Ameriikan Esa ja Tuula matkalla Suomessa 2018

Lämpimät terveiset sinne syksyiseen Suomeen ja paljon kiitoksia teille kaikille, joita siellä tapasimme ympäri Pohjanmaata.

Suomeen tulimme heinäkuun 11.  päivä ja paluu Floridaan lämpöön oli elokuun 28 päivä,  joten  kotona Floridassa olemme nyt olleet jo runsaan kuukauden päivät.

 

Suomeen tultuamme asuimme pari ensimmäistä Lahdessa olevassa hotellista, josta ensi töiksemme  kävimme Mäntsälästä hakemassa vuokra-auton Keijo Lehtoselta. Lahdessa sitten tapasimme tuttuja mm. siskoni Eiran ja kävimme yhdessä Läntisellä hautausmaalla viemässä kukkaset Mika-poikani ja vaimoni Ailin haudalle.

Matka jatkui edelleen Lahdesta Tampereelle, jossa tapasimme Suomessa lomailevan Riitta Mäkipään. Riitta on toiminut Miamissa matkanjohtajana jo vuosia. Mukava lounastapaaminen Ravintola Kaislassa, seura oli mukavaa ja ruoka maittavaa.

Matkamme pääkohde oli kuitenkin luonnollisesti Peräseinäjoki, josta Tellervo Lahti oli meille hankkinut sopivan asunnon. Asuimme liiketalon yläkerrassa, alakerrassa Maija-Liisa Anttila piti isoa naisten ja miesten vaatetusliikettä. Peräseinajoelta sitten teimme päivittäin matkoja ympäri Pohjanmaata tuttaviemme ja sukulaisten luokse.

Ensimmäinen tilaisuus tuttujen tapaamiseen oli Hakalan talon ja Maailman Raitin maisemissa Kalajärven rannalla, jossa pidettiin Siirtolaisuusjuhla ja Lännen Päivä. Lännen Päivää  ei enää ensi kesänä järjestetä. Siirtolaisuusjuhlassa tapasimme Marjatta ja Ilmari Liimakan Kauhajoelta ja Floridan lumilintuja, Tuulan sukulaisia, Liisa-tädin ja Jari-serkun vaimoineen. Kauhavalla kävimme Passin, Tuulan äidin ja isän haudalla sekä  mummon ja paapan haudalla Laihialla, jonne kumpaiseenkin vietiin kaunis kukkalaite.

Kurikassa Tuulan sukulaisia oli koolla Ulla Sillanpään kotona, Ulkosuomalaisten Uurnalehto Peräseinäjoella piti myös käydä katsomassa.

Ilmajoella ja Seinäjoella kävimme useamminkin,  Aune Ja Matti Kortesmäellä ja Heikki ja Ritva Hakalassa, Trumpin ystävän Jari Mäen ja kihlattun Siskon luona Koskenkorvalla. Jari ja Sisko olivat juuri tulleet Helsingistä Trumpin ja Putinin tapaamisesta. Uusi Apu-lehti oli ilmestynyt, lehdessä oli kuvia sivukaupalla Jarista ja Siskosta. Samainen Apu-lehti on nyt täällä varattuna myös Trumpille, kunhan presidentti tulee taas naapuriin West Palm Beachiin. Jarilla on myös oma merkkipäivänsä 13 päivä lokakuuta, Jari kun täyttää 60 vuotta. Floridaan Jari tuleekin sitten Floridaa kuun lopulla.

Vielä ennen  paluuta Floridaan päivää ennen kävimme Orimattilassa Hovilan Kartanossa Kekkosen arkistossa, jossa tapasimme arkistonhoitaja Pekka Lähteenkorvan. Kartanon eteisessä meidät vastaanotettiin Esan tekemän ja Kekkoselle Lahden Messuilla lahjoittaman Könnin kellon katsellessa. Kello luovutettiin presidentti Kekkoselle heinäkuun 26 päivä 1968, siis 50-vuotta sitten. Kiitos meille järjestyneestä vastaanotosta Pekalle.

