Etelä-Amerikan Odyssey

 

 

P1

Maaliskuun 8. päivänä alkoi noin 80 toiveikkaan matkalaisen bussimatka kohti Miamia ja sieltä lentäen edelleen Buenos Airesiin ensimmäiseen pysähdyspaikkaamme.

Aikaisen perille tulon vuoksi ei vielä voinut majoittua hotelliin, aloitettiin päivä kiertoajelun merkeissä. Monelle meistä tämä oli jo tuttua ensimmäisen Etelä-Amerikan matkamme yhteydessä, joten en puutu siihen enemmälti. Mainitsen vain viimeisen kohteemme hautausmaan ja sen vaikuttavat mausoleumit, jotka ensimmäisellä kerralla jätin syrjään.

P2

Oppaamme kertoi Eva Peronin ruumiin vaihderikkaasta seikkailusta. Oli nimittäin ollut vaikea päättää, missä hänen viimeinen lepopaikkansa tulisi olemaan. Ruumis kävi Euroopassa useammassa paikassa ja muuallakin ennen kuin se päätyi mahtavaan ja varsin koristeelliseen mausoleumiin Buenos Airesin hautausmaalla. Eli meidän oppaamme viimeinen toteamus oli että Eva Peron matkusti ruumiina enemmän kuin konsanaan eläessään.

  Majoituimme vihdoin ja meillä oli vapaa ilta kuten myös vapaavalintainen ohjelma seuraavana päivänä. Illalla sen sijaan oli vuorossa illallinen, jonka yhteydessä oli argentiinalainen tango esitys. Ruoka oli hyvää ja tanssijat erinomaisia. Eihän voinut verrata suomalaiseen tangoon, sen moni meistä jo tiesi.

   Tämän Buenos Airesissa olomme aikana sai matkamme ohjaaja Seppo Palokas ikävän uutisen, hänen vaimonsa Irmeli oli kuollut. Moni meistä arveli, että mitäs nyt tulee eteen. Sepon vastaus oli varma. Hän ei tahtonut jättää meitä pulaan, koska hän tiesi, että kotipuolessa Irmelin tytär tiesi, kuinka hoitaa asiat kuntoon.

Kohti Andeja

 

P3

Maaliskuun 11. päivin aamuna olimme kaikki lähtövalmiina kohti Andeja. Busseja vaan ei kuulunut määräaikaan. No olihan tämä sitä ”manjana” maata. No kyllä ne vihdoin tulivat ja matkatavarat ladattiin ruumaan. B-bussi pääsi heti matkaan, mutta A-bussilla oli pieni ongelma, ilmastointi ei toiminut. Se saatiin vihdoin korjatuksi ja nyt mentiin jonkin matkaa, jolloin se alkoi taas oikutella. Kun sitten pysähdyimme ensimmäiseen lounaspaikkaamme, jossa B-bussin matkustajat olivat jo syöneet, saatiin siihen oikean kokoinen osa ja lounaan jälkeen jatkettiin matkaa.

  Kaikki sujui hyvin aluksi, mutta sitten yllätti sade, välillä aika rankkana. Mendozan hotelliin päästyämme, oli joillakin matkustajilla ikävä yllätys. Sade oli kastellut matkalaukut, niin että vaatteet oli vietävä pesulaan. Kuinka tämä oli mahdollista. Tämä bussiyhtiö oli kehunut loistavaa kalustoaan. Uusissa moderneissa busseissa matkanteon piti olla kuin unelma. Ilmeisesti meitä oli petetty. Seppo oli asiaan tyytymätön ja vaati uudet bussit loppumatkaksi.

