Herkullisia halibutteja Alaskan Homerista

Jorma Huttunen/lokakuun 2. 2021

Loppukesän matka Alaskaan, jossa kesäsesongin piti alkaa olla jo lopuillaan osoittautuikin hieman hankalaksi järjestää. Turistikausi tuntui vielä olevan täydessä vireessä.  Internetin kautta oli hankalaa saada mitään varauksia sopiville päiville. Vuokra-autoa oli vaikea saada, majoituspaikat varattuna, lentolippu järjestyi kuitenkin hyvin ja lopulta kovan näppäilyn jälkeen löytyi nelipyöräinenkin.

Lento West Palm Beachiltä, Dallasin kautta Anchorageen kesti vaihto-odotuksen kanssa noin 22 tuntia. Homerin pieni kaupunki, asukkaita  kuutisen tuhatta,  sijaitsee Kenai-niemimaan eteläkärjessä, 221 mailia Anchoragesta.   Homer on Cook Inletin itärannalla ja Kachemak-lahden suulla.

Majapaikat olivat varattuja, kaupungin keskustasta löytyi pieni Pioneer Inn ja sieltä sain hakemisen jälkeen yösijan.

Homerin satama

Homer on kuuluisa viisi mailia pitkästä kapeasta kannaksesta, mikä ujuttautuu itään päin keskelle Kachemak-lahtea. Siellä on suuri määrä kalastus-aluksia, kauppoja sekä ravintoloita ja useita toimistoja, mitkä järjestävät turisteille kalamatkoja. Matkoja järjestetään myös katsomaan valaita ja merisaukkoja, lentokoneella pääsisi myös ihailemaan jäätiköitä ja jopa karhuja.

Lauantaina syyskuun 11. päivä oli ensimmäinen kalareissu ohjelmassa. Aamulla klo 7 satamaan ja siellä oli kapteeni Dan ja Mate (deckhand) Corky olivatkin jo valmiina, mukana oli viisi muuta kalastajaa. Sää oli tyyni aamulla, aurinkoinen mutta viileä, lämpötila 50 F, (noin 10 C ).

Captain Dan ja mate Corky

Kapteeni suuntasi Outrageous-veneen etelää kohti, vajaa kolmisen tuntia ajettiin kun tuuli alkoi yltyä. Kenai-niemen kärjessä olevien Barren-saarten tuntumassa aloimme koettaan antaisiko Ahti antejaan.

Parin tunnin kuluttua olikin jokaisella sallitut kaksi halibuttia laatikossa. Niitä suuren suuria ei tullut, mutta hyvän kokoisia kuitenkin, 15-35 paunaisia. Paluumatkalla vedimme siimoja perässä, uistimena värillinen metallinen suikale. Ne tuntuivat toimivan. Meille oli arvottu vuorot, ja kun vapa alkoi täristä, jokainen vuorollaan sai kelata komean King Salmonin (kuningaslohen) saaliikseen.

Päivän saalis kaksi ruijanpallasta ja kaksi kuningaslohta

Paluu matkalla reipas mate, Corky-tyttö fileerasi ja merkkasi kalat muovipusseihin, siten jokainen sai omat kalansa. Kaikki saimme sallitun määrän kumpaakin kalalajia.

Satamassa oli vastassa mies, joka otti saaliit. Heidän jalostamonsa vielä siivoaa ja paloittelee fileet. Sen jälkeen ne laitettiin tyhjiöpusseihin ja jäädytettiin. Kalat säilyivät siellä kunnes asiakas haki ne pois tai jalostamo lähettää saaliin vuorokauden sisään kotiisi.

Aamuisin oli sää yleensä tyyni, keski- ja iltapäivällä kylmä pohjoistuuli vaati villapaitaa ja käsineitä merellä ollessa.

Sain olla vielä muutamalla, päivän kestäneellä kalareissulla, mukana tällä matkalla. Aivan yhtä hyvää saalista ei jokainen reissu suonut, mutta kuitenkin joku maukas kala tuli joka kerta, paras ehkä  25-30 paunainen halibut. Alaskassa oli tämä halibut, (ruijanpallas) yksi arvokkaimmista kaloista kaupassa. (Toim. huom. Ruijanpallas on kampelakala, joka elää pohjoisella Atlantilla. Ruijanpallas on yksi suurimmista kampelakaloista, ja se voi kasvaa jopa kolme metriä pitkäksi ja 320-kiloiseksi.)

Ennen kotiin lähtöä kävin sopimassa kalajalostamossa kalojen lähetyksen Floridaan. Kotona sitten jännitin koska ja missä kunnossa kalat tulevat. Kotona olin torstaina, kalapaketit tulivat perjantaina ja niitä kiireesti avatessani huomasin ilokseni pakettien olevan vielä aivan jäässä kylminä.

Kaksi viikkoa meni aivan liian nopeasti, kuten hyvät lomat yleensäkin. Paluumatkalla yölennolla oli kaksi koneen vaihtoa, Dallasissa ja Charlottessa. Odotuksia oli jälleen usea tunti. Kotona West Palm Beachillä olin illalla 7 aikoihin.

Hyvä saalis hieman viluisille, mutta tyytyväisille kalastajille.

Tämä Cook Inlet (lahti) on  Homerin tasolla 40-50 mailia leveä ja kapenee pohjoiseen päin. Itärannalla on Kenai-niemen lumipeitteisiä vuoria, länsirannikon ”akateemiset”, lakitetut tulivuoren huiput, Redoubt, Iliamna ja Augustine hohtivat valkoisina auringon paisteessa. Viimeisin purkautunut vuori oli Redoubt vuonna 1989. Näissä upean luonnon maisemissa oli hienoa olla kalassa, keskellä merta lumipeitteiset vuoret ympärillä.

Mieliinpainuva, tosin hieman viileä matka. Ystävälliset ihmiset, herttaiset selällään kelluvat seaotters, (saukot) ja näkemämme kolme uljasta valasta ovat mieltä lämmittäviä muistoja.

 Kalastusterveisin   Jorma Huttunen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s