PERINTEINEN SIIRTOLAISUUSJUHLA PERÄSEINÄJOELLA

Aisamäen kesäteatteri

Suomen Siirtolaisuusmuseoyhdistys järjesti perinteisen siirtolaisuusjuhlan Peräseinäjoen Kalajärven Maailman Raitillä maanantaina
heinäkuun 16 päivä.

Pääjuhla pidettiin Aisamäen kesäteatterissa ja juhlaväkea oli paikalla runsas sata siirtolaisuuden ystävää läheltä ja kaukaa.
Juhlien pääesiintyjäksi oli kutsuttu Ameriikan Poijat-torviseitsikko suoraa länneltä jotka aloittivat juhlan reippailla sävelillä.
Toiminnanjohtaja Tellervo Lahti toivotti vieraat tervetulleeksi, jonka jälkeen professori Olavi Koivukangas  toi oman tervehdyksensä
juhlaan ja piti juhlapuheen. Suomi-Amerikka yhdistyksen tervehdyksen juhlaan toi puheenjohtaja Heikki Kulju.

Arvokkaita tervehdyksiä

Tervehdysten välillä saatiin kuulla Ameriikan poikien esityksiä ja heidän itsensä kertomana sukujuuristaan, jotka liittyivät monen kohdalla Pohjanmaalle.

Juhlista siirryttiin Hakalan talolle kahville, jonka yhteydessä Esa Hakala lahjoitti Hakalan talolle sijoitettavaksi puuhevosen, jonka hän oli tehnyt Ilmajoen Kotiteollosuuskoulussa 16-vuotiaana.

Esan vaimon äkilllisen poismenon johdosta Hakaloitten hyvä perhetuttu Jaakko Romu piti vaikuttavan muistopuheen Ailille ja vietettiin
hiljainen hetki Ailin muistolle.

Esan 16-vuotiaana tekemä puuhevonen palasi Hakalan taloon

Muistohetken päätti Eero Järvisen vaikuttava lauluesitys ja Ailin lempilaulu Kahden Maan Kansalainen, joka sain monet paikalla olleet
kyynelehtimään, säestyksestä huolehti Erkki Rajamäki.

Floridan suomalaisia oli paikalla useita, Pirkko Venetjoki-Karttunen, Mari Kiuru ym.

Seuraava juhla on Lännen Päivät Maailman Raitilla Hakalan talon markilla sunnuntaina elokuun 28 päivä kello 13.00- 17.00

Esa Hakala, vapaa toimittaja

HAKALOILLA RIITTÄÄ YLLÄTYKSIÄ SUOMESSA

Suomi-USA yhdistyksessä

Kuukausi on kulunut siitä, kun tulimme Suomeen ja yllätykset sen kun jatkuvat. Ensin kuitenkin kesäkuun sään vaikutukset.

Uutiset juuri kertoivat, että kesäkuussa on ollut vain 4-5 hellepäivää ja se taas tietää Floridan suomalaiselle, että esiin on pitänyt ottaa villapaitaa, välihousua j.n.e. että tarkenee. Juhanukseen asui yksi hellepäivä ja se tiesi Juhannuksena 17 kuollutta, hukkuneita,liikentessä, ym.

Päivän lämpötilat on ollut 10 asteen molemmin puolin ja eilen Lapissa tuli jopa lunta ja räntää, joten ei hyvältä näytä vielä Suomen suvi. Kuitenkin kesä on vasta alussa, joten toivotaan, että ilmat tästä vielä lämpenevät. Tässä vielä tunnelmia tulostamme Suomeen ja kesäpaikkaamme Lahteen.

Pari päivää vietimme ystävämme Ailan luona Helsingissä. Kerrostalohuoneisto oli kylmä joten ensimäiset vilustumisoireet alkoivat, mutta siitä myöhemmin.

Torstai oli tulopäivä, jonka vietimme sisätiloissa Floridan kuulumisten merkeissä. Perjantai aamuna olin sopinut tapaamisen ystäväni Villen kanssa kaupungilla. Ensinmäisenä menimme hakemaan autoomme  rajavakuutusta Liikennevakuutuskeskuksesta, Bulevardi 28.

Näyttämällä viime vuoden vakuutuspaperin asia selvisi puolessa tunnissa ja näin sain uuden vakuutuksen 4-kuukaudeksi 300 Eurolla. Floridasta hankkimani stikkerin laitan Floridan rekisterikilpeen ja näin voin huolettomasti käyttää Mustangiamme taas koko kesän Suomessa.

Seuraava kohde oli Rautatieasemaa vastapäätä oleva DNA-myymälä, jossa kännykkämme ja tietokoneemme asennettin Suomen systeemiin.

Iltapäiväksi olin sopinut Tapaamisen Suomi-Usa seuran toimistossa toiminnanjohtaja/päätoimittaja Laura Noreilan kanssa mukana ystäväni Ville.

Talo tarjosi kahvit ja keskusteltiin aluksi Lauran kanssa Floridan kuulumisista. Keskutelu jatkui siirtolaisuuteen liittyvistä asioista. Varattu aika vierähti nopeasti, kiitin Lauraa mielenkiintoisesta keskustelusta ja kirjoituksestaan Usa-Suomi lehden numerossa.

Mukaan sain nipun lehtiä ja pitihän hetki ikuistaa Vapauden patsaan tuntumassa. Kaksi päivää vierähti Helsingissä kun myös ystävämme Maukka ja Sirkka olivat lähdössä Parasjoelle ja me pääsimme heidän kyydissä Lahteen. Juhalle piti soittaa Orimattilan suuntaan, että laittaa talvisäilössä olevan Mustangin ajokuntoon, kohta tulemme sen hakemaan.

Vesisateessa ajoimme Maukan ja Sirkan kyydissä kohti Lahtea. Automme jo odotti meitä ja oli ajokunnossa ja näin ajoimme peräkkäin kohti Lahtea ja meidän kesäpaikkaamme Mustankalliontiellä.

Ulkona oli talon asukkaita, jotka toivottivat meidät tervetulleeksi taloon ja kesän viettoon Suomeen. Sisällä oli laitettu kahvikupit pöytään, leivokset jääkaapissa ja samppanjat ja kaunis tervetulijaiskirje päydällä. Näin meidät ystävällisesti otettiin vastaan Lahden kesäkodissamme.

Maukka ja Sirkka joivat yhdessä kanssamme tervetuliaiskahvit ja jatkoivat matkaansa Padasjoelle, kiitimme heitä ja toivotimme heille myös hyvää kesää.

Ulkona oli viileä ilma, mutta ihmeeksemme totesimme meidän asunnossamme on lämpö päällä. Viikonloppu meni matkatavaroita purkaen ja ihmetellen, olemme nyt aloittamassa kesän viettoa täällä rakkaassa kotimaassamme ja odottamaan alkavaa viikkoa ja maanantai aamua, jolloin pitää mennä hoitamaan kaikki pankkiasiamme.

Maanantai aamu ja meidän pankkimme Suomessa Nordea Lahdessa.

Pankki aukeaa kello 10.00, joten hyvissä ajoin pankin ovelle. Kellon ollessa 9.45 oli pankin edessä jo pitkä jono, ei muuta kuin jonon jatkoksi vaan. Ovet aukenivat ja melkoinen ryntäys sisään ja odottamaan vuoroa kassalle pääsyä, virkailjoita on kolme neljä vuorossa tälla kertaa.

Puoli tuntia sain odottaa kunnes vuoroni tuli. Hoidin tavalliset pankki asiani. Minulla on Floridan pankin käteis-shekki jonka halusin että se vaihdetaan euroiksi tililleni, tämän oli tehnyt joka vuosi. Täytettiin kaavake ja kaiken piti olla kunnossa. Mutta oliko?

Pankista soitettiin viikon kuluttua ja pyydettiin käymään. Shekki oli tullut takaisin. Helmikuussa oli tullut uudet määräykset, ainoastaan 500 dollarin shekki vaihdetaan – sitä suurempia ei, mitä nyt tehdä?

Virkailija haki uuden kaavakkeen Export Collection Instructions, joka täytettiin ja nyt se lähetettin Amerikkaan allekirjoitettuna 15.6.2012. Kävin sitä kysymässä 28.6.2012 minulle ilmoitettiin, että käsittely voi kestää 2 -3 viikkoa, ennen kuin rahat tulevat tililleni. Mitä ovat sitten kulut y.m. Ympäristökuntien pankit ovat kokonaan lopettaneet käteisen noston ja joissain pankeissa saa käteistä rahaa vaan kello 9.30 -13.00 välisen aikana.

Jonottaa saa ei yksinomaan pankeissa vaan terveyskeskuksissa ja sairaaloissa tunneista jopa useisiin tunteihin. Pankkiasioita hoitaessa iski kova yskä, ei auttanut muu kuin lääkärin vastaanotolle Terveyskeskukseen. Oven takana oli jo jono, noin kuusi henkilöä enne minua. Ilmoitautuminen ja tunnin odotus. Lääkeet, hoito ja yskä parani muutamassa päivässä. Lääkärissä käynti maksoi 73 Euroa ja lääkkeet 7.83 euroa.

Tyttäremme Hannele miehineen lensi Air Berlinin lennolla Saksaan kaksi viikkoa myöhemmin kuin me. Lento oli normaali tarjoiluineen y.m suhteen. Miksi meidän lentomme ei ollut näin josta jo ehdin kirjoittaa.

Terveiset Suomesta ja hyvää kesää kaikille, myöhemmin taas lisää kuulumisia täältä.

Esa, vapaatoimittaja Suomen Lahdesta

LENTOMATKAMME KESÄNVIETOON SUOMEEN OLI PETTYMYS

Matkailu avartaa

Esa Hakala, Florida/Lahti

Olimme jo hyvissä ajoin keväällä varanneet meistä edullisimman matkan Suomeen tutusta Matkatoimistosta ja nyt Air Berlin lentoyhtiöstä Miami-Dusseldotf-Helsinki. Varasimme myös istumapaikat, jotka maksoivat $50 dollaria hengeltä.

Sukulaismies vei meidät Miamin kentälle kolme tuntia ennen koneen lähtöä. Ulkona ei ollut laukkujen vastaanottajaa, joten maksettuani $5-dollaria, hain telineestä kärryt, johon laitoin laukkumme ja siirryimme lähtöselvityksen edessä olevaan jonoon.

Jono eteni nopeasti ,joten saimme kaikki asiat hoidettua, laukut lähtemään. Yhdestä ylimääräisestä laukusta maksoimme $70 dollaria. Olimme varanneet myös pyörätuolikuljetuksen, joten heti meidät vietiin turvatarkastukseen ja sen jälkeen koneemme lähtöaulaan, jossa odottelimme parisen tuntia tuntia ennen koneeseen pääsyä.

Meitä kuulutettiin portille, jossa edelleen kuljetus koneeseen ja istumapaikoille, tosi mahtavaa tuumailimme. Kone lähti aikataulun mukaisesti ajallaan ja noin tunnin kuluttu olimme normaalikorkeudessa ja tarjoilu puoli alkoi koneessa.

Tuumailimme vaimoni kanssa, mitä ottaisimme, kun rankka päivä on takanapäin ja matkamme rakkaaseen kotimaahamme kesän viettoon on alkamassa. Kun juomakärryt saapuivat kohdallemme. Ei väkeviä, pelkkiä virvokkeita vaan. Olipa tämä ensinmäinen pettymyksemme ja lisää oli odotettavissa?

Ruokailu alkoi pari tuntia lähdöstä. Oli henkilo vain yksi joka tarjoili ruuan ja päästyään osastomme puoleen väliin lopetti jakamisen hakiessa juotavaa, jälleen takaisin ja tarjoilu jatkui, joten mekin saimme, mutta ilman juotavia. Kesti jonkun aikaa kun saimme puna- ja valkoviinin.

Ruokailu välineet olivat muoviset. Kun olimme syöneet, saimme yhden konjakin. Se se olikin koko matkan aikana ainoa terävä. Puolessa välissä alkoi filmin katselu, valot himmennettiin, pienet torkut olivat paikallaan. Ahdasta kun edessä oleva käänsi selkänojan makuulle.

Konessa oli lapsiperheitä, lasten itkua ja kitinää piti kuunnella alkumatkan, mutta kaikeen tottuu. Lähestyessämme määränpäätä, tuotiin kosteuspyyhkeet ja pieni aamupala, jonka jälkeen kävimme odottamaan koneen laskeutumista. Koko matkamme aikana oli tasainen ja hyvä lento.

Saksassa jälleen meitä oli vastassa pyörätuolikuljetus ja pari mukavaa kaveria vei meidät ohi turvatarkastuksen ja monen mutkan kautta lähtöportille ja sen jälkeen Suomeen lähtevään koneeseen ensinmäisenä.

Kaksi tuntinen lento Helsinkiin. Tarjoiltiin vain virvokkeita.

Pitkä lentomatka oli nyt takanapäin, matkalaukut ensimmäisänä hihnalla ja näin olimme pitkän lentomatkan jälkeen onnellisesti Suomessa ja Helsingissä kun oli torstai ja toukokuun viimeinen päivä.

Kimppataksi kaupungille olisi maksanut 29 Euroa hengeltä, kahdelta siis 58 Euroa. Kävin kysymässä taksilta, millä hän vie kaupunkiin. Kuljettaja kertoi maksun olevan noin 30-35 Euroa, joten hinnaksi sovittiin 35 euroa. Kannatti tarkistaa hinnat etukäteen.

Tämä edellä oleva oli minun näkemykseni ja kokemukseni. Miten mahtaa olla paluulento syyskuussa takaisin Floridaan?

Hyvää kesää Teille kaikille ulkosuomalaisille, jotka olette jo Suomessa ja tänne matkaa suunnittelevat.

SILMINNÄKIJÄNÄ LEPOKODIN JÄSENTEN KEVÄTKOKOUKSESTA 28.4.2012

Aulis Kähkönen:

TOTUUS EI PALA TULESSAKAAN: FLORIDAN LEPOKODIN KEVÄTKOKOUS JÄI PITÄMÄTTÄ!

KOKOUKSESTA MUODOSTUI ENNEN NÄKEMÄTÖN KAAOS:

Kokouksen puheenjohtaja riitautti kokouksen, eikä hallinnut lainkaan kokouksen kulkua. Kokouksen yli-äänekäs kolmen naisen muodostama johtoryhmä marssi ulos kokoussalista (ja sammutti mennessään valot)  kokouksen puolivälissä. Puolet kokouksen esityslistan asioista jäi käsittelemättä (mm. Lepokodin  ja Kallein Fund:n taseet). 

Yllättäen syntyneessä tilanteessa ryhtyi ”Building Committeen” puheenjohtaja omavaltaisesti esittelemään omia mielipiteitään mm. Alarik talon tuhoamisesta. Oli kuulemma saatu Alarik-rakennuksen purkulupa joltakin nimettömältä valtion virkamieheltä.  Ei tainnut tulla mainituksi tuolle ”nimettömälle virkamiehelle”, että asiaan tarvitaan jäsenistön ja oikeudenkin hyväksynnät?   
                                                                                    
Alkujaan siis tuon esitelmän piti olla kokousjärjestyksen kohdassa 14, mutta nyt se tapahtuikin heti tuon sekavan kokouksen Treasurer’s raportin jälkeen, eli kokouksen kohdassa n:o 9.

Tietenkin noista älyttömistä ”purkupuheista” syntyi vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan. Tuon tuholaistoiminnan vastustajilla näytti olevan selkeä enemmistö.

Kokous päättyi lopulta täyteen kaaokseen, kun kouksen puheenjohtaja plus kaksi muuta ylikuohunutta johtoryhmän henkilöä oli suorittanut ”ulosmarssin” kesken kokouksen. Kuten edellä mainittiin, jopa salin valotkin sammutettiin ja kokousväki joutui pimeässä ja Annanmajan kalusteisiin kompastellen etsiytymään ulos. Loukkaantumisilta ja kuolonuhreilta onneksi vältyttiin.
LEPOKODIN KEVÄTKOKOUS SIIS JÄI PITÄMÄTTÄ JA SEN TILIT YM. TARKASTAAMATTA.

Jk.  Amerikan Uutiset on ”netti” sivullaan väittänyt, että Lepokodin Kevätkokous on pidetty ja kaikki sujui OK hengessä. Sehän tietenkin oli ns. muunneltua uutisointia ja väärän tiedon antamista julkisuuteen. Taitaa tuon blogin ja paperilehdenkin raportin kirjoittaja olla pakoitettu ottamaan uutisohjeita Lepokodin sisäpiiriltä. Ihankohan ilmaiseksi noita uutisankkoja sinne lehteen ja nettiin syntyy?

Yksi kaino kysymys vain:   Miksi ne uudisrakennukset pitää rakentaa juuri nykyisen Lepokodin tontille, kun vapaita tarkoitukseen sopivia tontteja on lähiympäristössä ”pilvin pimein”?

Terveelisimpiäkin varmaan?

ONKOHAN UUS-LEPOKODISTA HAAVEILEVILLE TULLUT MIELEEN SEURAAVAT?

Aulis Kähönen:

A)  Että Huu-huuu-haaa ääniä päästelevät junat kulkevat ihan sen rakennettavan sairaskompleksin kuvetta viistäen. Junat jyristävät, metelöivät ja savuttavat yöt päivät, arjet ja pyhät. Ei siis mikään ihanne paikka ihmiselle vanheta ja sairastaa? 

B) Moottoritie I-95, siellä tontin itä-puolella ei ehkä myöskään ole mikään ihana naapuri? Pakokaasuja ja meteliä riittää sieltä kyllä Lepokodillekin asti, semminkin, kun tuo vilkas valtaväylä on noin 100 – 200 yardin päässä Lepokodin tontista.

C) Cosco tavaratalon parkilla, tontin etelä-naapurissa, vierailee päivittäin tuhansia savuttavia autoja (10 000?). Epäterveelliset pakokaasut ja meteli siis tunkevat Lepokodin alueelle siltäkin sivulta. Köh, köh ja köh!

D) Ja paras lopuksi?  Lantanan Kaupungin kaatopaikka sekä kaksi (2) jättimäistä jätekäsittelyrakennusta  (rottineen ym.)  sijaitsevat VAIN n. 350 yardin päässä Lepokodin etelä-rajasta. Heti Lantana Rd. kadun takana. Roska-autoliikennekin sinne ja pois on valtavaa luokkaa.

AIKA TERVEYSVAARALLINEN SIJAINTI SIIS?

*  Yllä olevaan neljään argumenttiin viitaten haluankin kysyä, ketkä siellä Lepo kodilla ovat niin sinisilmäisiä, että uskovat Floridan terveysviranomaisten olevan  niin tyhmiä, etteivät he huomaisi noita ympärillä olevia vaaratekijöitä? Etenkin jos niistä raporttoitaisiin.

** Miten mahtavat ne uus-lepokodin mahdolliset ”BONDIEN” ostajat suhtautua, kun ja jos saavat vihiä yllä olevista vaaratekijöistä?

***MIKSI SIIS ON PAKKO RAKENTAA TUOTA UUS-LEPOKOTIA JUURI TÄMÄN  NYKYISEN LEPOKODIN TONTILLE, KUN VAPAITA TONTTEJA ON VAIKKA KUINKA PALJON YMPÄRISTÖSSÄ JA HINTATASO ON NYT JUURI ALIMMILLAAN?

JA VOIPA OLLA, ETTÄ LÄHI KAUPUNGIT OLISIVAT KIINNOSTUNEITA OSOITTAMAAN TONTIN SOSIAALISEEN TARKOITUSSEEN ILMAISEKSIKIN ? Niin, että ei kannattaisi kai tehdä kovin hätiköityjä ratkaisuja niiden rakennusten purkamiseksi. Niillehän voisi löytyä myöhemmin käyttöä vaikka asukkaiden omaisten-majoitukseen, kun he tulevat vierailuilleen. Tuollaisiin Motellitiloihin eivät terveysviranomaiset niin kovin takerru. Rahanarvoisiakin ne tilat ovat

KOKEMUSTA ON

Aika paljon olen joutunut katselemaan näitä tällaisia lepokoteja eloni aikana, enkä muista yhtään näin epäterveelliselle paikalle rakennettua tasokasta lepokotia. Kertokaa ihmeessä minullekin, jos tiedätte jonkun vastaavanlaiselle paikalle sijoittuneen. En pistäisi penniäkään sellaisen laitoksen bondeihin.

Kun olen aika iäkäs mies ja olen kuullut, että on olemassa meitä ikämiehiä tukemään perustettu Kallein Fund niminen rahasto, niin kertoisiko joku sen nykyisistä  johtohenkilöistä minulle, mikä on tilanne nykyisin? Onko sen rahaston varat edelleenkin tallessa? Onko sitä tukea siis mahdollista saada. Eihän niitä varoja vain olla hukattu muihin kuin sen rahaston sääntöjen mukaisiin tarkoituksiin?

MIETTEITÄ JÄÄVIYS-SANAN MERKITYKSESTÄ FLORIDASSA

Aulis Kähkönen:

Viimevuosina olemme saaneet suomalaisista tiedoitusvälineistä uutisia suomalaisessa politiikassa pesivästä mädännäisyydestä. On ollut mm. puhetta vaalirahoituskieroiluista ja monille siihen sotkeutuneista jaettiin ihan äskettäin oikeudessa aika isojakin tuomioita. Pääministerikin joutui joku vuosi sitten noiden rahasotkujensa vuoksi  eroamaan.                                                                                                                 

Noiden sotkujen yhteydessä olemme tulleet tutuksi JÄÄVI sanan kanssa. Tuolle   sanalle löytyy toinenkin samaa tarkoittava sana ja se on ESTEELLISYYS (englanniksi; disqualifield). Täällä Floridan suomalais-alueella ei näytetä lainkaan tajuttavan noiden sanojen merkitystä?

VÄLINPITÄMÄTTÖMYYTTÄ?         

 *Kun Suomessa jopa pääministeri joutui eroamaan jääviyssotkujensa vuoksi, niin täällä  sen kun porskutellaan jääveinä, ikään kuin ei jääviys sanasta oltaisi edes kuultu. Useat tämän alueemme ”jokapaikan Eetut” istuvat lähes jokaisen paikallisen yhdistyksemme hallitusten jäseninä, tajuamatta, että siitähän todella saattaisi syntyä jääviyksiä.

Esimerkkinä Lepokoti-sota. Täällä etelä-Floridan suomalaisalueella on huomioni kiinnittynyt tuohon parhaillaan Suomalaisen Lepokodin sisällä riehuvaan uudisrakentamis-sotaan. Päivittäin olemme saaneet lukea ”netistä” ja myös Amerikan Uutiset lehdestä, kuinka tuon laitoksen hallitus on taas ja taas erottanut tuon mainitun hallituksen pienehkön johtoryhmän kanssa erimieltä olleita johtokunnantansa jäseniä. Jo neljä veteraanijärjestön edustajaa on ehditty erottaa kyseenalaisin syin ja tuo edellä mainittu (myös jäävi) paperilehti on jo ehtinyt enteillä, että koko veteraanien järjestö tulisi pikapuolin kokemaan saman kohtalon? 

KEIDEN TOIMESTA NUO MAINITUT EROTTAMISET OVAT TAPAHTUNEET? 

 No, jäävien Lepokodin Hallituksen jäsenten tietty!  Heidän toimestaan tuo kaikki on tapahtunut. Ajatellaanpa nyt:  Kaikki erotetut ovat paikallisen Veteraani-järjestön jäseniä. Tuo veteraani-järjestö on Lantanassa toimivan Suomitalo-yhdistyksen jäsenjärjestö. Suomitalon puheenjohtaja on tuon erottamisprosessin pääarkkitehti Lepokodin Hallituksessa. Kyllä hänen olisi pitänyt ilmoittaa itsensä JÄÄVIKSI, noita erottamispäätöksiä tehtäessä? Nythän hän on toiminut johtamansa Suomitalon jäsenjärjestön etujen vastaisesti.

Suomitalolla on vara-edustajakin hallituksessa. Hän on ollut pitkään puheena olevien Veteraanien johtotehtävissä ja hän on järjestön ainut edustaja Suomen Veteraanien kokouksissa Suomessa. Kysyä pitää, miksi hän ei ilmoittanut eriävää mielipidettään Lepokodin Halliuksen pöytäkirjaan, kun hänen omaa järjestöään POTKITTIIN PÄÄHÄN?

Tulee väkisinkin mieleen kysymys, pitäisikö nuo jääviydet tutkia laajemminkin tässä miniyhteisössämme?

Finnish Canadian Volunteer receives his 1939 Winter War Medal posthumously:

Twenty-fourth of January 2012, 72 years after the conflict, delegation of family, friends and others arrived at the Canadian Naval Officers Mess in HMCS Bytown in Ottawa, to witness the ceremony of medal presentation to the closest known relative to Valter Sillanpää

Private Valter Sillanpää was a Canadian who volunteered in 1939 to fight for Finland’s freedom against the Soviet Unions unprovoked attack.

 He was born in northern Ontario, Canada, a little place called Copper Cliff on the 9th of December 1914 and 1973 he died in British Columbia. According to his nephew Dr. Lennard Sillanpää, Valter was a very good accordion player and used to play for dances and family get-togethers.

Valter was brought up in a typical Finnish Canadian home with strict adherence to what is right and what is wrong. This Soviet Russia’s attack against its small neighbor was definitely wrong. He volunteered with hundreds of other Canadians, Americans and many other nationalities to go help Finlandin its hour of need.

After the winter war was over, there were still over a thousand volunteers in New York City waiting to be shipped to Finland. Close to three hundred served in the front lines and three paid the ultimate price. Valter was discharged from the Finnish army and sailed back to Canada.

In the meanwhile, unbeknownst to him, during the year of 1940, the Finnish Defense Department had issued a “Winter War Memorial Medal” to all those soldiers who had served in the war, Canadian and American volunteers included, but pvt. Sillanpää never received his medal.

 Twenty-fourth of January 2012, 72 years after the conflict, delegation of family, friends and others arrived at the Canadian Naval Officers Mess in HMCS Bytown in Ottawa, to witness the ceremony of medal presentation to the closest known relative to Valter Sillanpää.

Lennard Sillanpää, PhD. of Orleans,ON. Canada had found the list of Canadian and American volunteers who never received their medals in the Toronto’s Finnish newspaper” Vapaa Sana” and contacted Lieutenant Colonel Dwyer Q. Wedvick NYSRetL, who was the contact person in the paper. Dr. Sillanpää identified himself as nephew of  Valter Sillanpää, and as far as he knew Valter had a daughter but the family had lost contact with her long time ago, so he was the closest living relative to pvt. Valter Sillanpää.

The Price of  Freedom Museum Inc. of Boynton Beach Florida, which organization has been entrusted by the Finnish War Veterans in America Inc. to organize the presentation of the remaining medals and diplomas to the volunteers or their closest living relatives got colonel Wedvick’s report in the beginning of the year and approval to proceed with the presentation.

Finnish embassy in Ottawawas represented by minister-counsellor Petri Kruuti, Canadian Nordic Society by Vice-President Lennart Nylund and Sillanpää family by Dr.Lennard Sillanpää, PhD. and his son Master Bombardier Paul Sillanpää 30th Field Regiment, Royal Canadian Artillery and Ms. Paula Hoggett of  Timmins Ont. Also in attendance was Mrs. Ritva Manner of Boynton Beach,Florida.

Colonel Harry I. Manner (NYSRetL) curator and president of  The Price of Freedom Museum Inc. thanked all those in attendance and brought the best wishes of  Hans Nyholm president and Mirja Silvan secretary of the Finnish War Veterans in America Inc. which organization is now located in Lake Worth, Florida.

 

1939 Winter War Medal

Dr. Sillanpää plans to donate the medal and the accompanying diploma to the CanadianWar Museumor to the Finnish War veterans museum in Sudbury.

There are 56 American and Canadian veterans still on the list who never received their medals.  The Price of Freedom Museum stands ready and willing to arrange presentation to veterans or next of kin when located.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 123 muun seuraajan joukkoon