 Seuraava aamu alkoi Mendozan kiertoajelulla. Kaupunki oli vauras. Useat puistot. joissa pysähdyimme olivat vehreitä kukka- ym. istutuksineen. Vihdoin saavuimme kaupungin näköalapaikalle jaloittelemaan ja kuvanottoon. Suloinen pikkukoira, joka kuului, jollekin seudun kauppakojun omistajista, juoksenteli vapaana ja sitä silittämään osui matkakumppanimme Bert Hamlin. Koira varmaan säikähti vanhan herran kävelykeppiä ja iski hampaansa ojennettuun käteen. Ei siinä muu auttanut kuin lähteä ensiapuun, joka vei meille niin tärkeää aikaa. Ehtihän siinä ajassa kuitenkin syömään lounaan ennen matkan jatkumista.

P4

P4

  Andeille ajo jatkui pari kolme tuntia myöhemmin. Ilma oli suotuisa. Mahtavat vuoret avautuivat eteemme. Jonkin aikaa rinnettä ylös ajettuamme saavuimme pienen järvimaiseman kohdalle ensimmäisiä kuvia näppäilemään. Tuula Salmela erikoiskameroineen oli jo bussista käsin ikuistanut monta kohdetta. Hän sai olla onnellinen. että hänellä vielä oli kamera tallella. Kun bussin ilmastointilaitetta oli korjattu hotellin edessä, ilmestyi jostain pari pitkäkyntistä naishenkilöä, joista toisen käsi oli jo ojennettuna Tuulan kameraa kohti.. Pirkko Tiilikainen onneksi huomasi tilanteen ja sai heidät karkoitetuiksi. Olihan meitä jo varoitettu tämän kaltaisista tilanteista.

  Matka jatkui. Korkeammalla näkyi jo lumen peittämiä huippuja. Kun pysähdyimme seuraavalla lepopaikalla, tuntui kuin ilma olisi muuttunut kylmemmäksi. Tuuli pieksi kasvojamme ja ymmärsimme tietysti, että tällaista se oli aina näin korkealla. Inka-intiaaneilla oli siellä myyntikojunsa, joissa oli tarjolla monenlaisia käsintehtyjä koruja ym. esineitä. Jatkettiin matkaa alas rinnettä Chileä kohti. Andien ylityksen viimeinen etappi alkoi, kun passintarkastus ja käsitavaroiden tutkiminen oli ohi. Seisoimme rivissä kassit yms. edessämme pöydän päällä ja tullin palveluskoira nuuhkaisi tavaroitamme, eikä löytänyt huumeita tai tuoreita hedelmiä keneltäkään.

  Nyt sitten mentiin pilkkopimeää vuorenrinnettä alas kohti Santiagoa, jonne saavuttiin myöhään illalla. Aamulla oli kiertoajelu. Osuimme sinne juhlapäivänä, ja Presidentin palatsin läheisyydessä oli paraati. Pääsimme livahtamaan joidenkin hevosratsujen välistä muita nähtävyyksiä katsomaan. Tämä 7 miljoonan kaupunki on juuri nauttinut 200 vuoden ajan itsenäisyydestä. Pysähdyimme Metropolitan Cathedral -kirkon aukiolle valokuvaamaan. Paikallinen oppaamme kertoi, että paavi John Paul II kävi täällä 1980-luvulla. Kaupungin näköalapaikalta avautui varsinainen panodraama yli seudun.

Celebrity Here We Come

 

  Kun seuraavana päivänä vihdoin saavuimme päämääräämme Valparaisoon, missä risteilyaluksemme Celebrity Infinity odotti meitä, huokaisimme helpotuksesta. Seikkailumme tältä osin oli ohi ja me kestimme sen. Alkuvalmisteluiden jälkeen pääsimme pian hytteihimme ja olimme valmiit kaikkeen mitä oli edessämme seuraavan kahden viikon ajan.

La Serena ja Coquimbo

 

P5

Ensimmäinen maaretki  oli jo seuraavana päivänä. Saavuimme La Serenaan, joka on Chilen toiseksi vanhin kaupunki, perustettu syyskuun 4. päivä 1544. Kaupungin espanjalaiset perustajat ehtivät tuskin saada sen perustuksia alulle, kun Arauconos intiaanit hyökkäsivät sinne ja kapteeni Francisco de Aguirrea pyydettiin perustamaan se uudestaan 1549.

  Monet  La Serenan rakennukset ovat puusta ja tyyliltään pääasiallisesti 1500-luvun italialaista renessanssia. Tärkeimpiä vierailun kohteita olivat San Franciscon kirkko, joka kesti  tulipalon v. 1680. Yliopiston yhteydessä on mineraalimuseo, jonka kokoelmiin kuuluu huomattava määrä Chilen, Brasilian, Afrikan ja Intian arvokiviä ja mineraaleja. Arkeologisen museon kokoelmiin kuuluu muinaisten ihmisten ja kulttuurien vaatetus, työkaluja ja kotia käsittelevät esittelyt.

  Koska La Serenan retket oli jo myyty otimme rannalta taksin ja lähdimme tutustumaan lähiseudun Coquimboon. Nyt alkoi kiipeäminen jyrkkää mäenrinnettä ylös. Meillä oli pieniä kielivaikeuksia, mutta pystyimme kuitenkin näkemään minkälaisissa olosuhteissa täällä elettiin. Kipusimme aivan huipulle, missä oli moderni Guayacan Church, jonka ääreltä avautui hieno näköala yli koko seudun. Jatkoimme matkaamme alas rinnettä ja ajoimme käsityöläiskojujen ja kalatorin ohi takaisin laivallemme.

 Arica, Chile

 

  Meripäivän jälkeen saavuimme Aricaan, Chilen pohjoisimpaan kaupunkiin. Vuonna 1570 perustettu kaupunki on kuuluisa merenkulkukaupunki, jonka läpi kulkevat lähiseudun kaivoksien hopea ym. arvomineraalit. Seudun alkuasukkaat, jotka tunnettiin nimellä Chinchoros olivat kuuluisia muumiointitaidostaan. Niinpä tämän seudun San Niguel de Azapan arkeologisessa ja antropologian museossa tavataan nämä maailman vanhimmat muumiot, jotka ovat monta sataa vuotta vanhempia kuin egyptiläiset muumiot

  Lähellä satamaa tullaan ensin Colon aukiolle, jonka vehreiden puiden ja suihkulähteen luona on mukava oleskella. Lähettyvillä on myös tullirakennus, jonka on suunnitellut kuuluisa arkkitehti Gustave Eiffel 1800-luvulla. Tosin rakennus toimii nyt näyttelykeskuksena. Saman arkkitehdin suunnittelema on myös San Marcos -katedraali, joka kauniisti  erottuu ympäristöstään vaaleanpunaisen ja valkoisen värinsä johdosta. Vuonna 1888 sattuneen maanjäristyksen johdosta kirkko jouduttiin rakentamaan uudestaan.

Lima, Peru

 

P6

  Nyt saavuimme Perun pääkaupunkiin Limaan, jossa on yli 8 miljoonaa asukasta. Kun se perustettiin v. 1935, kutsuttiin sitä aluksi ”kuninkaitten kaupungiksi”. Ennen kuin espanjalaiset kuningatar Isabellan määräyksestä valloittivat Perun, asui siellä inka -intiaaneja. Heitä hallitsi kuningas ja he palvoivat auringon-jumalaa uhreineen. He kehittivät erinomaisen kastelujärjestelmän ja olivat mestarillisia muurareita rakentaen kivilinnoituksia, valtavia temppeleitä ja kokonaisia kaupunkeja. Oli varsin hämmästyttävää,  sillä näiden rakentamiseen käytettiin valtavia kivenjärkäleitä ilman nykyaikaisia työkaluja tai muurilaastia. Eikä heillä ollut vetoeläimiä, eikä mekaanista väkipyörää. Kuinka he sitten kuljettivat näitä isoja kivenjärkäleitä, se on edelleen arvoitus.

   Vaikka inkoilla ei ollut kirjoitettua kieltä, he harjoittivat hyvin korkeatasoista lääketiedettä mm. aivokirurgiaa. He viljelivät maissia, maapähkinöitä, erilaisia paprikoita ja yli 200 perunalajia. Suomalaisessa keittiössä peruna on tärkeä ruokalaji, eikä kai missään muussa kielessä ole nimeen sisällytetty perunan alkuperäismaan maan nimeä – peru-na.

  Liman historiallisesti viehättävin osa on ns. vanha kaupunki, jossa arkkipiispan palatsi, hallinnollinen palatsi, kaupungintalo ja katedraali reunustavat kaunista aukiota Plaza Mayor, ja sen suihkulähdettä. Nämä rakennukset edustavat neo-klassista tyyliä. Vanhan kaupungin ulkopuolella olivat mm. Kultamuseo, jossa on esillä mm. perulaiset kulta- ja jalokivikorut sekä  aseita siirtomaan ajoilta. Lähellä toisiaan ovat Larco  Herrera museo, jonka kokoelmissa on runsaasti  saviastioita, joita käytettiin jo paljon ennen Inka-impeurimia.  Lima sijaitsee myös kansallinen antropologian ja arkeologian museo sekä siirtomaan taidemuseo. Härkätaistelusta kiinnostuneiden on syytä vierailla Taurinon museossa. Perun härkätaistelu-areena on Etelä-Amerikan vanhin.

Manta, Ecuador

 

  Tässä vaiheessa, kun oli vuorossa Ecuadoriin tutustuminen, en varannut paikallista opastettua matkaa. Kohta laivasta päästyämme nousimme bussiin, joka kuljetti meidät sataman läheisyydessä olevalle torille. Tarjolla oli monenlaista käsityötä, koruja, taidetta yms. Mikä oli erittäin huomioonotettava seikka, että kukaan ei yrittänyt pakolla myydä tavaroitaan ja saimme rauhassa tehdä valintamme. Meitä oli neljän henkilön ryhmä entisiä New suomalaisia naisvoimistelijoita (Kaarina, Seija, Anja ja allekirjoittanut). Ostokset tehtiin nopeasti, joten meille jäi runsaasti aikaa vielä maissa oloon. Torin vieressä olevan taksiaseman luona kävimme sitten neuvottelua lähikaupunkiin Montikristoon menosta. Matkan varrella ohitimme kahvipaahtimon ja nappitehtaan, mutta emme osoittaneet minkäänlaista kiinnostus niissä käyntiin. Montikristossa oli myös viehättävä pieni torialue paikallisen kirkon juurella. Kiipesimme portaat ja tutustuimme kirkkoon ja aloitimme sitten paluumatkan laivalle. Näin jälkeen päin ajatellen, olisi ollut erittäin mielenkiintoista tutustua myös kuuluisaan panama-hattutehtaaseen, josta ystävämme Tuulikki kertoi myöhemmin. Näitä panamahattuja oli kyllä kaupan torilla, mutta emme tienneet olivatko ne aitoja vai jäljitelmiä.

Panaman kanaali

 

P7

  Nyt sitten tulimme siihen kohteeseen, jota moni meidän seurueestamme oli eniten odottanut. Aamun valjetessa lähestyimme kanavaa, jossa meiltä menisi koko päivä seuratessa, miten me hitaasti, mutta varmasti liukuisimme eri sulkujen kautta eteenpäin. Panama Citystä häämöttivät kaukana pilvenpiirtäjät. 

  Noin 80 kilometriä pitkä Panaman kanava yhdistää toisiinsa sekä Tyynen valtameren että Atlantin. Kanava avattiin virallisesti 15.8.1914, jonka jälkeen sen läpi on kulkenut yli 957 698 alusta. Tyyneltä valtamereltä tultaessa saavutaan ensin Mirfalores -suluille, joita on kaksi kappaletta. Nyt  päästään Miraflores-järvelle, jota seuraa Pedro–sulut. Tähän mennessä alus on noussut kokonaiset 26 metriä ja pääsee oman moottorinsa avulla jatkamaan matkaa Gatun järvessä. Järven toisessa päässä on Gatun –sulut kolmessa eri tasossa ja tätä tietä matka jatkuu edelleen Karibian merelle ja Atlantille.

  Järvien kohdalla laivat kulkevat omalla voimalla, mutta suluissa sähköveturit avustavat niitä. Laivojen koosta riippuen ne saattavat tarvita jopa neljä veturia kuljettamaan niitä sulun läpi. Kunkin sulun toimintaan tarvitaan 197 miljoonaa litraa vettä. Olipa tosi ihmeellistä ja mielenkiintoista seurata tätä laivan kannelta.

P8

Osa matkustajista poistui laivasta välillä eri kiertoajeluille. Meidän naisvoimistelijaryhmämme ajoi ensin tiheän, vehreän sademetsän halki. Ensimmäinen pysähdys oli Gamboassa, josta saimme seurata erään aluksen hidasta kulkua sulkujen lävitse. Matkamme jatkui nyt Panama Cityyn, jonka siluetin ääriviivat noudattivat pilvenpiirtäjien linjaa. Kävimme myös Panama Cityn vanhassa kaupunginosassa, jossa oli myös käsityöläisten kojuja. Vielä viimeinen etappi ja palasimme laivalle ja matkamme viimeinen kohde tulisi olemaan Cartagena, Colombia.

Cartagena, Colombia

 

  Vuonna 1533 perustettu Cartagenan kaupunki on suosittu turistikohde ja pikemminkin uudenaikainen metropoli kuin eräs uuden maailman vanhimmista kaupungeista. Sen satama, linnoitukset ja muistomerkit ovat olleet Unescon maailman perintölistalla jo vuodesta 1984 alkaen. Sen muurit kätkevät sisälleen siirtomaa-ajan arkkitehtuurin sekä sota- ja uskonnolliset muistomerkit.

  Espanjalaiset aloittivat vanhan kaupungin muurien rakentamisen jo 1586. Se on kaunis, idyllinen kokonaisuus kauppoineen, ravintoloineen ja siihen voi mukavasti tutustua kävellen. Siellä on kolme kirkkoa: San Pedro Claver, Santo Domingo ja 1600-luvulta peräisin oleva katedraali. Museoista löytyy erikoinen kokoelma muinaista kultaa ja keramiikkaa ja jopa kidutusvälineitä ja aikakauden taideteoksia.  Mahtava San Felipen linnoitus on suurin uuden maailman espanjalainen linnoitus, josta aukeaa hieno näköala yli kaupungin.

  Erikoinen tapa tutustua tähän alueeseen oli hevosten vetämässä rattaassa. Kiersimme yhtä katua alas ja toista ylös. Se oli huoletonta menoa ja se kattoi suurimman osan vanhaa kaupunkia. Erikoisesti kauniit parvekkeet kukkaistutuksineen kiinnittivät huomion. Ajelu päättyi pieneen kävelyretkeen. Tässä vaiheessa emme saaneet olla rauhassa katumyyjiltä. Heitä näkyi tulevan joka kulman takaa. Tämä oli viimeinen etappimme, niin mikäpäs siinä, soimme heille suosion ja teimme pieniä ostoksia.

Laivalla viihdyttiin

 

Maissa käyntien välissä oli meripäiviä, jotka sai ottaa levon kannalta, jos niin halusi tai osallistua ohjelmiin, joita riitti runsaasti. Ylä-kannella oli kävelyrata, joka varsinkin aamuisin oli ahkerassa käytössä. Jos halusi harrastaa paikallaan kävelemistä, niin kuntosalin koneet olivat käytettävissä. Laivalla oli kaksi uima-allasta tavallinen kylmävesiallas sekä lämmitetty terapia-allas. Varsinkin me suomalaiset kävimme saunassa uinnin jälkeen. 

  Celebrity-teatterissa voi päivittäin kuunnella mielenkiintoisia luentoja, joista monet käsittelivät edessä olevia maaretkiä.

  Kuinka näyttää nuoremmalta, kuinka voi pudottaa painoaan sekä akupunktio-seminaareja oli tarjolla. Liikuntaa oli mahdollista harrastaa myös tanssitunneilla  opetellen salonkitansseja tai jopa suosituksi tullutta ns. line dancing.

P9

  Iltaisin nähtiin Celebrity-teatterissa korkeatasoisia esiintyjiä. Näistä mainittakoon Broadway tasoa olevat taiteilijat, jotka esittivät showt:  Broadway,  Disco Dancing ja Music Around the World. Näiden tanssijoiden lisäksi ohjelmaan kuului myös taitava akrobaattipari, joka välillä leijaili melkein katsojien päällä. Celebrity orkesterin säestäessä musiikin.

  Muista esiintyjistä mainittakoon tunnettu pianisti Brooks Aehron. Hän esiintyi useamman kerran teatterissa ja katsomo aina täynnä kuuntelemassa klassista musiikkia, jota hän panosti mielenkiintoisella tiedolla säveltäjistä ym. musiikkiin liittyvillä yksityiskohdilla.

  Ruokailu tietenkin on laivalla aina hyvin tärkeää. Meidän ryhmän illallispaikka oli Trellis ravintola. Lounasaikaan ja aamiaista söimme usein 10. Kerroksen Ocean View Cafén buffet:ssa. Samassa kerroksessa olivat myös  AquaSpa Café ja Breezes Poolside Grill, josta sai hampurilaisia ja hot dogeja sekä pizzaa.

  Matkamme aikana oli kolme eri illallistilaisuutta, joihin miehet olivat pukeutuneet frakkeihin ja naiset parhaisiin ilta-asuihinsa. Näissä tilaisuuksia valokuvaajat olivat liikkeellä ja ottivat kuvia pöytäseurueista. Kuvat olivat myöhemmin näytteillä kuvagalleriassa, ja jos ne onnistuivat hyvin, niin niitä voi ostaa, joskin hinta oli varsin korkea.

  Laivalla oli niin paljon ohjelmaa, että en pysty sitä kaikkea tässä mainitsemaan. Voin vain sanoa, että henkilökuntaa oli paljon ja meistä pidettiin erinomaista huolta. Aivan alimmassa kerroksessa oli laivan terveysasema. Jotkut allekirjoittanut mukaan luettuna joutuivat käyttämään sen palveluja. Eräs ryhmäämme kuuluva Markku Saari, joutui viettämään monta päivää sen sairashuoneessa ja lopulta hänet jouduttiin toimittamaan sairaalaan Perussa, missä harkittiin jopa leikkaamista. Siihen ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä ja hän pääsi takaisin laivalle. Kun sattumalta tapasin hänet ja vaimonsa Tertun K-Martissa matkan jälkeen oli hän jo tervehtynyt ja voi hyvin.

P10

  Vaikka tällä matkalla oli monta eteen tullutta vastusta Buenos Airesista lähtien, on siitä jäänyt useimmille hyvät ja positiiviset muistot. Tutustuimme uusiin ystäviin. Sepon johdolla meidän ryhmällämme oli kaksi yhteistä tilaisuutta, cocktail-kutsut, joissa saimme seurustella toistemme kanssa. Laivalla olon aikana vietettiin varsin monen syntymäpäiviä.  Osallistuimme monille opastetuille retkille. Tällä risteilyllä retket olivat tosin kalliimpia kuin viime vuoden Euroopan matkalla. Mutta ne jotka eivät halunneet osallistua niihin, keksivät omat retkensä ja käyttivät taksien ja pikkubussien palveluja. Fort Lauderdaleen palattuamme oli meitä tuttu bussi jo odottamassa ja pääsimme takaisin Lantanaan, mistä jatkoimme matkaa kotiin.

Anneli Alperin

 

Lisää kuvia USAsuomeksi.com Kuvapankissa:
http://www.usasuomeksi.com/Kuvapankki/2011%20Sepon%20seurassa%20Etela-Amerikassa/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: