Kalastusmestarin kanssa kalassa

Aputoimittaja sai ilahduttavan kutsun suomalaisalueen kalastusmestari Jorma  Huttuselta elokuun lopulla. Vene oli määrä laskea aamulla 7 aikaan Lake Worthin Bryant-puiston vesillelaskupaikasta ja suunnata mestarin tuntemille matalikoille Boyntonin ja Lake Worthin edustalla.

Ilmassa oli pientä epäilystä kalastusmatkaa suunnitellessa,  seuraavaksi päiväksi olivat meterologit luvanneet myrskyn lähestyvän sadealueineen.

Täysi noviisi Karibian kalastuksessa oleva toimittaja pääsi rantaan juuri suunnitellusti, mutta vene olikin jo vesillä ja hieman huonoa omaatuntoa tuntien toimittaja varovasti siirtyi veneeseen. Olisihan se ollut aikamoinen häpeä munata heti matkan alussa esimerkiksi putomalla laiturin ja veneen väliin.

20160826_083246

Kalastusmestari Huttusen vene kiihdytti vesille päästyään mukavaan matkanopeuteen, auringon jo hiljalleen valaistessa maisemaa. Aallokkoa ei ainakaan Välivedellä ollut juurikaan, veden lämötila huikeat melkein 30C astetta. Toimittajaa hieman kuitenkin askarrutti avomeren aallonkorkeus.

Kalastusmestari Huttunen ajoi Boyntonin kanavasta ulos onnistuneesti aikamoisessa ristiaallokossa ja niin olimme pääsemässä itse asiaan. Vielä vartti ajoa etelään pienessä alle polvenkorkuisessa aallokossa ja olisimme valmiita itse toimintaan.

Kalastusmestari selvitteli vapoja ja mitä lienee vaappuja ja komensi yksikantaan toimittajan  ohjaimiin. Kompassisuunnan pitäminen oli aloittelijalle haasteellista, Golf-virta vänkäsi vastaan, eikä toimittaja-parka tiennyt, ainakaan aluksi, pitäisikö ”rattia”, ei kun ruoria kääntää haluttuun suuntaan vai nimenomaisesti vastakkaiseen. Kokemus, kokeilut ja vain kerran uhkaava siimojen sotkeutuminen veneen pyrkiessä tasan väärään suuntaan selvitti kuitenkin ohjauksen periaatteet, ”rattia” käännellään kuin autossa, eikä kuin aikanaan kolme hevosvoimaista Evinrudea ajellessa.

20160826_092754Hienosti siis pääsimme ensimmäiselle kala-apajalle. Sardiinit koukkuun syötiksi ja siimat veteen. Pitkään ei tarvinnut odotella kun toimittajan siima kiristyi mukavasti. Hillitöntä sisäänkelaamista ja veneen lähelle saatiin komea Blue Runner, tuoreena hyvänmakuinen kala. Kalastusmestari koppasi saaliin haaviin ja nosti sen veneeseen. Toimittaja sydän ylpistyi kalastusmestarin todetessa saaliskalan olevan lajissaan suurimpia, mitä hän on nähnyt.

Kiireesti uutta sardiinia koukkuihin, eikä aikaakaan, kun ilmeisesti edellisen runnerin sisko tai veli oli koulussa. Toimittaja kiskoi saalista lähemmäksi ja taas kalastusmestarin hienolla haavilla veneeseen kopattiin jo toinen mojovan kokoinen Blue Runner.

20160826_075310Kalastusmestari sai muutaman pienen trigger-kalan, kunnes toimittajan koukkuun tarttui taas vonkale, tällä kerralla voimakas bonito. Myös bonito on syötävä kala, mutta kalassa on kovin paljon verta, joka pitäisi laskea pois pikimmin. Aikaisemmista saaliskaloista jo hieman mahtavaksi muuttunut toimittaja katsoikin parhaimmaksi jättää boniton syöteiksi leikattavaksi seuraavaa kertaa varten .

Syönti kuitenkin väheni ja kastusmestari katsoi paremmaksi vaihtaa paikkaa. Siimat sisään ja seuraava paikka. Toimittaja oli katsovinaan, etta kalastusmestari hakeutui aina riutan lähelle, ajelehtimisen alkaessa vettä oli aina yli  100 jalkaa, yli kolmisenkymmentä metriä.

 

20160826_074450Pysähdyksiä tuli useita ja aina saatiin kalaa. Suurin osa oli kuitenkin tähän vuodenaikaan liian pieniä ja niin kalat kävivät veneessä vain kääntymässä päästäkseen taas uudelleen mereen. Komeita vonkaleita ei enää tarttunut syötteihin, mutta pienempiä sitä enemmän. Paikalla tuntui olevan pienten triggereiden parvi, syöttiä ei millään saanut upotettua syvemmälle isompien kalojen toivossa.  Niinpä triggereitä nousi veneeseen ja poistui samaa tietä jatkuvana virtana.

Mielenkiintoisempia saalistuttavuuksia oli kotiakvaarioista tuttu, Ruotsin väreillä koristautunut korallikala ja ankeriaan näköinen ”slimy dick” joka kuuleman mukaan saattaisi olla syötäväkin…

Ilman vähitellen lämmitessä iltapäivän yli 30C asteen lukemiin, alkoi jo ankara kalastaminen ”mennä hihaan” ja niin lähdettiin kotimatkalle. Boyntonin kanava oli vuoroveden suunnan käännyttyä paljon rauhallisempi ja niin päästiin takaisin Bryant-puistoon mukavasti.

20160826_151157Kalastusmestari ajoi venetrailerinsa veteen ja veneen hienosti traileriin. Veneen kiinnitys koukulla ja kotimatkalle oltiin valmiit muutamassa minuutissa.  Kalastusmestari tosin joutui ajamaan autonsa ja j veneensä makeavetisen järven rantaan huuhdellakseen meriveden suolanpärskeet ennen kotiin menoa.

 
Väsähtänyt kalastaja-toimittaja pääsi kotiin, jossa vuorossa oli vielä isojen kalojen fileointi. Kännykkään vain Youtubesta  fileoinnista kertova opastusvideo, talon terävin veitsi käteen ja ohjeita seuraten saalis osiksi. Osa fileistä pääsi ulkogrilliin, osa päätyi suomalaista alkuperää oleviin savustuspusseihin ja uuniin.

Hetken päästä juhla-ateria oli valmis ja uupunut kalastaja pääsi kylläisenä unten maille.

Oppipoikana Timo Vainionpää

Hedvig ja Heikki Vainionpään Sukuseura ry.

 

vainionpaasuku2016

Peräseinäjoen Kannonmäeltä juurensa saanut ja jo ympäri Suomea hajaantuneen, Vainionpään sukuseuran vuosikokous ja vuosijuhla järjestettiin nyt vuorostaan Tampereella Marjo Uusi-Kakkurin järjestämänä.

Peräseinäjoen Kannonmäeltä juurensa saanut ja jo ympäri Suomea hajaantuneen, Vainionpään sukuseuran vuosikokous ja vuosijuhla järjestettiin nyt vuorostaan Tampereella  Marjo Uusi-Kakkurin järjestämänä.

Meillä on tapana järjestää sukukokous aina eri paikkakunnilla ja nyt kokoonnuttiin Teopoliksessa joka sijaitsee entisen Tampereen Yleisen sairaalan talousrakennuksessa. Meitähän on Vainionpään sisaruksien jälkeläisiä 4 sukuhaaraa vaikka vanhassa Vainionpäässä oli myös kolme aikamiespoikaa niin yksikään ei saanut jälkeläisiä. Sukuseuran pieni ongelma onkin, että yhtään Vainionpää nimistä ei sukuseuraan kuulu, koska kaikki Vainionpään tyttäret ottivat miehensä nimen. Nyt näitä jälkeläisiä on kuitenkin vielä elossa 196 henkilöä joista nyt oli kokouksessa ja kuvassa 55 ja kuvaaja, jotkut olivat jo ehtineet lähteäkin muitten kiireiden takia.

Meillä on tapana aloittaa yhdessäolo ruokailulla, koska suurin osa tulee matkojen päästä eikä kokouksessa ole mielekästä olla kurnivin vatsoin.

Varsinainen kokous alkoi Marjo Uusi-Kakkurin esitelmällä, hän selosti ensin Tampereen Yleisen sairaalan historiaa jossa sivusi sairaalan käyttöä niin vapaus- kuin myöhemmissäkin sodissa ja aina välillä siviilikäytössäkin. Marjo oli kerännyt muisteloita sairaalan entisten ylilääkäreiden erilaisista persoonista ja jopa vitsejä heistä. Yllätys varmaan meistä monelle oli, että monet nykyisistä ja jo kuolleista jäsenistämme olivat opiskelleet juuri näissä rakennuksissa joissa nyt kokoustettiin.

Tamperehan joutui vapaussodassa yhdeksi päänäyttämöksi jossa sukumme kantavanhempiemme poka suojeluskuntalainen Juho (Jussi) Vainionpää taisteli valkoisten rintamalla ja jonka joukko-osastoa ja tehtäviä Marjo oli yrittänyt selvittää. Todennäköisesti Jussi toimi Laurilan joukko-osastossa mutta siitä ei ole aivan täyttä varmuutta. Koska sukumme jäsenet ovat vielä osaksi niin nuoria ettei kaikista Suomen käymistä sodista ole henkilökohtaisia kokemuksia selosti Marjo hyvin tarkkaan Tampereen valtaukseen johtaneita tapahtumia ja kokouksen jälkeen suurimmalle osalle oli järjestynyt retki Vapriikkiin jossa oli 1918 tapahtumista koottu näyttely. Meitä vei Vapriikkiin linja-auto joka oli melkein täynnä. Me kierrettiin ensin vapaussodan paikkoja jossa muistitietojen mukaan Jussin oletettiin taistelleen. Vapriikin vapaussodan näyttely oli hyvin mielenkiintoinen vaikka jotkut naiset eivät tykänneetkään, kun siellä oli arkussa oleva aivan luonnollisen näköinen kaatunut vainaja ja reessä kaksi jäätynyttä vain osaksi huovalla peitettynä. Oikea tykki ampui miesten komennon mukaan valtavia pamauksia. Muita näyttelyitä oli nukkenäyttely ja kivinäyttely, jalat vain rappusissa väsyivät, että oli pakko istahtaa munkkikahville.

Ennen kokousta jo olimme kiertäneet sairaalarakennukset katsellen ammusten tekemiä jälkiä kivijaloissa, seinät olivat kyllä paikatut samoin kuin toisessa maailmansodassa pommituksen aiheuttamat vauriot.

Varsinainen kokous sujui Puheenjohtaja Tuija Hautakorven johdolla rutiinilla ja toimihenkilövalinnat sääntöjen mukaan puheenjohtajana jatkaa Tuija Hautakorpi ja sihteerinä Kati Nironen. Seuraava vuosikokous päätettiin pitää Alajärvellä asuvien Oravan perheen vastuulla mutta pitopaikaksi ehdotettiin Peräseinäjoen Kalajärveä jos vain paikasta päästään sopimukseen. Kokouksen jälkeen oli arpajaiset johon jäsenet olivat tuoneet ison määrän erilaisia palkintoja.

Vapriikkikierroksen jälkeen meille tarjottiin vielä iltapala kahvin tai teen kera, että jokainen jaksaa ajaa kotikonnuilleen jos eivät halua yöpyä Tampereella.

Kokonaisuutena päivä oli taas onnistunut, oli kiva nähdä sukulaisia joita ainakaan kaikkia ei muuten näe kuin näissä kokouksissa.

Lahdessa 14.08.2016
Raimo Aittasalo
Kuvat Raimo Aittasalo
raimojaakko.aittasalo@pp.inet.fi

HAKALAN TALO  JA MAAILMANRAITTI 10-VUOTTA PERÄSEINÄJOELLA

muistomerkki1Kansainvälinen Siirtolaisuusjuhla ja Lännen Päivä Markkinoineen pidetään Peräseinäjoelle heinä-elokuussa.

Ulkosuomalaisten hautamuistomerkki paljastetaan kansainväisessä Siirtolaisuusjuhlassa maanantaina heinäkuun 11 päivä kello 13.00 Peräseinäjoen Hautausmaalla olevassa muistolehdossa. Peräseinäjoen seurakunta on suhtautunut myönteisesti ehdotukseen, jonka mukaan hautausmaalle voitaisiin haudata myös ulkosuomalaisia. Kuusipaikkaiseen uurnalehtoon tulee Karjalan punaisesta graniittista tehdylle jalustalle asetettu spektroliitista tehty maapallo. Maapallon pintaan on kaiverrettu mantereiden ääriviivat.

Muistomerkin on ideoinut ja lahjoittanut professori Olavi Koivukangas kiitokseksi pitkäaikaisesta ystävyydestä ja hyvästä yhteistyöstä. Muistomerkin paljastustilaisuudessa juhlapuheen pitää emerituspiispa Jorma Laulaja.

Peräseinajoen hautausmaalle on haudattu muun muassa kuusinkertainen olympiavoittaja Ville Ritola.

Ritola saavutti mitalinsa Pariisin ja Amsterdamin olympuakisoissa ja muutti urjeilu-uransa jälkeen asumaan Yhdysvaltoihin, josta sitten kuitenkin palasi myöhemmin takaisin Suomeen.

hakalatalo2016

Lännen Päivä ja Markkinat pidetään Peräseinäjoen Maailmanraitilla elokuun 21 päivä alkaen kello 13.00.

Kaikki Suomessa ja Pohjanmaalla vierailevat ulkosuomalaiset ovat tervetulleita näihin tilaisuuksiin tapamaan tuttuja ja solmimaan uusia tuttavuuksia.

Näin vielä Floridasta Esa Hakala  – juhlissa tavataan.

Satunnainen matkailija osui suomalaisen kirjan esittelytilaisuuteen – Istanbulissa

lottaNuotioSatunnaisella matkailijalla on ilmeisesti niin pitkä nenä, etta se lähes vahingossa osuu kaikenlaisiin paikkoihin. Kuinka muutoin olisi mahdollista, että amerikansuomalainen osallistuu suomeksi kirjoitetun syyrialaisen pakolaistarinan kirjan esittelyyn Istanbulin keskustassa, aivan Taksim-aukion reunalla.

 

Tilaisuuden oli järjestänyt Suomen Istanbulin kunniapääkonsulaatti Lotta Nuotion kirjan ”Yksi miljoonista” esittelemisesksi. Lotta Nuotio on Istanbulissa jo 8 vuotta asunut YLEn toimittajana toiminut journalisti, joka on läheltä seurannut syyrialaisen kirurgin matkaa sodan runtelemasta Syyriasta Kreikan rannikolle uponneella laivalla ja Kreikasta Ruotsiin väärennetyillä papereilla. Tehdyistä haastatteluista on nyt muotoutunut hyvän vastaanoton saanut kirja  Otavan kustantamana.

 

Parinkymmenen osallistujan vilkas ja mielenkiintoinen keskustelu siirtyi kuitenkin keskusteluuun melkoiseksi toviksi Eurooppaa vähän joka puolella raastavaan pakolaisongelmaan. Siitä Turkissa asuvilla oli varsin kirkas ja ehkä erilainen kuva, onhan Turkissa nyt jo arviolta 2.7 miljoonaa pakolaista.

 

Omituista asiassa on se, että vanhalta ajalta periytyvän lain mukaan pakolaisia voivat olla vain Euroopasta sotaa pakoon tulleet, laki periytyy jo Osmannivaltion ja sulttaanin ajoilta. Euroopan ulkopuolelta tulleiden ”suojelusopimuksen” saaneiden pakolaisten on tultava toimeen lähes omillaan, monet pakolaiset päätyvät työskentelemään laittomina työntekijöinä, kaupoissa ja kahviloissa muutaman dollarin päiväpalkalla. ”Suojelusopimus” tosin nyt helpottaa terveydenhoidon saamista ja auttaa lapset kouluun.  Turkki on myös alkanut myöntämään virallisia työlupia näille uusille pakolaisille. Arviolta 400.000 työluvan saantiin oikeutettua ovat toistaiseksi saaneet yhteensä jo 40 työlupaa!

 

Nyt Euroopan Unionin ja Turkin väliset keskustelut pakolaisten asemasta ovat käynnissä, Turkki käyttää häikäilemättä miljoonien maassa olevien pakolaisten massaa kiristääkseen Europan Unionilta etuja omiin jäsenyysneuvotteluihinsa ja taloudellista vastinetta pakolaisten ylläpitoon.
Suomen pakolaispolitiikka ja Suomessa pintaan noussut pakolaisvastaisuus sai jokseenkin ankaraa arvostelua keskustelussa. Nuotion reseptinä olisikin perustaa pakolaisten ”selvittelykeskukset” Euroopan ulkopuolelle, jolloin todelliset sotaa ja sortoa kokeneet, henkensä edestä pakenevat ihmiset saataisiin turvallisesti määränpäähänsä ja muut taloudellisista syistä matkaan lähteneet voitaisiin karsia nyt jo liian pitkistä avustusjonoista. Ihmissalakuljetuksesta on tullut maailman nopein rikollisten rikastumiskeino, ihmisten salakuljetus kuljetettavien hengenvaaraa uhmaten on tuottoisempaa kuin laittomien aseiden myynti.

Mielenkiintoisen  iltapäivän kruunasi parin kilometrin kävely lämpimässä iltapäivässä Taksim-aukiolta täynnä ihmisiä olevaa Istiklal-kävelykatua vanhaan Peraan. Pera Palace-hotelissa kirjojaan ovat viimeistelleet aikanaan mm. Agatha Christie, Ernest Hemingway ja Mika Waltari.  Ikivanhalta Peran tornilta pääseekin sitten maailman toiseksi vanhimmalla metrolla alas Galata-sillalle ja nykyaikaisempiin kulkuneuvoihin.

 

Satunnainen matkailija

Kirkon keittiön remontti ei ollut pikku juttu

IMG_0180

Raija Sipinen
Marianne Mäenpää (assist.), Timo Vainionpää (editor)

Lake Worthissa Floridassa olevan St. Andrewin kirkon keittiö on ollut kovin huonossa kunnossa jo pitkän aikaa, joten vuosien mietinnän jälkeen saimme vihdoin tahtoa aloittaa remontin oikein kunnolla.

Varojen keräys aloitettiin yli vuosi sitten Raija Sipisen syntymäpäiväkahveilta,  joiden tuotto aloitti keittiöremonttikassan.  Kesän -15 aikana rahaa kerättiin lähinnä Suomessa, joskin osallistujia löytyi jo silloin jo esimerkiksi Ruotsista, Kanadasta ja Amerikasta.

Remonttimies Matti Suonpää aloitti myös oman työnsä jo kesän aikana ja alkoi keräämään tarjouksia ja vaihtoehtoja keittiöremontin tarpeisiin.

Kun kirkon hallinto huomasi tahtoa remonttiin riittävän, projektiin alettiin suhtautua myönteisemmin. Vaihtoehdot esitettiin sitten kirkkovaltuustolle ja –neuvostolle, jotka yhdessä päätyivät valittuihin materiaaleihin.

IMG_0182Tammikuussa 2016 varojen keräys käynnistyi myös Floridassa täydellä teholla, rahaa kerättiin lukuisilla kirkkokahveilla, mm. Petri Mäenpään ja Aimo Tervakosken syntymäpäiväkahveilla, sekä lukuisten yksityisten järjestämien kirkkokahvitusten avulla. Remonttirahoja saatiin lahjoituksina sekä lukuisilta yksityisiltä lahjoittajilta, yhteisöiltä ja yrityksiltä.

Kirkkovaltuusto antoi projektille lopullisen hyväksynnän tammikuussa 2016, jolloin  vapaaehtoiset ryhtyivät ahkerasti töihin: Matti ja Raili Suonpää, Ahti Ruuska, Tapani ja Karen Kunelius sekä Tuula Suomesta, Heikki ja Hely Perttu, heistä vain muutaman mainitakseni.

Vapaaehtoisia oli lukuisia koko projektin aikana, kaikki he antoivat oman panoksensa työn etenemiseen, heille kaikille suuri kiitos.

Remontin aikana uusittiin koko keittiön pinnat lattiasta kattoon.

IMG_0493Kirkko sai myös uuden sähkölieden, jääkaapin ja jopa jääpalakoneen! Vanhat kaasuhellat saivat uuden ilmeen kun ne puhdistettiin ja maalattiin läpikotaisin.

Suuri osa työstä tehtiin vapaaehtoisten voimin, ahkerina työnjohtajina ja tekijöinä toimvat  väsymättömät Matti Suonpää ja Ahti Ruuska. Koko remontti sujui yllättävän jouhevasti, jopa kaikki tavarantoimittajat pysyivät alkuperäisessä aikataulussa! Tilan yleisilmeen lopulta kruunasi Suomesta Marimekosta tilatut verhot, jotka viimeistelivät keittiön.

Raija Sipinen haluaa antaa suurimman kiitoksen Taivaan Isälle, sekä toivottaa enkeleitä jokaiselle mukana olleelle!

Katso koko kuvasarja remontista tästä!

Pieni tarina viime kalareissulta joulukuussa

Innokkaita kalamiehiä odotuksella

Innokkaita kalamiehiä odotuksella

Lady Margien jo järjestyksessään kolmas täkäläinen kalareissu oli tämän joulukuun 8. 2015.

Aamulla kello 8 tavattiin Boyntonin Marinassa, siellä oli hyvänkokoinen Sea Mist alus valmiina viemään tämän yhdentoista hengen joukon koettelemaan, kuinka kireälle siimat saadaan niiden Atlantin  kalavonkaleiden kanssa.

Mukana oli vierailijoita Kaliforniasta, lumilintuja Suomesta sekä paikallisia kalastuksen harrastajia. Tuulta oli joku 10-15 mailia tunnissa, puolipilvinen taivas, sään pitäisi olla suosiollinen Ahdin antimille.

Ulos merelle tultiin Boyntonin kapeasta kanavasta.

Sea Mist alkoi ajelehtimisen siitä Boyntonin vesitornin kohdalta, vettä oli noin 135 jalkaa. Mutta kalan syönti oli varsin nirsoa. Tuuli painoi matalampaan, kohti rantaa. Palattiin syvemmälle ja yritettiin uudelleen.

Koukulla se nousi ylös

Koukulla se nousi ylös

Sardiini syöttejä kolmikoukussa näpersivät pikku kalat, vain pää jäi jäljelle.

Pienet hait (spinner sharks) olivat harmina, pikkuisia pohjakaloja , grunts , triggerfish,  saatiin ylös asti. Ne  saivat ilon päästä takaisin mereen kasvamaan. Itätuuli vei  rannalle päin, joten ylitimme koralliriutan useampaan kertaan. Sillä kohdin kala söi aina paremmin.

Puolen päivän aikoihin alkoi kingfish kiristää siimaa, kala ryntäili veneen peräpäästä aivan keulaan. Seillä sai Mate hienon kingfishin nostettua koukulla veneeseen ja laatikkoon rauhoittumaan. Hieman myöhemmin kävi dolphin-kalalle (Mahi-Mahi) samoin, ja se myös pääsi jäiden sekaan säilöön.

Iltapäivällä sai joku peräpään onnekas maukkaita nopsiojoita, (snappers, yellowtails, vermillions), oikein jami-jami aterioita. Lisäksi tuli joitakin jacks, (blue runners). Tuoreena nekin ovat hyviä syödä, niitä käytetään myös  palasiksi leikattuina koukuissa syötteinä.

Kalaa!

Kalaa!

Päivä kului nopeasti ja rattoisasti. Kalakaverit  olivat  mainiota. Saalistakin saatiin. Rannassa saalis lopulta jaettiin haluavien kesken.

Lady-Margielle jälleen kaunis kiitos tosi mielekkäästä meri-päivästä.

Kalastusterveisin!  Tight lines!  Kireitä siimoja!
Jorma Huttunen   Fishing Finn

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

AMERIKAN ESAN KESÄTAPAHTUMIA SUOMESSA

P1000737Lomani Suomessa alkoi heinäkuun 31 päivä ja Helsinkiin saapuessani ja Lahteen lähtiessä ulkona oli kova kaatosade, joka taukosi saavuttuani Lahteen. Sen jälkeen olen saanut nauttia lähes neljä viikkoa kauniista helteisestä kesä säästä, joka nyt tätä kirjoittaessa muuttui syksyisen koleaksi ja sateiseksi.

Loman aliuksi tarvittiin auto Mäntsälässä olevalta entiseltä Floridan suomalaiselta Keijo Lehtosen Autoliikkeestä.

P1000742

Hakalan talolla tapasin nämä tytöt jotka tarjosivat tervetulokahvit.  Edesmenneen Piirron Eeron Aira vaimoa kävin tervehtimässä Kurikassa. Kahvikupposen seurassa muistelimme Eeroa ja hänen laulu-uraansa mm. Ilmajoen Musiikki-juhlilla.

P1000762Kauhajoella kesää viettävä Kiurun Maria Floridasta tarjosi kahvit kauniissa kodissaan. Marin ja Mikojen johtajan edesmenneen Lasse Lintalan haudalle vein kukka-laitteen Seinäjoen Törnävällä.

Kuvassa toinen vasemmalla nykyinen johtaja Erkki Rajamäki. Lännen Päivän tapahtumassa mm. Matti Lepänhaara ja Muusikko Unto Haapa-aho.

 

Professori Kaarina Langelandin P1000780kanssa kävimme Hovilan kartanossa Orimattilan Niinikoskella Esan Urho Kekkoselle lahjoittaman kello vieressä.

Eki Jantusen 40-vuotis-konsertti Taidekeskus Taarastissa Nastolassa josta P1000790myös kuva Elvis patsaasta. Ekin tekisi kovasti mieli tulla esiintymään Floridaan joko yksin tai orkesterinsa Mutkattomat kanssa.

Nastolan Pikkupelimannit Esiintymismatka Floridaan. Pikkupelimannien ryhmä on tehnyt esiintymismatkoja Viroon, Irlantiin, Kreikkaan, Italiaan ja Ruotsiin. Ensi vuoden  helmikuussa ryhmä lähtee esiintymismatkalle Floridaan.

Vielä elokuisin terveisin Nastolasta.

Vapaa toimittaja Amerikan Esa