Tucco Tour IV – Kalifornia – Kesäkuu 2011

Lappeenrannan kaunis satama oli juuri lähtiessäni heräämässä kevääseen.

Raskas matka Suomesta tänne Yumaan kesti kaikkinensa 26 tuntia. Tasokartasta katsoen matkaa Lontoosta Phoenixiin, tuntuu tosi erikoiselta, kun lentoreitti ylittää jäisen Grönlannin eteläkärjen. Nyt matka kesti koukkaamalla 10,5 tuntia. Paljonkohan menisi, jos lentelisi suoraan? Vanha sanonta, jos ei jotain  ymmärrä, kuuluu, ”pallo on pyöreä”.

Ekan yön vietin hotelissa ja näin olin virkeänä herättelemään Tuccoja ylös keskiviikko aamuna. Talvehtiminen oli sujunut hienosti ilman mitään ongelmia. Pressujen alta paljastuivat siistit Tucot, jotka molemmat käynnistyivät, kuin palmupuun alta. No onhan noita koko metsikkö tässä vieressä. Ei kosteus-  eikä muitakaan ”viemärieläinten” aiheuttamia vaurioita. Valurautainen paistinpannukin oli tavaratilassa ilman mitään peitteitä ja sekin näytti aivan, kuin sitä olisi vasta käytetty. Ei täällä kuivassa ja helteisessä Arizonassa rauta kaapissakaan ruostu niin kuin esim. merellä seilatessa.

Yuma

Aamukahvit olen keitellyt ekapäivinä 3…4 välillä aamuyöstä. Kymmenen tunnin aikaero tuntui aluksi selvästi, mutta nyt olen jo jaksanut valvoa ilta pimeään, joka alkaa täällä ennen kahdeksaa. Viereisen Colorado-joen länsipuolella pimeys alkaa jo tuntia aikaisemmin. Viimeinen aikavyöhykkeen muutos on sitten Alaskan rajalla, jolloin kellonajat ovat samat kuin Suomessa. Vain yö ja päivä ovat vaihtaneet paikkaansa.

Erilaisia huoltotoimenpiteitä, Tuccoon öljynvaihto ja tankkaus, ja matkavalmius on melkein saavutettu. Jään kuitenkin vielä muutamaksi päiväksi tänne lojumaan.

Kävimme ystäväni Luisin kanssa yhtenä päivänä Meksikon puolella. Los Algadones on aivan rajapuomissa kiinni oleva pikkuinen ”ostosparatiisi” amerikkalaisille. Hammaslääkäreitä, partureita ja rättikauppoja kiinni toinen toisissaan. Rajamuodollisuudet olivat varsin yksinkertaiset, mutta takaisin tullessa Amerikan passitarkastaja huomasi t-paitani taskusta juuri ja juuri pilkistävän pienen sikarin. Ostin sen lounaspaikan kiertävältä myyjältä. Poltan joka vuosi yhden ja nyt ajattelin varautua taas sellaiseen. Ilmeestä päätellen se tarkastaja taisi vähän minua nuhdella? Siinä päällyksessä kun luki ”Original Cuba”. Siitä selvisin sillä, kun itse henkilökohtaisesti kävin viemässä sen takaisin Meksikon puolelle roskakoriin. Amerikan roskiksiin sitä ei saanut laittaa. Ehkä se äijä pesi vielä kätensäkkin sen saasteen jäljiltä?

Los Algadones

Polkupyörälläkin olen löytänyt muutamia reittejä ja niistä ajeluista oikean käden selkämyksessä on muistona auringon tekemiä pieniä vesikelloja.

Maailma kehittyy ja niin myös Amerikkakin huimaa vauhtia. Kuusi kuukautta sitten pikkutucon tankkaus kolmella taalalla aiheutti lähes aina mahtumis vaikeuksia. Nyt tuokin ongelma on tipotiessään. Voisi kokeilla jo melkein neljällä?  Niin muuttuu maailma.

Viimekesäinen matka vei meidät Floridasta Halifaxin kautta tänne Arizonaan. Tuo reitti on merkitty karttaan vihreällä. Nyt on tarkoitus tehdä vastaava koukkaus luoteisnurkan, Alaskan kautta takaisin syksyksi Floridaan.

Se punainen on auton hakumatka Seattlesta syksyllä 2009.   

Tuccotour I- III

        

 Champions liigan loppuottelua jalkapallossa seurasin eräässä Yuman pubissa televisiosta. Lontoossa pelattu peli alkoi täällä aamupäivällä klo 11.00, eikä tunnelma noussut Suomi – Ruotsi ottelun tasolle kuten silloin Old Cockissa, Lappeenrannassa. Olin Yuman baarin ainut pelin seuraaja!  ”Parempi yksin oikeassa, kuin joukon mukana väärässä”. Näille pitää olla soikea pallo.

Eihän tämä karavaani-harrastus tietenkään veneilylle vedä vertoja, mutta on ihanaa käydä nukkumaan, kun kaikki polkupyörää kevyemmät rientää metrin korkeudella kohden itää.  Tucon takana oleva leikkimökin kokoinen peltinen varastokoppikin kaatui tuulen voimasta. Palmutkin kyllä taipuivat, mutta pysyivät pystyssä. Tuulipintaahan niissä on vain optarin purjeen kokoinen tussukka aivan latvassa. Tuuli oli sitä luokkaa, että veneessä ei nyt nukuttaisi. Lepareiden ja kaikkien kiinnitysten vahtiminen varmasti pitäisi siitä huolen. Tucon kiinnitykset kuitenkin kestävät suuremmankin myrskyn rauhallisilla yöunilla. On onni olla rutikuivassa Arizonassa nyt.

Onni vaihtui kuitenkin onnettomuudeksi heti seuraavana yönä. Alkoi armoton hammassärky juuri ennen viikonloppua. Maanantaikin oli Amerikassa suuri juhla, ”Memory Day”, joten skootterilla Meksikoon. Pikkutucon jätin parkkiin rajalle, kun Los Algodineksessä omissuhteet noilla härveleillä vaihtelee kuulemma äkkiarvaamatta. Kylässä on noin kymmenentuhatta asukasta, joista yksin hammaslääkäreitä runsas 300 ! 

Olin aamulla Kivisen Tiinan suositteleman hammasklinikan ovenkahvassa ja apua sain tuossa tuokiossa. Eka kuvat osoittivat jo kuitenkin, että nyt on syytä mennä erikois-klinikalle. Niin sai suomalainenkin nauttia amerikkalaisten vaatimasta palvelutasosta. Minua kuljetettiin parikertaa autolla edestakaisin noiden kahden klinikan väliä ja mm. puudutuksia tehtiin kolmesti ja röntgenkuvia otettiin erivaiheissa ehkä kymmenen sen kuusituntisen aikana, kun siellä vietin. Hampaan juurikäytävän sisus vaihdettiin uudeksi.

www.endoplusalgodones.com  Ensin tehtiin muotti sulattamalla juurikäytävään muovia, jolla mallineella joku paikallinen laboratorio valoi uuden sisustan kahden tunnin toimitusajalla!  Toisessa klinikassa tehtiin viimeiseksi muotti hampaan ”hatuksi”. Taisivat puhua jostain kruunusta, joka asennetaan tulevana torstaina, kun sen ensin jokin valimo on valmistanut. Se juurijuttu maksoi 320 $  (n. 230 €), ja kruunajaisten hinta tulee olemaan 260 $ ( 190 € ).

Hammaslääkäri

          

Muutenkin ote klinikoissa oli hyvin leppoisa. Lääkäri lauleskeli hammasta operoidessaan ja joutoaikoina he istuivat potilaiden kanssa samassa odotushuoneessa.

Juurispesialistin luona oli sen aamupäivän aikana asiakas mm. Perusta, Hollannista ja Suomesta.

Aika vaikuttava kokemus noilla rahoilla.  Extremeä parhaimmillaan. Suosittelen.

Lauantaina tulisi kuitenkin olla Los Angelesin lentokentällä. Saapuu Tuccoon laki ja järjestys, jos Helsingin kassinkantajat siihen suostuvat.

Kruunajaiset Meksikossa kesti 15 min ja uteliaisuuteni palkittiin operaatiossa tehtyjen muottieni ja niiden mallien lahjoituksena minulle. Hampaiden välissä näkyvä salmiakki on Suomesta tuotu, koska sitä herkkua ei saa Amerikasta.

            KUVA 6020047

Tuo pari päivää pitämäni työ-kruunu on väristä päätellen kaiketi jotain jalometallia, mutta lopullinen näyttää valkoiselta, ilmeisesti opaalia?  

Ei se hammashoitokaan niin halpaa ollut, sillä kruunajaisten paluumatkalla Kalifornian Sheriffi antoi 184 taalan sakon ilman kypärää ajosta!  Arizonassa ei tuota pakkoa ole ja niin kuin me kaikki nyt tiedämme, Kaliforniassa se on pakollinen. Käytän sitä normaalisti toki aina, mutta täällä helteessä tuli opittua paikallisten motoristien käytäntö. Lippa taaksepäin ja menoksi.

Lopulta pääsin liikkeelle päivää ennen Nallen lentoa Los Angelesiin. Kohta Kalifornian puolella oli ratsia, jossa kaikki liikenne pysäytettiin. Nyt tutkittiin hedelmiä ja minun jääkaapistani kävivät ottamassa muutaman appelsiinin omia tutkimuksiaan varten. Kalifornian leimoilla varustettuina ne olivat kyllä heidän omaa tuotantoaan, mutta nekin näyttivät nyt kiinnostavan?

Sain monien vaiheiden jälkeen hyvän leiripaikan aivan lentokentän päästä, josta oli lyhyt matka noutaa taxilla uupunut suomen matkaaja.   

Tucco

  

Järjestys alkoikin jo muodostumaan heti ensimmäisenä yhteisenä aamuna, kun heräsin pölynimurin pauhuun aamukuudelta. Laki tulenee kai vasta lounaan jälkeen?

Laaja hiekkaranta-alue veti puoleensa viikonloppuna lainelautailijoita ja grillijuhlista nauttivia nuoria. Beach Volley kenttiä oli 12 kpl aivan rinnatusten. Yritin jäädä katselemaan tuota näyttävää urheilua, mutta takaa minua kehotettiin jatkamaan pyöräilyä  (§ 1). Alueelle oli rakennettu pyörätie betonilaatoista. Se kiemurteli rannan tuntumassa yli 12 mailin pituisena. Marina del Rey:n satama-altaassa seurasimme ison hylkeen verkkaista liikehdintää.

Kalifornia

Kalifornian vehmas luonto esittäytyi koleassa alkukesässä monipuolisen kauniina viiniviljelmineen.

San Fransicon kaupungissa onnistuimme saamaan leiripaikan läheltä keskustaa, jonka nähtävyyksiä sukellamme huomen-aamulla tutkimaan. Ensin täytyy kuitenkin korjata vuotamaan alkanut jäähdytysvesiletku. Uusi löytyi lähikorjaamosta ja ongelma saatiin korjattua.

 

Helpoin tapa tutustua nopeasti kaupungin nähtävyyksiin on tehdä se järjestetyillä kiertoajeluilla.  Viileässä ilmassa bussin avoimella ylätasanteella värjöttelimmekin noin 3 tunnin kiertoajelun kaupungilla. Golden Gate, yksi maailman kuvatuimmista turistikohteista ja sen läheisyydessä vankilasaari Algaratz,  olivat taaskin objektiivien ykköskohteina.  San Francisco sijaitsee kukkuloilla, joiden ylitys vanhaan malliin ”Cable carilla” oli tietysti turistin koettava.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Kaupungin keskustassa on laaja ”China Town”, jonka lukemattomat rihkamamyymälät tarjosivat erilaisia houkutuksia, koruista taisteluvälineisiin.

Napa Valley on yksi suuri viinintuotantoalue kahden vuorijonon välissä, ja siellä yli 400 viinitilaa toimii ja tarjoaa tutustumismahdollisuuden viinin valmistuksen saloihin. Yritimme selvittää tuota mysteeriota vain yhdessä pisteessä, sen elinkaaren loppuvaiheessa.  Nautittiin erään tunnetun viinin tuottajan tuotteita sen maistiaistiloissa. Joitakin tuotantovaiheita jäi näin varmaan näkemättä, mutta lopputuloksen laatua ei voinut kuin ihastella.

Viiniviljelmät kauniisti kumpuilevassa maastossa ruusuistutuksineen olivat kaunista katsottavaa ja koko seudusta jäi mielikuva hyvin kukoistavasta liiketoiminnasta.

Koko Pohjois-Kalifornian maisema on kuin postikortista. Kuinka onkaan voitu tuhlata kauneutta noin paljon yhteen ja vielä niin huonosti taloudestaan huolehtivaan valtioon?  Hinnat turistille ovat kyllä aivan omaa luokkaansa. Punapuut, nuo metsien jättiläiset kasvoivat tien varsilla ja suurimmat näkemämme noin 3 metrin läpimittaisina varastivat huomion kevään muutenkin rikkaassa kasvustossa.

 Matkasimme Los Angelesista aluksi rantateitä nrot 1 ja 101 ja siirryimme maisematie 96 kautta itään, valtatielle nro 5.  Tuo 150 mailin mittainen, mystinen ”Bigfoot Scenic Byway”,  taisteli raivokkaasti tilasta yhdessä Klamath-joen kanssa.

Klamath River

       

 

   

Maisemat rannikolla häikäisivät  erilaisten  kukkien ja pensaiden väriloistolla ja päätyivät lopulta Mount Shastan ylängölle tunturilapin maisemia mukailevien kituvien pensaiden kirjoksi.

 

Kiitos kauniille Kalifornialle. Me jatkamme pohjoiseen.

3 Responses to Tucco Tour IV – Kalifornia – Kesäkuu 2011

  1. Kari Arponen kirjoitti:

    Terveiset Arposilta toinen Amerikan kiertäjä 94000 mailia Endeavorilla nyt copper countryssa.

  2. jukka kirjoitti:

    Tulossa taas lokakuussa 2011, orlandoon jossa huoneisto odottelee.
    Lantanassa varmaankin tulee käytyä ainakin Vaskivuon lepomossa sekä farmarin tyttärissä syömässä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: