Fishfest Tropiikin yössä – Kalareissu Floridan eteläkärjen (Florida Keys) saariketjun keskipaikkeille,Marathoniin

Heinäkuu 21, 2012, Jorma Huttunen

Marathon Lady lähdössä iltakalalle

Alus Marathon Lady irtosi laiturista illalla 6.30, matka ensimmäiselle ankkuripaikalle kesti noin 45min. Siinä oli veden syvyys ehkä 25 metriä. Kovin kauan emme siinä olleet, vain joitakin pieniä Grunts-kaloja tuli ylös. Toinen hieman matalampi paikka ei ollut yhtään anteliaanpi, ilta oli vielä valoisaa, iltasyönti alkoi vasta hämärän tultua.

Nyt olimme matalammassa, kymmenkunta metriä oli syvyys. Pikkuhiljaa alkoi siimat onkijoilla kiristyä, snappereitä alkoi tulla saaliiksi. Veneen perässä ja sivulla oli verkkopussit, niissä oli jauhettua kalanjätettä. Se alkoi hiljalleen liueta virran mukaan,sen liemen houkuttelemana kalat löysivät onkien koukuissa olevat syöttipalat. Kalan napattua palan se rupesi viemään sitä ja silloin piti nykäistä että koukku otti kiinni. Useimmiten kalat saatiin ylös asti, joitakin pääsi tietysti irti, ei ollut koukku kunnolla huulessa.
Siimoissa ei useimmilla ollut mitään painoa, siimaa vain syötettiin pikkuhiljaa virran vietäväksi ja siitä ne snapperit sen syötin nappasivat. Veneen ollessa täysi 60 onkijaa, siimasotkuja oli melko paljon. Siinä tietysti meni aikaa hukkaan, joskus oli paras katkaista siima, siten pääsi nopeammin takaisin onkimaan.

Tätä iltasyöntiä kesti pari tuntia, noin 9stä- 11sta. Kyllä se kala olisi syönyt pitenpäänkin, mutta aika loppui, piti palata satamaan. Tänä ensimmäisenä iltana en saanut kuin 4 tarpeeksi isoa (keeppers) kalaa. Huomenna koetetaan paremmalla onnella.

Snappereita

Aamulla siivosin kalat ja ne laitettiin jäihin,kylmiöön. Loppupäivä huilailtiin, illalla taas Ladylle ja sama ohjelma alkoi uudelleen. Alkuillan ongin eilisessä kohdassa, myöhemmin siirryin kuitenkin veneen keulaosaan, siellä olin hieman paremmassa paikassa.

Sinäkin iltana oli monta siimasotkua haittana, saaliini oli 6 snapperiä. Vieressäni oli pari nuorta kaveria, veljeksiä, heillä oli kiirettä. Saivat kumpikin parikymmentä kalaa.

Kolmantena iltana sain hyvän paikan, aluksen oikealta laidalta (starbord ) aivan perästä. Virta oli sopivaan suuntaan, saaliini oli 7 Mangrove- ja 3 Yellowtail snapperiä. Siis hieman parenpi ilta.

Torstai oli viimeinen päivä Marathonissa,ajelimme Riitan kanssa Key Westiin päin. Siellä on saari nimeltään Big Pine Key (Suuri Mänty Saari), Key Westiin on siitä vielä matkaa 40km. Tämän saaren itäpuolella on saari nimeltään No Name  Key(Nimetön Saari). Sinne menevän tien varrella on vanha ravintola No Name Pub (Nimetön Pub).

$150.000 dollaria tapettina

Erikoinen paikka, ollut siellä jo vuodesta 1936. Tarjoilevat heidän suosittua pizzaasa, tuoreita kala-aterioita ynnä muuta maistuvaa. Se on kai ollut aikoinaan asuintalo, muutettu myöhemmin ravintolaksi. Sinne ei ole mitään viittoja ja vaikka mekin olemme käyneet siellä pari kolme kertaa, piti minun kysyä tietä sinne.

Talon ulkoseinässä onkin taulu jossa lukee, että löysittehän tänne kuitenkin. Paikan sisäseinät ovat verhoiltu yhden dollarin seteleillä, asiakkaat ovat ne sinne naulanneet muistokirjoitusten kanssa. Tarjoilija kertoi että niitä on arviolta 150,000 dollarin verran, kuvista näette kuinka paljon niitä on. Söin siellä ensi kertaa keltaevä tunakalaa. Se oli grillattu , jotkut kehuvat sitä oikein hyväksi, mutta kyllä minä Maha-Mahia tai snapperiä mieluimmin syön.

Sieltä sitten ajelimme hienoja merimaisemia ihaillen takaisin majapaikkaan. Keräsin taas kalavehkeet, ja suuntasin Ladylle. Sää oli nyt parempi, tuuli lauhtunut, alus ei paljon keinunut. Jälleen oli alkuilta rauhallisempi saaliin suhteen. Hämärän tullua alkoi säpinä. Virran suunta ei ollut meille siellä perässä parhain, mutta kalaa alkoi kuitenkin tulla tasaisesti. Siima piti jälleen katkaista, että pääsin isosta sotkusta irti.

Aika vain loppui taas kesken hyvää syöntiä. Kaloja oli minullekin tullut kuitenkin jonkun verran. Pojat ( Mates) heittelivät saaliit laiturilla astioihin sekä kaikenlaisiin laatikoihin. Punainen 5 gallonan pönttöni tuli puolilleen, kotona kaloja siivotessa laskin saaliin olevan 20 Mangrowea ja 4 Yellowtailiä. Ne olivat yön yli jäiden seassa kylmä laatikossa, en halunnut kuluttaa hienoa aamua siellä Marathonissa. Oli myös parempi paikka täällä kotona ne siivota. Nyt on kaikki kalat jäissä, niitä riitti naapureillekin. Kooltaan kalat olivat kuitenkin melko pieniä, parhaimmat kilon, toiset puoli ja jotkut vähemmän, kaikki kuitenkin, tarpeeksi suuria otettavaksi.

Saalista riittää vielä joksikin aikaa syötäväksi

No nyt on kalaa joksikin aikaa, katsotaan sitten ensi vuonna jos on tilaisuutta mennä vielä uudelleen. Mangrowe-snapperin kutuaikaan tulee saarille kalastajia pitkänkin matkan päästä. Orlandosta oli isä poikansa kanssa, tapasin heidät myös viime vuonna. Yksi mies oli ajanut Saint Augustinesta aivan Floridan pohjoisosasta, neljän hengen seurue oli Daytona Beachilta, se on meiltä 250 km pohjoiseen. Meiltäkin tulee Marathoniin matkaa jotakukin 280 km.

Reissu oli hyvä, tropiikin yö kirkkaiden tähtien loistaessa on tunnelmaa täynnä, tyyni meri rauhoittava. Ja mainiota snappereitäkin saatiin kaupan päällisiksi.

Tässä siis Fishfest tarina, trooppisilta Florida Keyn koralliriutoilta.

Siimat kireälle (tight lines) !

Palmurantaterveisin ! Jorma Huttunen

6 Responses to Fishfest Tropiikin yössä – Kalareissu Floridan eteläkärjen (Florida Keys) saariketjun keskipaikkeille,Marathoniin

  1. Mauno Laurila kirjoitti:

    Hei Jorma! Olipa mukava lukea kalamatkastasi täällä Connecticutissakin. Hyvää onnea edelleen. Varmaa nautitte matkastanne. Kesäterveisin, Anja ja Mauno (Laurila).

  2. jorma huttunen kirjoitti:

    Tervehdys Anja ja Mauno, kaunista ja rauhallista kesän jatkoa teille myös! Riitta ja Jorma.

  3. Reiska kirjoitti:

    Mikä kala tämä snapperi on onko se lohikala ja mikä vois Suomessa vastata tätä kalaa?Reiska tiedustelee täältä Suamen Mansesterista!

  4. Matti Launonen kirjoitti:

    Moi Jorma,olisipa mukava ollut olla mukana leppoisassa Keyn illassa seuraamassa teidän kalastus touhujanne. Täällä saa vain haaveilla tuollaisista illoista, mutta kyllä Kallavedestä lähtee vastaavanlaisessa ajassa muhkeampia saaliita. Kotiin tultua on kylläkin mentävä saunan lauteille korvaamaan noita Floridan lämpöjä. Täällä Savossa päin kesä on ollut sateinen, pilvinen ja vilpoinen, mutta viiikko sitten maanantaina oli jopa kesän ainoa hellepäivä +29 ja toivottavasti syksyllä sitten Floridassa löytyy niitä jo vähän useampiakin.
    Lisää kireitä siimoja toivotellen Matti.

  5. usasuomeksi kirjoitti:

    Snapperit ovat ahvenkalojen sukulaisia, joita on noin 100 erilaista lajia. Tunnetuin on Red Snapper. Suomeksi nimet eivät ole vakiintuneet, mutta yleensä niistä kaytetään nimeä ”napsijat”. Useimmat lajit elävät meressä trooppisella ja subtrooppisella alueella, jotkut jokisuissa murtoveden luonteisessa vedessä. Jotkut lajit käyvät jokivedessä syömässä.

    Napsijoita tavataan 450 metrin syvyydessä asti. Tunnetuin ruokakala on punanapsija (Lutjanus campechanus), mutta sen nimellä myydään monia muitakin kaloja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: