Kalastusmestarin kanssa kalassa

Aputoimittaja sai ilahduttavan kutsun suomalaisalueen kalastusmestari Jorma  Huttuselta elokuun lopulla. Vene oli määrä laskea aamulla 7 aikaan Lake Worthin Bryant-puiston vesillelaskupaikasta ja suunnata mestarin tuntemille matalikoille Boyntonin ja Lake Worthin edustalla.

Ilmassa oli pientä epäilystä kalastusmatkaa suunnitellessa,  seuraavaksi päiväksi olivat meterologit luvanneet myrskyn lähestyvän sadealueineen.

Täysi noviisi Karibian kalastuksessa oleva toimittaja pääsi rantaan juuri suunnitellusti, mutta vene olikin jo vesillä ja hieman huonoa omaatuntoa tuntien toimittaja varovasti siirtyi veneeseen. Olisihan se ollut aikamoinen häpeä munata heti matkan alussa esimerkiksi putomalla laiturin ja veneen väliin.

20160826_083246

Kalastusmestari Huttusen vene kiihdytti vesille päästyään mukavaan matkanopeuteen, auringon jo hiljalleen valaistessa maisemaa. Aallokkoa ei ainakaan Välivedellä ollut juurikaan, veden lämötila huikeat melkein 30C astetta. Toimittajaa hieman kuitenkin askarrutti avomeren aallonkorkeus.

Kalastusmestari Huttunen ajoi Boyntonin kanavasta ulos onnistuneesti aikamoisessa ristiaallokossa ja niin olimme pääsemässä itse asiaan. Vielä vartti ajoa etelään pienessä alle polvenkorkuisessa aallokossa ja olisimme valmiita itse toimintaan.

Kalastusmestari selvitteli vapoja ja mitä lienee vaappuja ja komensi yksikantaan toimittajan  ohjaimiin. Kompassisuunnan pitäminen oli aloittelijalle haasteellista, Golf-virta vänkäsi vastaan, eikä toimittaja-parka tiennyt, ainakaan aluksi, pitäisikö ”rattia”, ei kun ruoria kääntää haluttuun suuntaan vai nimenomaisesti vastakkaiseen. Kokemus, kokeilut ja vain kerran uhkaava siimojen sotkeutuminen veneen pyrkiessä tasan väärään suuntaan selvitti kuitenkin ohjauksen periaatteet, ”rattia” käännellään kuin autossa, eikä kuin aikanaan kolme hevosvoimaista Evinrudea ajellessa.

20160826_092754Hienosti siis pääsimme ensimmäiselle kala-apajalle. Sardiinit koukkuun syötiksi ja siimat veteen. Pitkään ei tarvinnut odotella kun toimittajan siima kiristyi mukavasti. Hillitöntä sisäänkelaamista ja veneen lähelle saatiin komea Blue Runner, tuoreena hyvänmakuinen kala. Kalastusmestari koppasi saaliin haaviin ja nosti sen veneeseen. Toimittaja sydän ylpistyi kalastusmestarin todetessa saaliskalan olevan lajissaan suurimpia, mitä hän on nähnyt.

Kiireesti uutta sardiinia koukkuihin, eikä aikaakaan, kun ilmeisesti edellisen runnerin sisko tai veli oli koulussa. Toimittaja kiskoi saalista lähemmäksi ja taas kalastusmestarin hienolla haavilla veneeseen kopattiin jo toinen mojovan kokoinen Blue Runner.

20160826_075310Kalastusmestari sai muutaman pienen trigger-kalan, kunnes toimittajan koukkuun tarttui taas vonkale, tällä kerralla voimakas bonito. Myös bonito on syötävä kala, mutta kalassa on kovin paljon verta, joka pitäisi laskea pois pikimmin. Aikaisemmista saaliskaloista jo hieman mahtavaksi muuttunut toimittaja katsoikin parhaimmaksi jättää boniton syöteiksi leikattavaksi seuraavaa kertaa varten .

Syönti kuitenkin väheni ja kastusmestari katsoi paremmaksi vaihtaa paikkaa. Siimat sisään ja seuraava paikka. Toimittaja oli katsovinaan, etta kalastusmestari hakeutui aina riutan lähelle, ajelehtimisen alkaessa vettä oli aina yli  100 jalkaa, yli kolmisenkymmentä metriä.

 

20160826_074450Pysähdyksiä tuli useita ja aina saatiin kalaa. Suurin osa oli kuitenkin tähän vuodenaikaan liian pieniä ja niin kalat kävivät veneessä vain kääntymässä päästäkseen taas uudelleen mereen. Komeita vonkaleita ei enää tarttunut syötteihin, mutta pienempiä sitä enemmän. Paikalla tuntui olevan pienten triggereiden parvi, syöttiä ei millään saanut upotettua syvemmälle isompien kalojen toivossa.  Niinpä triggereitä nousi veneeseen ja poistui samaa tietä jatkuvana virtana.

Mielenkiintoisempia saalistuttavuuksia oli kotiakvaarioista tuttu, Ruotsin väreillä koristautunut korallikala ja ankeriaan näköinen ”slimy dick” joka kuuleman mukaan saattaisi olla syötäväkin…

Ilman vähitellen lämmitessä iltapäivän yli 30C asteen lukemiin, alkoi jo ankara kalastaminen ”mennä hihaan” ja niin lähdettiin kotimatkalle. Boyntonin kanava oli vuoroveden suunnan käännyttyä paljon rauhallisempi ja niin päästiin takaisin Bryant-puistoon mukavasti.

20160826_151157Kalastusmestari ajoi venetrailerinsa veteen ja veneen hienosti traileriin. Veneen kiinnitys koukulla ja kotimatkalle oltiin valmiit muutamassa minuutissa.  Kalastusmestari tosin joutui ajamaan autonsa ja j veneensä makeavetisen järven rantaan huuhdellakseen meriveden suolanpärskeet ennen kotiin menoa.

 
Väsähtänyt kalastaja-toimittaja pääsi kotiin, jossa vuorossa oli vielä isojen kalojen fileointi. Kännykkään vain Youtubesta  fileoinnista kertova opastusvideo, talon terävin veitsi käteen ja ohjeita seuraten saalis osiksi. Osa fileistä pääsi ulkogrilliin, osa päätyi suomalaista alkuperää oleviin savustuspusseihin ja uuniin.

Hetken päästä juhla-ateria oli valmis ja uupunut kalastaja pääsi kylläisenä unten maille.

Oppipoikana Timo Vainionpää

One Response to Kalastusmestarin kanssa kalassa

  1. Raimo Rinne kirjoitti:

    Mukava kertomus kalastusreissusta! Kiitoksia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: