John Koskinen IRS Commissioner Retires

Koskinen Saasto podium with award
John Koskinen and Robert Saasto on podium with the Award

On December 20, 2013, the U.S. Senate confirmed John Koskinen to head the U.S. Internal Revenue Service. No democrats voted against him and five Republicans voted for confirmation. He commenced his official duties on January 6, 2014 at the IRS headquarters in Washington D.C. On November 9, 2017, his term in office ended.

 

During his tenure in office, the I.R.S. budget fell 18% and the enforcement staff reduced 23%. John spent a considerable portion of his time defending the agency in Congressional Hearings. In an e mail to the author hereof, John Koskinen stated that “It is true that the supposedly formidable Freedom Caucus failed in all their attempts to impeach me, fire me, do away with my pension or not pay me at all. Wonderful group. As I told the New York Times, survival is its own reward.”

In the New Times interview article, John expressed concern that “the coarse treatment he received from members of Congress could discourage future public servants from taking such jobs.” He never considered resigning!! True Finnish SISU.

John Koskinen had worked with Donald Trump starting in 1975 when John worked for Palmieri Company, an asset management firm. He negotiated with Trump, who was then 29 years old, on the details of the sale of the Commodore Hotel in NYC. John described Trump then in a New York Times interview as “irrepressible, energetic and fun to deal with”. During his tenure in office, the IRS was able to keep Trump’s tax returns private as the law requires, despite the fact that “We had people offering millions of dollars for them…. hard copies of the returns are in a locked cabinet in a special office at the I.R.S. headquarters.”

The following comments are extracts from the article that John Koskinen wrote which was published in the Amerikan Uutiset:

 

“I have always been proud of my Finnish roots. Both my mother’s and father’s parents came from Finland to the USA at the beginning of the 1900s. My father’s parents, Johan Alfred Koskinen and Ida Maria (formerly Poikonen), emigrated from Karstula, in Central Finland, to Cleveland, Ohio in 1905. My father Yrjo  Koskinen was born in Cleveland and met my mother Irja there. (My mother was born in Chisholm, Minnesota where her parents settled upon arrival from Finland and she moved to work in Cleveland after high school.) I was born in 1939 in Cleveland which had an active Finnish community. When we visited my mother’s home in Minnesota, a highlight was a visit to the family sauna.

 

In 1994, my confirmation as the Deputy Director for Management in the White House generated enough publicity that I came to the attention of Judge John Pessala (executive director and co-founder with Robert Alan Saasto Esq., of the New York City based, Finnish American Lawyer Association, or FALA). The Judge called me to say that he recognized my Finnish name, and asked me to join FALA.

When I was nominated by President Obama in the summer of 2013 to be the IRS Commissioner, Robert Saasto sent me an E-mail, congratulating me and inviting me to a FALA dinner he would arrange whenever I was able to come to New York.  When I subsequently wrote Robert that I would be visiting the IRS offices in New York in March, he arranged for a cocktail reception and dinner at the Estonia House, in New York City. I was delighted when I found that approximately 50 FALA members and guests had gathered in my honor, presenting me with a plaque that recognized my career in public service.

Prior to the award dinner, Robert, who had become one of my most enthusiastic supporters, connected me with Finnish reporters who wrote articles in numerous Finnish newspapers about my career and my Finnish background.

Robert connected me with a FALA member, W. Bruce Matson, who lives in Seattle.

After considerable effort, Bruce was able to uncover a tremendous amount of information about my Koskinen and Poikonen relatives in Karstula and Saarijärvi.  It was this incredible chain of events that led to me being put into direct contact with my relatives in Finland whom I had never known anything about before.

As a result, when I learned that there was going to be a Poikonen family reunion in Karstula , I decided that there would never be a better time to make my first trip to Finland. “

 

As stated to the author, John plans to remain in retirement this time by having his wife answer the phone.

 

Robert Alan Saasto, Esq.

Mainokset

Upea Pohjan Laulu kajautteli Floridassa alkusävelet amerikkalaisessa kodissa

Gangers Home with Choir 1Pohjan Laulu-kuoron Floridan Suomi100-vierailu alkoi hienosti yksityiskodissa, kun Finlandia Foundation Florida Chapterin johtokunnan jäsen Anneli Ganger miehensä Robertin kanssa oli kutsunut kuoron perjantaina 20.10 upeaan, historiallisesti arvokkaaseen ja kauniiseen kotiinsa Gulf Streamiin. Kuoro oli toivonut pienimuotoista esiintymistä heti matkan jälkeen ja erityistoivomuksena oli, että kuorolaiset halusivat tavata amerikkalaisiakin. Toiveet toteutuivat täydellisesti.

Kolmisenkymmentä vierasta ehti jo kotvan aikaa nauttia talon tarjouksista ja tutustua toisiinsa, kunnes 33 Pohjan Laulun kuorolaista selvisivät Irman jälkeisistä FEMAn leipäjonojen aiheuttamasta liikenneruuhkasta I95:lla.

Tuskin kuoro oli päässyt ovesta sisään ja selvinnyt tervetulotoivotuksista, kun se jo sujuvasti valitsi laulupaikkansa ja kajautti komeasti oman tervehdyksensä ”Sua tervehdin” ja heti perään Leevi Madetojan kolme mahtavaa mieskuorolaulua. Erityisesti säväytti laulu Valkeat Kaupungit.
3
Pohjan Laulu, joka on kotoisin Oulusta, on kunnostautunut oululaisen Leevi Madetojan teoksien esittämisessä. Kuorolaiset kertoivat, että kuoro voitti Mihkel Kolditsin johdolla mm. 2015 Tampereella järjestetyissä Leevi Madetoja-mieskuorolaulukilpailuissa kansallisen sarjan.

Onneksi rankat kuurosateet lakkasivat illansuussa ja aurinkokin pilkahteli pilviverhon takaa niin että frakkipukuiset komeat laulajat pääsivät patiolle raikkaaseen tuuleen nauttimaan upeista Atlannin valtameren hyökyaalloista. Englannin ja suomen puheensorina kuului vilkkaana kuulumisia vaihdettaessa puolin ja toisin.
20171020_180547
Vierailla oli tilaisuus illan mittaan kuunnella monta mahtavaa suomalaista mieskuorolaulua esimerkkinä ”Maa ponteva Pohjolan äärillä on” ja myös uudempaakin mieskuoromusiikkia, kun kuoro säväytti ilmoille hauskan laulun ”Yleinen sauna” kertoen, miten yleisessä saunassa tulee toimia ja ”Muotitietoinen” sekä vielä englanninkielisenkin ”Under the Bordwalk”, johon amerikkalaiset vieraatkin yhtyivät. Lopuksi varsinaisen konsertin päätti hienosti Sibeliuksen Finlandia.
grangerpohja3
Päätteeksi kuultiin vielä kvartetin laulamana serenadeja kiitokseksi illan loistavalle Anneli-emännälle, joka istui kuin kaunis kuningatar kuunnellen ”Hän kulkevi kuin yli kukkien” ihania sointuja.

Suurkiitos Annelille ja Bobille! Pohjan Laulua oli ilo kuunnella.

Teksti: Kaarina Langeland 

Raija Sipinen: Muistumia ja munkkeja

img_1714Istun tässä pöydän äärellä ja muistelen ensimmäistä kertaa kun  saavuimme Floridaan mieheni Sepon ja tyttärieni Marjan ja Tarjan kanssa n. 32 vuotta taaksepäin. Heti silloin rakas serkkumme Aini Joki miehineen toi meidät luterilaisen kirkon seurakuntasaliin. Rovasti Wilbert Törmälä oli juuri aloittamassa tilaisuutta kun astuimme ovesta sisään. Häneltä jäi sanat kesken ja hän katsoi vain minua.  Tilaisuuden jälkeen rovasti tuli luokseni ja kertoi minun olevan aivan saman näköinen kuin serkkuni Viena, joka oli työskennellyt aikaisemmin monitoiminaisena kirkolla ja äskettäin kuollut. Rovasti luuli, että Viena oli noussut haudasta!

Vuosikymmeniä on tässä jo sama suku toiminut aktiivisesti sekä äitini että isäni puolelta. Tästä olemme saaneet jatkaa talvisin kirkkomme työtä sitä tukemalla. Ystäväpiiri täällä on laajentunut, joiden kanssa olemme saaneet tehdä tätä yhteistyötä. Nyt meidän ihanassa keittiössämme on helppo tehdä kirkkokahveja ja monia muita tapahtumia. Tällä hetkellä on mielessäni tulevat juhlatilaiuudet. Itseni kohdalla on 12. helmikuuta juhlavat kirkkokahvit, joita vietämme Raijan päivän, ystävän päivän ja Suomi Sata vuotta juhlien kunniaksi.

img_6847    Kun nykyinen kirkkokansa astuu nyt seurakunta salin Suomi Sata juhlaan niin uskoisin, että jokaiselle tulijalle tulee kiitollinen mieli nähdessään kauniisti koristetun salin, ja pääsevät sen jälkeen nauttimaan pöydän suomalaisista herkuista. .

– Toivon, että jokaisella siellä olisi hyvä olola ja mielellään maksaisivat sen 10 dollaria kirkon hyväksi. (Jos ei ole varaa maksaa, siinä tapauksessa sen saa ilmaiseksi.)

Toinen tapahtuma on munkkifestarit ystävän päivänä, tiistaina, 14. helmikuuta klo 1 pm ja siitä eteenpäin. Tervetuloa tukemaan kirkkomme tulevaisuutta. Viiden kappaleen munkkipussi on 20 dollaria. Munkkeja toimitetaan vain tilauksesta, soita Hannalle puh. 561-582-0554 tai Raija Sipiselle 561-413-3834.

Siunausta teille kaikille kera enkelten!

       Raija Sipinen

AMERIKAN ESALLA VIERAITA EESTISTÄ

aulisratsepPikavierailulla Esan luona pyörähti Tallinnasta Aulis Rätsep vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa.
Yli 60 vuotta sitten Eesti oli Venäjän vallan alla kun Esalla oli Tallinnassa eestiläinen kirjeenvaihtoystävä,  Auliksen isä Andres. Kun ensimmäinen laivayhteys alkoi Suomesta Tallinnaan kävi Esa Aili vaimonsa kanssa Tallinnassa tapaamassa Andresta ja hänen vaimoaan Virveä ja tapasi myös pikkupojan,  Auliksen,  joka oli silloin noin 4-vuotias.

Perheellä oli pieni vuokraasunto, huone ja keittiö. Muistan että Auliksen makuupaikka oli ison kaapin päällä. meillä sänky ja talon väelle makuupaikka lattialla ollessamme heidän vieraana neljä päivää.

Koska Eesti oli Venäjän vallan alla,  ulkona liikkuminen oli vaikeaa, venäläisiä sotilaita oli joka puolella vahtimassa suomalaisturistien liikkumista, valokuvaus oli ankarasti kielletty määrätyissä paikoissa, erittäin ehdottomasta satamassa.

Tallinaan pääsyä varten piti hakea viisumi ym. papereita. ja merkitä matkaan lähtiessä ylös kaikki korut ja rahat mitä oli mukana.

Helsingistä laivaan astuessa ja sisään tullessa tarkastettiin jokainen matkustaja samoin kuin Tallinnaan tultaessa.

Tänäpäivänä kaikki on toisin, Tallinnan on suosittu vierailukohde suomalaisille ja muille sinne matkustajilla ja henkilölöllisyystodistus riittää matkustamiseen.

Aulis oli viikon lomalla perheineen Floridassa mutta ehti käydä mm, Disney Worldissa. Auliksella on oma perheyritys musiikkifestivaalien järjestäjänä Tallinnassa.

Isä Andres on kuollut vuonna 2003, mutta äiti Virve elää vielä.

Amerikan Esa, Esa Hakala

 

Kalastusmestarin kanssa kalassa

Kalastusmestarin kanssa kalassa

Aputoimittaja sai ilahduttavan kutsun suomalaisalueen kalastusmestari Jorma  Huttuselta elokuun lopulla. Vene oli määrä laskea aamulla 7 aikaan Lake Worthin Bryant-puiston vesillelaskupaikasta ja suunnata mestarin tuntemille matalikoille Boyntonin ja Lake Worthin edustalla.

Ilmassa oli pientä epäilystä kalastusmatkaa suunnitellessa,  seuraavaksi päiväksi olivat meterologit luvanneet myrskyn lähestyvän sadealueineen.

Täysi noviisi Karibian kalastuksessa oleva toimittaja pääsi rantaan juuri suunnitellusti, mutta vene olikin jo vesillä ja hieman huonoa omaatuntoa tuntien toimittaja varovasti siirtyi veneeseen. Olisihan se ollut aikamoinen häpeä munata heti matkan alussa esimerkiksi putomalla laiturin ja veneen väliin.

20160826_083246

Kalastusmestari Huttusen vene kiihdytti vesille päästyään mukavaan matkanopeuteen, auringon jo hiljalleen valaistessa maisemaa. Aallokkoa ei ainakaan Välivedellä ollut juurikaan, veden lämötila huikeat melkein 30C astetta. Toimittajaa hieman kuitenkin askarrutti avomeren aallonkorkeus.

Kalastusmestari Huttunen ajoi Boyntonin kanavasta ulos onnistuneesti aikamoisessa ristiaallokossa ja niin olimme pääsemässä itse asiaan. Vielä vartti ajoa etelään pienessä alle polvenkorkuisessa aallokossa ja olisimme valmiita itse toimintaan.

Kalastusmestari selvitteli vapoja ja mitä lienee vaappuja ja komensi yksikantaan toimittajan  ohjaimiin. Kompassisuunnan pitäminen oli aloittelijalle haasteellista, Golf-virta vänkäsi vastaan, eikä toimittaja-parka tiennyt, ainakaan aluksi, pitäisikö ”rattia”, ei kun ruoria kääntää haluttuun suuntaan vai nimenomaisesti vastakkaiseen. Kokemus, kokeilut ja vain kerran uhkaava siimojen sotkeutuminen veneen pyrkiessä tasan väärään suuntaan selvitti kuitenkin ohjauksen periaatteet, ”rattia” käännellään kuin autossa, eikä kuin aikanaan kolme hevosvoimaista Evinrudea ajellessa.

20160826_092754Hienosti siis pääsimme ensimmäiselle kala-apajalle. Sardiinit koukkuun syötiksi ja siimat veteen. Pitkään ei tarvinnut odotella kun toimittajan siima kiristyi mukavasti. Hillitöntä sisäänkelaamista ja veneen lähelle saatiin komea Blue Runner, tuoreena hyvänmakuinen kala. Kalastusmestari koppasi saaliin haaviin ja nosti sen veneeseen. Toimittaja sydän ylpistyi kalastusmestarin todetessa saaliskalan olevan lajissaan suurimpia, mitä hän on nähnyt.

Kiireesti uutta sardiinia koukkuihin, eikä aikaakaan, kun ilmeisesti edellisen runnerin sisko tai veli oli koulussa. Toimittaja kiskoi saalista lähemmäksi ja taas kalastusmestarin hienolla haavilla veneeseen kopattiin jo toinen mojovan kokoinen Blue Runner.

20160826_075310Kalastusmestari sai muutaman pienen trigger-kalan, kunnes toimittajan koukkuun tarttui taas vonkale, tällä kerralla voimakas bonito. Myös bonito on syötävä kala, mutta kalassa on kovin paljon verta, joka pitäisi laskea pois pikimmin. Aikaisemmista saaliskaloista jo hieman mahtavaksi muuttunut toimittaja katsoikin parhaimmaksi jättää boniton syöteiksi leikattavaksi seuraavaa kertaa varten .

Syönti kuitenkin väheni ja kastusmestari katsoi paremmaksi vaihtaa paikkaa. Siimat sisään ja seuraava paikka. Toimittaja oli katsovinaan, etta kalastusmestari hakeutui aina riutan lähelle, ajelehtimisen alkaessa vettä oli aina yli  100 jalkaa, yli kolmisenkymmentä metriä.

 

20160826_074450Pysähdyksiä tuli useita ja aina saatiin kalaa. Suurin osa oli kuitenkin tähän vuodenaikaan liian pieniä ja niin kalat kävivät veneessä vain kääntymässä päästäkseen taas uudelleen mereen. Komeita vonkaleita ei enää tarttunut syötteihin, mutta pienempiä sitä enemmän. Paikalla tuntui olevan pienten triggereiden parvi, syöttiä ei millään saanut upotettua syvemmälle isompien kalojen toivossa.  Niinpä triggereitä nousi veneeseen ja poistui samaa tietä jatkuvana virtana.

Mielenkiintoisempia saalistuttavuuksia oli kotiakvaarioista tuttu, Ruotsin väreillä koristautunut korallikala ja ankeriaan näköinen ”slimy dick” joka kuuleman mukaan saattaisi olla syötäväkin…

Ilman vähitellen lämmitessä iltapäivän yli 30C asteen lukemiin, alkoi jo ankara kalastaminen ”mennä hihaan” ja niin lähdettiin kotimatkalle. Boyntonin kanava oli vuoroveden suunnan käännyttyä paljon rauhallisempi ja niin päästiin takaisin Bryant-puistoon mukavasti.

20160826_151157Kalastusmestari ajoi venetrailerinsa veteen ja veneen hienosti traileriin. Veneen kiinnitys koukulla ja kotimatkalle oltiin valmiit muutamassa minuutissa.  Kalastusmestari tosin joutui ajamaan autonsa ja j veneensä makeavetisen järven rantaan huuhdellakseen meriveden suolanpärskeet ennen kotiin menoa.

 
Väsähtänyt kalastaja-toimittaja pääsi kotiin, jossa vuorossa oli vielä isojen kalojen fileointi. Kännykkään vain Youtubesta  fileoinnista kertova opastusvideo, talon terävin veitsi käteen ja ohjeita seuraten saalis osiksi. Osa fileistä pääsi ulkogrilliin, osa päätyi suomalaista alkuperää oleviin savustuspusseihin ja uuniin.

Hetken päästä juhla-ateria oli valmis ja uupunut kalastaja pääsi kylläisenä unten maille.

Oppipoikana Timo Vainionpää

Hedvig ja Heikki Vainionpään Sukuseura ry.

 

vainionpaasuku2016
Peräseinäjoen Kannonmäeltä juurensa saanut ja jo ympäri Suomea hajaantuneen, Vainionpään sukuseuran vuosikokous ja vuosijuhla järjestettiin nyt vuorostaan Tampereella Marjo Uusi-Kakkurin järjestämänä.

Peräseinäjoen Kannonmäeltä juurensa saanut ja jo ympäri Suomea hajaantuneen, Vainionpään sukuseuran vuosikokous ja vuosijuhla järjestettiin nyt vuorostaan Tampereella  Marjo Uusi-Kakkurin järjestämänä.

Meillä on tapana järjestää sukukokous aina eri paikkakunnilla ja nyt kokoonnuttiin Teopoliksessa joka sijaitsee entisen Tampereen Yleisen sairaalan talousrakennuksessa. Meitähän on Vainionpään sisaruksien jälkeläisiä 4 sukuhaaraa vaikka vanhassa Vainionpäässä oli myös kolme aikamiespoikaa niin yksikään ei saanut jälkeläisiä. Sukuseuran pieni ongelma onkin, että yhtään Vainionpää nimistä ei sukuseuraan kuulu, koska kaikki Vainionpään tyttäret ottivat miehensä nimen. Nyt näitä jälkeläisiä on kuitenkin vielä elossa 196 henkilöä joista nyt oli kokouksessa ja kuvassa 55 ja kuvaaja, jotkut olivat jo ehtineet lähteäkin muitten kiireiden takia.

Meillä on tapana aloittaa yhdessäolo ruokailulla, koska suurin osa tulee matkojen päästä eikä kokouksessa ole mielekästä olla kurnivin vatsoin.

Varsinainen kokous alkoi Marjo Uusi-Kakkurin esitelmällä, hän selosti ensin Tampereen Yleisen sairaalan historiaa jossa sivusi sairaalan käyttöä niin vapaus- kuin myöhemmissäkin sodissa ja aina välillä siviilikäytössäkin. Marjo oli kerännyt muisteloita sairaalan entisten ylilääkäreiden erilaisista persoonista ja jopa vitsejä heistä. Yllätys varmaan meistä monelle oli, että monet nykyisistä ja jo kuolleista jäsenistämme olivat opiskelleet juuri näissä rakennuksissa joissa nyt kokoustettiin.

Tamperehan joutui vapaussodassa yhdeksi päänäyttämöksi jossa sukumme kantavanhempiemme poka suojeluskuntalainen Juho (Jussi) Vainionpää taisteli valkoisten rintamalla ja jonka joukko-osastoa ja tehtäviä Marjo oli yrittänyt selvittää. Todennäköisesti Jussi toimi Laurilan joukko-osastossa mutta siitä ei ole aivan täyttä varmuutta. Koska sukumme jäsenet ovat vielä osaksi niin nuoria ettei kaikista Suomen käymistä sodista ole henkilökohtaisia kokemuksia selosti Marjo hyvin tarkkaan Tampereen valtaukseen johtaneita tapahtumia ja kokouksen jälkeen suurimmalle osalle oli järjestynyt retki Vapriikkiin jossa oli 1918 tapahtumista koottu näyttely. Meitä vei Vapriikkiin linja-auto joka oli melkein täynnä. Me kierrettiin ensin vapaussodan paikkoja jossa muistitietojen mukaan Jussin oletettiin taistelleen. Vapriikin vapaussodan näyttely oli hyvin mielenkiintoinen vaikka jotkut naiset eivät tykänneetkään, kun siellä oli arkussa oleva aivan luonnollisen näköinen kaatunut vainaja ja reessä kaksi jäätynyttä vain osaksi huovalla peitettynä. Oikea tykki ampui miesten komennon mukaan valtavia pamauksia. Muita näyttelyitä oli nukkenäyttely ja kivinäyttely, jalat vain rappusissa väsyivät, että oli pakko istahtaa munkkikahville.

Ennen kokousta jo olimme kiertäneet sairaalarakennukset katsellen ammusten tekemiä jälkiä kivijaloissa, seinät olivat kyllä paikatut samoin kuin toisessa maailmansodassa pommituksen aiheuttamat vauriot.

Varsinainen kokous sujui Puheenjohtaja Tuija Hautakorven johdolla rutiinilla ja toimihenkilövalinnat sääntöjen mukaan puheenjohtajana jatkaa Tuija Hautakorpi ja sihteerinä Kati Nironen. Seuraava vuosikokous päätettiin pitää Alajärvellä asuvien Oravan perheen vastuulla mutta pitopaikaksi ehdotettiin Peräseinäjoen Kalajärveä jos vain paikasta päästään sopimukseen. Kokouksen jälkeen oli arpajaiset johon jäsenet olivat tuoneet ison määrän erilaisia palkintoja.

Vapriikkikierroksen jälkeen meille tarjottiin vielä iltapala kahvin tai teen kera, että jokainen jaksaa ajaa kotikonnuilleen jos eivät halua yöpyä Tampereella.

Kokonaisuutena päivä oli taas onnistunut, oli kiva nähdä sukulaisia joita ainakaan kaikkia ei muuten näe kuin näissä kokouksissa.

Lahdessa 14.08.2016
Raimo Aittasalo
Kuvat Raimo Aittasalo
raimojaakko.aittasalo@pp.inet.fi

HAKALAN TALO  JA MAAILMANRAITTI 10-VUOTTA PERÄSEINÄJOELLA

muistomerkki1Kansainvälinen Siirtolaisuusjuhla ja Lännen Päivä Markkinoineen pidetään Peräseinäjoelle heinä-elokuussa.

Ulkosuomalaisten hautamuistomerkki paljastetaan kansainväisessä Siirtolaisuusjuhlassa maanantaina heinäkuun 11 päivä kello 13.00 Peräseinäjoen Hautausmaalla olevassa muistolehdossa. Peräseinäjoen seurakunta on suhtautunut myönteisesti ehdotukseen, jonka mukaan hautausmaalle voitaisiin haudata myös ulkosuomalaisia. Kuusipaikkaiseen uurnalehtoon tulee Karjalan punaisesta graniittista tehdylle jalustalle asetettu spektroliitista tehty maapallo. Maapallon pintaan on kaiverrettu mantereiden ääriviivat.

Muistomerkin on ideoinut ja lahjoittanut professori Olavi Koivukangas kiitokseksi pitkäaikaisesta ystävyydestä ja hyvästä yhteistyöstä. Muistomerkin paljastustilaisuudessa juhlapuheen pitää emerituspiispa Jorma Laulaja.

Peräseinajoen hautausmaalle on haudattu muun muassa kuusinkertainen olympiavoittaja Ville Ritola.

Ritola saavutti mitalinsa Pariisin ja Amsterdamin olympuakisoissa ja muutti urjeilu-uransa jälkeen asumaan Yhdysvaltoihin, josta sitten kuitenkin palasi myöhemmin takaisin Suomeen.

hakalatalo2016

Lännen Päivä ja Markkinat pidetään Peräseinäjoen Maailmanraitilla elokuun 21 päivä alkaen kello 13.00.

Kaikki Suomessa ja Pohjanmaalla vierailevat ulkosuomalaiset ovat tervetulleita näihin tilaisuuksiin tapamaan tuttuja ja solmimaan uusia tuttavuuksia.

Näin vielä Floridasta Esa Hakala  – juhlissa tavataan.