku saliin ja jälleen paikalle
saapui runsaasti väkeä, joukossa paljon uusiakin kasvoja.

Jälleen alkoi vilkas keskustelu, jonka jälkeen päätettiin pitää äänestys seuran perustamisesta tänne Floridaan. Seuran perustamisen kannatus voitti ja näin Floridan Pohjalais-Seura perustetiin Floridan Palmurannoille.

Kokous valitsi minut puheenjohtajakseen ja varalle Wäinö Heinosen. Sihteriksi Akseli Aunion, jäsenkirjuriksi Aili Kentin ja jäsenmaksuksi kolme dollaria.

Vilkas toiminta alkoi heti Turistiklubin suojissa. Kerran kuukaudessa oli kokoukset. Pohjalaisia iltamia pidettiin ja esiintyjä vieraita Pohjanmaalta että muualta Suomesta saapui talven aikana tänne Floridaan. Niin Turisktilubi kuin Kenttahaalikin täyttyi joka kerta salin täydeltä ja nautti ohjelmasta.

Muistan kun kerran olimme Midnight Sun-Motellin bussilla hakemassa Pohjalaisia esiintyjävieraita Miamin lentokentälla, mukana Jänkä haitareineen ja minulle pohjalainen puku helahoitoneen. Kentällä poliisit alkoivat kysellä, keitä olemme ja ketä vastassa?

Jänkä selitti heille espanjaksi asian ja niin saimme jatkaa matkaa ja pian Jänkän haitarin sävelet toivottivat pohjalaiset vieramme tervetulleeksi Floridaan.

Mahtaisiko edellä oleva onnistua tänä päivänä?

Eri seurat alkoivat pitää tansseja Lake Worhin Casinolla, ja näin myös tekivät Floridan pohjalaiset. Olimme mukana Lake Worthin ja Lantanan Jouluparaatissa. Otimme osaa Amerikan 200-juhlavuoden paraatiin Lake Worthissa. Juuri oli solmittu Lantana-Lapua ystävyyskaupunkisuhde, joka näkyin paraatissa näyttävästi.

Olimme ensimmäiset,jotka olimme mukana lapion kanssa tulevan Sairaskodin paikalla ja iskimme lapiomme maahan ja näin Sairaskoti sai alkunsa. Viime keväänä lapio sai kunnia paikan Lepokodin seinällä, muistona tästä tilaisuudesta. Työnsimme rakentaja Ahon lahjoittamat kottikärryt  Lepokodilta Turistiklubille,  jossa Pohjalaisissa Iltamissa huutokaupattiin kottikärryt. Koko illan tuotto meni Sairaskodin hyväksi. Myös pohjalaiset lunastivat kaksi paikkaa Lepokodille vähävaraiselle pohjalaiselle 300 dollaria/paikka. Emme tiedä käyttikö sitä kukaan?

Seura kun täytti viisi vuotta päätettiin tehdä seuran nimissä Juhlamatka Suomeen, jonka hoiti Finnair ja Marjatta Haapaniemi.

Meitä lähti täältä iloinen 40-hengen ryhmä kohti Suomea ja Pohjanmaata,jossa meille oli järjestetty neljän päivän ohjelma. Aluksi saavuimme Vaasaan, missä meidät vastaanotettiin juhlavin menoin. Mieskuoro Pohjanmiehet lauluin, Vaasan läänin maaherra Kangasiemen tervetulotoivotuksin, Yleisradion haastattelut, y.m.  Kerrassaan mahtava vastaanotto.

Majapaikkamme oli keskellä Vaasaa Hotelli Central .

Kiireinen koneenvaihto Helsingissä  johti siihen että matkatavarat eivät ehtineet Vaasaan lähtevään koneeseen, vaan ne tulivat myöhemmin. Kiire hotellista oli maaherra ja rouva Kangasniemen vastaanotolle,  jonka jälkeen oli odottamassa suuri Iltajuhla hotellin juhlasalissa.
Iltajuhlan oli järjestänyt Vaasa lehti syömineen ja juomineen.  Onneksi matkalaukut olivat jo odottaassa hotellin aulassa ja näin naisväki sain pukeutua iltaa varten samoin kuin miehetkin.

Iltajuhla oli oli varmasti jokaiselle mielenjäävä joka jatkui  pikkutunneille saakka. Aamulla oli aikainen herätys, aamupala ja hotellin edessa odotti jo bussi ja matka Ilmajoelle alkoi.

Ilkan kentällä oli Ilmajoen kunnanjohtaja Kiskola kunnan johdon kanssa meitä vastaanottamassa ja suuri joukko llmajokisia ystäviämme. Jussin Kestikartanossa odotti kunnan tarjoama pohjalainen pitopöytä, joka
maistui jokaiselle pohjalaisine herkkuineen.

Tämän jälkeen käytiin ihailemassa laaja lakeutta Ilmajoella ja nautittiin Alajoki-saunalla paistetusta makkarasta, kotikaljasta ja kotijuustosta. Kierroksen jälkeen jokainen majoittui Ilmajokisiin perheisiin jonka oli järjestänyt Floridassakin vieraillut viihdekuoro Marit ja Mikot.

Illalla odotti jälleen juhla Kurikassa kun TV-2 nauhoitti ohjelman Iltamat Piirroon Eeron Pihas. Ohjelma on näyetty pariinkin kertaan Suomen TV:ssä.

Iltamyöhällä ryhmä palasi ja majoittui Ilmajokisiin perheisiin.

Kolmas vierailu päivä alkoi Seinäjoella, jossa ryhmä majoittui hotelli Sorsanpesään ja valmistautui iltaa varten, jonka nyt oli järjestänyt Seinäjoen kaupunki. Jälleen runsas tarjoilu juomineen ja välillä kohotet-tiin maljoja ystävyyden merkeissä. Ilta jatkui yli puolen yön.

Aamupalan jälkeen odotti jälleen bussi, neljäs ja viimeinen vierailupäivä ja matka Lapualle Lantanan ystävyyskaupunkiin seuraavaksi. Lapualla meitä oli vastassa kaupinginjohtaja Kimmo Karttunen ja piispa
Yrjö Sariola, aluksi tutustuttiin Lapuan Tuomiokirkkoon.

Muisteltiin sitä surullista aamua kun koko maailman tietoisuuteen tuli uutinen Lapuan Patruunatehtaalla tapahtuneesta rajähdyksestä, jossa menehtyi 40 tehtaan työntekijää. Floridan Pohjalaiset järjestivät uhrien omaisille keräyksen myös täällä Floridassa ja keräys rahat lähettettiin suoraa Lapulle.

Lapuan Ulkomuseolle oli järjestetty päivä juhla pohjalaisen pitopöydän ja ohjelman myötä. Tilaisuudessa seuramme sihteeri Aksel Aumo toi juhlaan Floridan Pohjalaisten, suomalaisen kirkon ja Lantanan kaupungin tervehdykset.

Tämän jälkeen vierailu ohjelma päättyi ja jokainen jatkoi matkaa sukulaistensa luokse kesän viettoon.

Matkamme päätteeksi mukana ollut Katajiston Arvo kertoili, että hyvin on
matka mennyt kun ei vasta ole kuin seitsemän pitopöytää nautittu ja matka on vasta alussa.

Näin olen kertonut Floridan Pohjalais-Seuran tapahtumista, kun olin seuran puheenjohtajana ensinmäiset viisi vuotta.

On kaksi asiaa mistä voin olla ylpeä ja ne liittyvät siirtolaisuuteen.

Ensinmäinen on se,  että tänään me voimme juhlia 35-vuotta täyttävää Pohjalais-seuraa jonka yhtenä perustajana olen ollut.

Toinen se että olen saanut syntymäkotini Hakalan talon Ilmajoelta siirrettyä MAAILMAN RAITILLE Peräseinäjoen Kalajärvelle ja se on muistona iso-isäni Matti Hakalan Amerikan rahoilla tienaama talo, jonka paappani rakensi Ilmajoelle tämän vuosisadan alussa.

Helppoja eivät kaikki nämä vuodet ole olleet,on ollut monenlaisia vastuksia mutta pohjalaisella Sisulla olen nämä voittanut.

Toivotan tänä iltana Floridan Pohjalaisille Paljon Onnea ja Menestystä vielä vuosiksi eteenpäin.

Matkavakuutus on hyva ottaa, mutta aina luottaa siihen, ettei minulle voi mitään sattua ja toiseksi kun ikää on jo 75-vuotta on sen hankkiminen vaikeaa ja ehkä kallistakin ja varsinkin jos matkan kesto on 3 – 4 kuukautta.

Ja sitten tapahtui seuraavaa:

Kotihoitoon sairaalasta

Mukana olevat sairaalalaskut olen lähettänyt englanninkielisinä vakuutusyhtiölleni, toivossa saada osa niista takaisin. Sairaalassa kuulin että joillain ulkomailla asuvilla Suomen kansalaisilla olisi Suomen Kela-kortti ja ovat sitä käyttäneet ja joutuneet myöhemmin sen käytösta vaikeuksiin.

Kortin saaminen edellyttää pysyvää asumista Suomessa.

Itselläni ei ole mitään valittamista joutuessani kaatumisen vuoksi sairaalaan, vaikka päivystyksessä jouduin odottamaan  kuusi tuntia ennenkuin lääkari tuli paikalle ja tutki vammani. Sen jälkeen pääsinkin jo osastolle huoneeseen.

Ne  kuusi päivää, jotka olin sairaalassa, voin sanoa että minusta pidettiin hyvää huolta, olinhan hoitajille Amerikan Esa.

Vaikka Suomi lukeutuu nyt maailman parhaitten maitten joukkoon, on terveydenhuollossa vielä paljon korjattavaa, ainakin asutuskeskuksissa.

Lääkäriin ja sairaalaan kestää odottaa jopa viikkoja, kuukausia. Tosin yksityisiin terveyspalveluihin pääsee heti,  mutta se maksaa. Täällä Floridassa pääsee päivän parin päästä lääkäriin ja sairaalaankin  viikossa.

Nyt lähes kymmenen vuoden kesien vieton jälkeen Suomessa ajatukset muutosta Suomeen kokonaan asumaan ovat muuttuneet. Kesät ovat todella ihania viettää “Vanhassa Maassa”, mutta kun syksy tulee, kaipaa jo Floridan lämpöön. Siirtolainen ei koskaan ole omalla maallaan.

Mikko Koskinen on oikeassa kirjoittaessaan Amerikan Uutisissa elokuun 25-päivä:  “Floridassa asuvilla paluukynnys lienee kuitenkin tavallista korkeampi, sillä paratiisia ei ole helppo jättää.”

Kaikella ystävyydellä Suomea kohtaan
Esa Hakala
West Palm Beach
 

Mitä tämä kaikki tuli maksamaan? 
Tässä siitä seuraava tilitys.

Ambulanssi Kaupunginsairaalaan noin 2 km.             79.17 Euroa
Terveyskeskus käyntimaksu                                               13.70
Ambulanssi Keskussairaalaan noin 7 km.                     88.42

Kirurgian hoitimaksu 9.7.2010 – 14.7.2010.
6 hoitopäivää a-hinta 32.50 Euroa päivä                        195.00 Euroa.
Päivystyspoliknikka                                                                  329.00 
Lonkan leikkaus                                                                          4954.00 
Yhteensä                                                                                       5478.00
 
Poliknikka käynti                                                                         127.40
Poliknikka käynti                                                                          89.40
 

Jalkatuki   (Post surgery stone) .
Kuuluisi sairaalan lainata, kuten kyynärsauvat. 
Kuntouttaja tilasi kertomatta tästä minulle.                     262.00

Lääkkeet ( Burana, Panodol, Forte )                                       24.99
Pistokset kotona ( 3x Kleocane injections )                        171.47
Koko sairaalamaksu                                                          6.334.55 Euroa eli 8.275.00 dollaria

Kun täytin 65-vuotta sain Mericare Health Insurence:n joka korvaa vain 80% sairaala y.m. kulut. Otin siihen lisävakuutuksen 20 % Care Plus Health Plans, Inc vakuutusyhtiöltä ja näin ollen se korvasi 100  % Suomessa  olevat lääkärit ja sairaalakulut. Shekki on jo saapunut!

 Esa Hakala

Lääkärinlausunto - klikkaa suuremmaksi

 

Kyllä ruoka ja kalja kuuluivat Tombstonen saluunan tarjontaan. Muut huvitukset, niin kuin saluunatappelut tarjottiin maksua vastaan sitä varten rakennetussa ”kesäteatterissa”, sivukadulla.

KUVA PA 020019

Siinä esityksessä sama mies ammuttiin ainakin viidesti, eri syistä, sen puolituntisen aikana, kun tuota huvittelua kesti. Suomen kesäteattereissa ei ainakaan vielä ryntää esiintyjät ulosmenotielle esityksen loputtua tippiä vahtaamaan. Romaaneiltahan sekin työ on jo kaiketi kielletty Suomen laissa?

KUVA PA 030035

Kyllä siellä saluunassakin kävi yksi räyhääjä ja yritti ampua ”pianistin”, joka kuitenkin nykyään näyttää soittavan turisteille saksofonia ja kitaraa rytmikoneidensa säestyksellä. Roteva tarjoilija-nainen roikotti kuitenkin tuon juopon räyhääjä-ressukan korvasta retuuttaen takaisin kadulle.

Kaupungin kadulla liikkui ympäristönsä mukaisesti pukeutuneita ”lännen asukkeja”. Hauturi koko-mustissaan ja muutama lehmipoika hevosineen ja myös postivaunuineen saivat turistien kameroiden varauksettoman huomion osakseen. Maan vetovoimaakin uhmaava, kurenliiveillä huippuunsa nostatettu tunnelma näytti olevan muodissa kylän leideillä.

KUVA PA 020032

Jos oikein ymmärsin, niin tuo turistirysä oli toiseksi vetävin pyydys Aritzonassa, Gran Canyonin jälkeen. Kylän kauppiaat yrittivät vielä kaikenlaisella rihkamalla houkutella viimeisetkin taalat pois turistien taskuista.

Paluumatkalla Tucsoniin mentiin tarkastuspisteen läpi, jossa yritetään estää laittomien maahan tulijoiden eteneminen täällä lähellä Mexicon rajaa.

KUVA PA 040005

Phoenixin kaupungissa tapasin täällä vakituiseen asuvan Kivisen pariskunnan, Tiinan ja Jarmon. Sain taas tankattua heiltä paljon paikallistietoa täältä eteläisestä Aritzonasta.

Saavuin määränpäähäni Yumaan jo hyvissä ajoin. Olin ensin pari yötä kaupungin keskustan lähellä rv parkissa, josta käsin etsin sitten sopivan paikan kolmelle viimeiselle viikolle. Yuman esitelehtisessä on listattuna 36 kpl rv-parkkeja ja olen huomannut, että läheskään kaikki eivät ole edes päässeet tuohon listaan mukaan. Tämä on todellista karavaanareiden asuma-aluetta. Tänne rientävät sadat (vai tuhannet vai sadattuhannet?) pohjoisen asukit viettämään talveaan.

Naapurissani on mm. eläkeläispariskunta, jotka jo vuosia sitten on luopunut kiinteästä asumuksestaan ja viettävät nyt 6 kuukautta ensin täällä ja jatkavat sitten taas johonkin. Lapsensa ovat levittäytyneet ympäri Amerikkaa, joten näin he myös helposti tapaavat omaisiaan.

KUVA PA 140003

Kävin sunnuntaina pikku-tucolla Californiassa. Siihen riittää 5 minuutin ajo, yli Colorado-joen. Pistäydyin samalla vajaan 10 mailin päässä rajanylityspaikalla Mexicoon, jonne minä en kuitenkaan mennyt. USA:n puolella on suuri parkkipaikka, josta ihmiset kävelevät yli rajan, Los Algodones:in  kaupunkiin. On kuulemma suosittua käydä mm. hoidattamassa hampaita yms. rajan takana. Tasokkaat hoidot siellä ovat huomattavasti halvemmat, kuin täällä rajan pohjoispuolella.

KUVA PA 100003

Muuten vietän nyt aikaani Tuccoja huoltaen ja valmistellen niiden varastointia johonkin paikalliseen varasto-yritykseen. Taivasalla, aidattuun ja turvalliseen varastoon maksu on n. 30 taalaa kuukaudessa ja valinnan varaa ja kapasiteettia tuntuu nyt olevan.

Yuma on matalista rakennuksista rakennettu pieni kaupunki, kuuman ja kuivan erämaan reunalla. Joukossa on hökkelialueita mutta myös paljon kauniita rakennuksia viheralueineen palmupuiden katveessa.

PA 170027

PA 170019

PA 170021

Alueen mahtavilla viljelyksillä on laaja kastelukanavajärjestelmä, joka tankkaa itsensä Colorado-joesta. Täällä viljellään kaikenlaisia salaatteja, meloneita, puuvillaa ja monia muita etelän-hetelmiä.

KUVA PA 100010

Joessa näyttää nyt vesi olevan aika vähissä, mutta valokuvien perusteella tulva-aikana joki kasvaa moninkertaiseksi. Espanjan kieli kuuluu olevan yleisesti käytössä täällä, koska noin puolet asukkaista on Meksikosta lähtöisin.

Kaupunki on kuuluisa mm. vankilastaan, joka perustettiin tänne 1876 ja jo 33 vuoden jälkeen suljettiin tilanahtauden ja kalliin ylläpitonsa vuoksi.

KUVA PA 150020

Karu luonto luo puitteet monille rakenteille ja niinpä kaupungin yksi kävelypuistokin on vailla enempää vehreyttä. Siinä hiekkamontun pohjalle on aseteltu kauniisti kiemurteleva betonilaatta-polku reippaan kävelyretken pohjaksi.

KUVA PA 150007

Löytyy kaupungista myös lähiöbaari, josta ei tieto leviä.

KUVA PA 150022

Mantereen itäosissa ihmiset sanovat tätä länsiosaa ”rv friendly” ja todella tämä on karavaanareiden suosikkialuetta talvella. Toisin kuin Floridassa, täällä on ilmanala erittäin kuiva, mikä takaa mm. hyvän säilyvyyden sähkö-, yms. laitteille.

KUVA PA 170012

 Tucsonin lähellä on mm. valtava aktiivikäytöstä poistettujen lentokoneiden varasto erämaassa. Osa ilmeisesti romutettavina, mutta osa ilmeisesti ”kaiken varalta, jos tarvitaan”. Sanovat, että täällä ei rauta ruostu.

Nyt päivälämpötilat ovat yli +30C ja yöllä vähän alle +20C.  Talvikuukausina, tammi…helmikuussa voi yölämpötila painua joskus jopa lähelle nollaa.  Ennätyskylmä on olut 1937,  -7C  ja kuuminta 1979,  +51C.

Tucco Tour jatkuu vielä keväällä ja silloin on tarkoitus tehdä koukkaus USA:n luoteisimpaan nurkkaan, Alaskaan ja sieltä palata takaisin loppukesästä Floridaan. Nyt kuitenkin on koko retki noin puolivälissä ja matkaa on taitettu Floridasta alkaen kolmessa kuukaudessa vähän yli 12000 km.  Pikku-tukkokin on kierrellyt lähiseutuja samaan aikaan n. 1500 km.

KUVA PA 030001

Mukavia muistoja, huikeita maisemia ja monenmoista nähtävää on tarjonnut tämä retki.

Täällä on tilaa ja täällä on helppoa ja turvallista liikkua. Ihmiset ovat ystävällisiä ja hintataso kaupoissa on selvästi alhaisempi, kuin Suomessa. ”Eläkkeen” ostovoimakin on nyt  noin 1,4 kertainen jo pelkän valuuttojen kurssieron vuoksi.

Tucot jäävät nyt auringon paahteelta peitettyinä viettämään hyväkuntoisina talvilomaa  tänne Yumaan ja ovat näin valmiina jatkamaan reissua keväällä 2011.

Adios,  jiipee

Bändi FILTER istumassa Yasser Arafatin Saddamille lahjoittamassa tuolissa

Hello everyone,
we wanted to share these stories and photos with all of our friends as they are now I available to view. As some of you know Filter just retumed ftom their 3rd trip to the
middle east in support of our armed forces. The tour was absolutely amazing.
 
We started the tour in Kuwait and then flew into northern Iraq working our way back
down into Kuwait. We played a total of four bases in Iraq and one base in Kuwait traveling via C 130 cargo planes. If you’ve never flown through Iraq before the landings
are a bit different than what you might expect. They basica1ly slam the plane out of the sky and land as quickly and violently as possible to avoid being shot at/down. If you’d like to know the feeling – we hit zero gravity at one of the free fall dives and we were – actually floatingin the cargo bay. A couple of our crew guys almost puked during one landing. From watching incoming mortars get shot out of the sky by laser guided R2D2 looking robots, to walking through the soccer field were Saddam beheaded the Iraqi
soccer team when they lost to America, this trip was one to remember. We a1so got a chance to stay at one of Saddam’s palaces in Baghdad in the room were Dan Rather interviewed him on CBS years back. In Balad we played at one of Saddam’s theaters where he would hold executions on the very stage we performed. Nice guy huh?

Saddamin metsästyspalatsi Baghdadissa

On a lighter note the trip could not have been more rewarding to see the troops let loose every night taking their minds off the day to day hustle and bustle. To our surprise these guys came to the shows and pulled off full on mosh pits, stage dives, the works (and itlooks a lot cooler when everyone is strapped With a machine gun). We had a chance to meet hundreds of troops a night after every show and they really made us feel beyond appreciated. Our armed forces have such amazing men and women that put forth their lives for us to have the freedom and luxuries we do here in America and it was an honor to be able to play for them. Again, this trip will be one to remember.

Feel free to browse through these photos and take what you will. I hope all of you are well and I’ll talk to you guys soon!

Mika Fineo – FILTER

Lisaa kuvia tästä linkissä