Floridassa Esa Hakala 10/05/2018

 

 

Mainokset

Upea Pohjan Laulu kajautteli Floridassa alkusävelet amerikkalaisessa kodissa

Gangers Home with Choir 1Pohjan Laulu-kuoron Floridan Suomi100-vierailu alkoi hienosti yksityiskodissa, kun Finlandia Foundation Florida Chapterin johtokunnan jäsen Anneli Ganger miehensä Robertin kanssa oli kutsunut kuoron perjantaina 20.10 upeaan, historiallisesti arvokkaaseen ja kauniiseen kotiinsa Gulf Streamiin. Kuoro oli toivonut pienimuotoista esiintymistä heti matkan jälkeen ja erityistoivomuksena oli, että kuorolaiset halusivat tavata amerikkalaisiakin. Toiveet toteutuivat täydellisesti.

Kolmisenkymmentä vierasta ehti jo kotvan aikaa nauttia talon tarjouksista ja tutustua toisiinsa, kunnes 33 Pohjan Laulun kuorolaista selvisivät Irman jälkeisistä FEMAn leipäjonojen aiheuttamasta liikenneruuhkasta I95:lla.

Tuskin kuoro oli päässyt ovesta sisään ja selvinnyt tervetulotoivotuksista, kun se jo sujuvasti valitsi laulupaikkansa ja kajautti komeasti oman tervehdyksensä ”Sua tervehdin” ja heti perään Leevi Madetojan kolme mahtavaa mieskuorolaulua. Erityisesti säväytti laulu Valkeat Kaupungit.
3
Pohjan Laulu, joka on kotoisin Oulusta, on kunnostautunut oululaisen Leevi Madetojan teoksien esittämisessä. Kuorolaiset kertoivat, että kuoro voitti Mihkel Kolditsin johdolla mm. 2015 Tampereella järjestetyissä Leevi Madetoja-mieskuorolaulukilpailuissa kansallisen sarjan.

Onneksi rankat kuurosateet lakkasivat illansuussa ja aurinkokin pilkahteli pilviverhon takaa niin että frakkipukuiset komeat laulajat pääsivät patiolle raikkaaseen tuuleen nauttimaan upeista Atlannin valtameren hyökyaalloista. Englannin ja suomen puheensorina kuului vilkkaana kuulumisia vaihdettaessa puolin ja toisin.
20171020_180547
Vierailla oli tilaisuus illan mittaan kuunnella monta mahtavaa suomalaista mieskuorolaulua esimerkkinä ”Maa ponteva Pohjolan äärillä on” ja myös uudempaakin mieskuoromusiikkia, kun kuoro säväytti ilmoille hauskan laulun ”Yleinen sauna” kertoen, miten yleisessä saunassa tulee toimia ja ”Muotitietoinen” sekä vielä englanninkielisenkin ”Under the Bordwalk”, johon amerikkalaiset vieraatkin yhtyivät. Lopuksi varsinaisen konsertin päätti hienosti Sibeliuksen Finlandia.
grangerpohja3
Päätteeksi kuultiin vielä kvartetin laulamana serenadeja kiitokseksi illan loistavalle Anneli-emännälle, joka istui kuin kaunis kuningatar kuunnellen ”Hän kulkevi kuin yli kukkien” ihania sointuja.

Suurkiitos Annelille ja Bobille! Pohjan Laulua oli ilo kuunnella.

Teksti: Kaarina Langeland 

Satunnainen matkailija osui suomalaisen kirjan esittelytilaisuuteen – Istanbulissa

lottaNuotioSatunnaisella matkailijalla on ilmeisesti niin pitkä nenä, etta se lähes vahingossa osuu kaikenlaisiin paikkoihin. Kuinka muutoin olisi mahdollista, että amerikansuomalainen osallistuu suomeksi kirjoitetun syyrialaisen pakolaistarinan kirjan esittelyyn Istanbulin keskustassa, aivan Taksim-aukion reunalla.

 

Tilaisuuden oli järjestänyt Suomen Istanbulin kunniapääkonsulaatti Lotta Nuotion kirjan ”Yksi miljoonista” esittelemisesksi. Lotta Nuotio on Istanbulissa jo 8 vuotta asunut YLEn toimittajana toiminut journalisti, joka on läheltä seurannut syyrialaisen kirurgin matkaa sodan runtelemasta Syyriasta Kreikan rannikolle uponneella laivalla ja Kreikasta Ruotsiin väärennetyillä papereilla. Tehdyistä haastatteluista on nyt muotoutunut hyvän vastaanoton saanut kirja  Otavan kustantamana.

 

Parinkymmenen osallistujan vilkas ja mielenkiintoinen keskustelu siirtyi kuitenkin keskusteluuun melkoiseksi toviksi Eurooppaa vähän joka puolella raastavaan pakolaisongelmaan. Siitä Turkissa asuvilla oli varsin kirkas ja ehkä erilainen kuva, onhan Turkissa nyt jo arviolta 2.7 miljoonaa pakolaista.

 

Omituista asiassa on se, että vanhalta ajalta periytyvän lain mukaan pakolaisia voivat olla vain Euroopasta sotaa pakoon tulleet, laki periytyy jo Osmannivaltion ja sulttaanin ajoilta. Euroopan ulkopuolelta tulleiden ”suojelusopimuksen” saaneiden pakolaisten on tultava toimeen lähes omillaan, monet pakolaiset päätyvät työskentelemään laittomina työntekijöinä, kaupoissa ja kahviloissa muutaman dollarin päiväpalkalla. ”Suojelusopimus” tosin nyt helpottaa terveydenhoidon saamista ja auttaa lapset kouluun.  Turkki on myös alkanut myöntämään virallisia työlupia näille uusille pakolaisille. Arviolta 400.000 työluvan saantiin oikeutettua ovat toistaiseksi saaneet yhteensä jo 40 työlupaa!

 

Nyt Euroopan Unionin ja Turkin väliset keskustelut pakolaisten asemasta ovat käynnissä, Turkki käyttää häikäilemättä miljoonien maassa olevien pakolaisten massaa kiristääkseen Europan Unionilta etuja omiin jäsenyysneuvotteluihinsa ja taloudellista vastinetta pakolaisten ylläpitoon.
Suomen pakolaispolitiikka ja Suomessa pintaan noussut pakolaisvastaisuus sai jokseenkin ankaraa arvostelua keskustelussa. Nuotion reseptinä olisikin perustaa pakolaisten ”selvittelykeskukset” Euroopan ulkopuolelle, jolloin todelliset sotaa ja sortoa kokeneet, henkensä edestä pakenevat ihmiset saataisiin turvallisesti määränpäähänsä ja muut taloudellisista syistä matkaan lähteneet voitaisiin karsia nyt jo liian pitkistä avustusjonoista. Ihmissalakuljetuksesta on tullut maailman nopein rikollisten rikastumiskeino, ihmisten salakuljetus kuljetettavien hengenvaaraa uhmaten on tuottoisempaa kuin laittomien aseiden myynti.

Mielenkiintoisen  iltapäivän kruunasi parin kilometrin kävely lämpimässä iltapäivässä Taksim-aukiolta täynnä ihmisiä olevaa Istiklal-kävelykatua vanhaan Peraan. Pera Palace-hotelissa kirjojaan ovat viimeistelleet aikanaan mm. Agatha Christie, Ernest Hemingway ja Mika Waltari.  Ikivanhalta Peran tornilta pääseekin sitten maailman toiseksi vanhimmalla metrolla alas Galata-sillalle ja nykyaikaisempiin kulkuneuvoihin.

 

Satunnainen matkailija

Kekkosta muistellen Ilmajoen Musiikkijuhlilla

Lahti, Mustakalliontie
Lahti, Mustakalliontie

Saapuessani Helatorstaina Suomeen, otti vanha isänmaa Esan vastaan sateisen harmaana. Lahdessa oli sitä vastoin lämmin vastaanotto kun saavuin tuttuun kesäasuntooni. Vuokraemäntä oli laittanut asunnon kuntoon, kukkasia, kaunis kortti tervetulotoivotuksin ja jääkaappi täynnä herkuja, oli siitä Esan hyvin aloittaa kesänvietto Lahden Mustankalliotiellä.

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli käynti Helsingissä hankkimassa autooni rajavakuutus ja Sauna-Timpan kanssa lauantai aamuna Mustangin haku Matikkalan navetasta.

Viikon kuluttua oli sitten matka Pohjanmaalle Ilmajoelle, jossa sain kortteerin vaimoni siskon ja hänen miehensä luona. Matkani päätarkoitus oli Ilmajoen Musiikkijuhlat ja Kekkos-ooppera.

Esa ja "Kekkonen" eli oopperalaulaja Jyrki Anttila
Esa ja ”Kekkonen” eli oopperalaulaja Jyrki Anttila

Aamulla matkalla Musiikkijuhlien toimistoon tapasin juhlien toiminnanjohtaja Sari Hankan, joka järjesti minulle kutsuvieraspaikan Oopperaan jo  lauantai- iltapäiväksi. Olin jo Floridasta käsin ollut yhteydessä Sariin toivomuksena päästä henkilökohtaisesti tapaamaan Ooppera-Kekkosta ja sehän onnistui jo ennen esitystä.

Tämän oopperan isä, Lasse Lehtinen tuntee Suomen lähihistorian erinomaisesti. Hän kirjoitti väitöskirjansa Kekkosen ja SDP: suhteista, joten Kekkosen ja Tannerin poliittiset ristiriidat Lehtinen tuntee poikkeuksellisen hyvin. Itse Kekkosta esittänyt tenori Jyrki Anttila tekee uskomattoman upean roolisuorituksen Kekkosena.

Mukava sattuma oli, kun menin istumaan omalle paikalleni oli vieressäni varsin tunnettu kirjailija Laila  Hirvisaari. Ennen esityksen alkua ja väliajalle meillä oli paljon puhumista, kun kerroin kuka olen ja että nämä joki-oopperan maisemat ovat minulle tuttuja lapsuudesta, kotini oli tässä aivan lähellä.

Katsomo oli aivan täysi kun esitys alkoi, ilmakin suosi mutta esityksen lopussa alkoivat ensimmäiset vesipisarat tippua taivaalta.

Katsomot ovat olleet täysiä kaikissa esityksissä
Katsot ovat olleet täysiä kaikissa esityksissä

Näin sain jo toista kertaa nauttia syntymäpitäjäni maisemissa Kekkosesta , muistella niitä hetkiä kun olen hänet henkilökohtaisesti tavannut useamman kerran.

Muutaman päivä vielä Aunen ja Matin luona ja sitten matkasin jälleen Lahteen, poiketen vielä Jari Mäelle Koskenkorvalla hakemassa Turkuun menevää siirtolaisuus aineistoa, jotka olivat Jarin kontissa tulleet Floridasta Koskenkorvalle.

Tässä olivat ensi tapahtumat Suomesta tältä suvelta,

Esa, vapaatoimittaja Floridasta

Suomen presidentin vaalin toinen kierros: arvot ratkaisevat!

Eero Aaron-poika Laukkanen, Niilon isä

Vaalien 2. kierros, ennakkoäänestys Suomi Talolla

Todella yllattyneena olen seurannut Suomen presidentin vaaleja, ja saanut huomata, kuinka ihmisten ajatus-, ja arvomaailma on , ikava kylla 2000-luvulla muuttunut. Onhan aivan uskomatonta, ennenkuulumatonta, etta julkihomo, siviilipalvelusmies, ja kaiken lisaksi kirkoon kuulumaton paasi toiselle kierrokselle. Mielestani nykyisen presidentin, hankin seksuaalivahemmistoon kuuluvana, eika kuulu kirkoon, politiikka, ja arvomaailma ovat aiheuttaneet Suomessa sen, etta kirkostaeroaminen on lisaantynyt, ja suvaitsevaisuudessa on menty yli ayraiden, siita esimerkkina mm. Linnan juhlat, joissa homoparien tanssimisesta on tehty nayttavaa, ja muka ihailtavaa. Suomen kansan moraali on 2000 luvulla tuntuvasti laskenut, ja arvomaailma vahentynyt, ikava kylla. Mielestani siihen on suuri vaikutus istuvalla presidentilla. Presidentti on maan keulakuva, ja johtohahmo, hanesta huokuu maan voima, arvot, ja tahto. Siina mielessa presidentin virka on todella tarkea. Koti, uskonto, ja isanmaa, naihin peruspilareihin luotettiin sota-aikana, ja tulee aina luottaa. Sivarimiehena Haavisto ei tue naista yhtakaan. Pienen pojan isana haluan antaa pojalleni turvallisen, ja perusvarman tulevaisuuden, kenties joku paiva han kay Suomen armeijan ja jopa asuukin siella. Haluan, etta Suomea johtaa presidentti, jolla on arvot kohdallaan, ja voimme olla hanesta ylpeita.

Ilokseni olen laskeskellut niin, etta vahvasti keskustapuolueen kannattaja tiedan, etta suurin osa keskustalaisista omaa terveen, vahvan arvomaailman, missa perhe on yhteiskunnan perus, ja sen voimakas tukipilari. Nain ollen, suurin osa keskustalaisten aanista mennee Niinistolle, ja jos perustuslaillisistakin edes puolet aanestaa Niinistoa, on hanen voittonsa kuitenkin ylivoimainen, sanoisin 70 % – 30 %. Siispa kaikki joukolla aanestamaan, ja tekemaan Suomesta taas ylpeyden aiheemme, ja maailman parasta maata asuttaa! Kaikesta huolimatta, ja varmuudeksi, laitan illalla kadet tiukasti ristiin, ja pyydan apua ylhaalta; sielta sita sota aikanakin anottiin, ja sita tuli, silloinkin:) Iloista aanestamista kaikille, ja…muistakaa aanestaa… oikein;)

TRIP OF A LIFE TIME – 18-day voyage from F. Lauderdale to Rome, Italy on the deluxe m/s CELEBRITY EQUINOX narrated by Anneli Alperin

 It was two years in the making and finally on April 19, 2010 the Celebrity line’s Equinox sailed from Forth Lauderdale to cross the Atlantic to the Mediterranean Sea. Because of the 2008 budget crisis the 2009 cruise had been cancelled, but Seppo Palokas, our tour director, had difficulty selling trips even for this spring. It seemed that six days on Atlantic seemed too boring for most people who otherwise would have liked to visit the four European countries: Portugal, Spain, France and Italy. As it turned out the brave ones who participated could prove that boring it was not.  This was a group of 13 people which later increased to four (4) more.

  During the six days which later extended into eight, before we were able to set our feet on the land, there was a multitude of things to do. We went exploring the different parts of the ship: the restaurants, shops, auditorium, fitness center, swimming pools, spa, sauna, photo galleries, art galleries, etc. One of the “rare” specialties of the ship is the custom-designed, outdoor glassblowing studio created in collaboration with the Corning  Museum of Glass – something never  before seen on a cruise.

   Of course one of the most important things on a cruise is eating. On Equinox you could have a fixed-seating dinner at the Silhouette dining room or eat buffet style at the Oceanview Cafe. For more intimate dining, at a cover charge, you could choose from some specialty restaurants of Italian, Asian or French cuisine. Our Finnish group was usually seen at the dining room enjoying the excellent cooking of the Equinox chefs.

  The name Celebrity on this cruise line means that it includes celebrities on its ships. They performed in the auditorium for night or afternoon shows. On this ship we had a chance to see and listen to Shirley Jones tell about how she was discovered, about her life in films and the Partridge Family programs, and how she was able to combine all this with rearing her own family. The series concluded with her view of her costars, who in films were the men in her life.  There also was a chance to study foreign languages: Spanish, Italian, and for us Finns, Seppo Palokas gave lessons in Latin.

  After having crossed the Atlantic Ocean we reached Lisbon, Portugal. Our first port was supposed to have been the Azores, but we could not land there because of rough seas. The four hour bus tour in Lisbon took us first to the highest point of the city to admire the view. Then we drove around the  streets to visit the Jeronimos Monastery, containing the sarcophagus of Vasco da Gama, and also to view the April 25th Bridge. This city still used streetcars, a mode of transportation not so common any more. After walking along the uneven cobblestone streets in the old city and doing some tourist shopping, it was time to return to the ship.

  The next port was Cadis in southern Spain, founded in 1100 BC on a long strip of land. It was a beautiful city with old historic buildings surrounded by stone walls. Our combined bus and walking tour took us to the Plaza de Espana where our guide introduced us to an old Baroque Church and a near-by archaeological museum. We continued along the narrow cobblestone streets to a beautiful square where we could rest.  For those who wanted to see Seville there was an opportunity to take a whole day bus tour.

   It was during the night that we crossed the Strait of Gibraltar, Spain on our left and Morocco on our right. After spending a day on the ship we reached Barcelona. Having just enjoyed two days of beautiful sunny weather, the morning we landed in Barcelona was cloudy and a bit chilly. However there was going to be an interesting bus tour of the city awaiting us. I wondered how much of it would I remember since I was there 45 years ago. As it turned out on this occasion I saw parts of the city I had not seen earlier. The Medieval Gothic Quarter and the Cathedral were followed by street scenes where we saw the famous Gaudi houses. The next stop was the Sagrada Family Church, the building of which was started in 1883 but was never finished. It’s continuously being built. The tour continued to the section of the city where the 1992 Summer Olympics took place. We had a chance to take a walk at Montjuic Hill which gave a nice view over the city and the harbor area. But now it was time to return to the ship. Meanwhile my travel mates Raija and Kaarina had taken their own walking tour along the famous Barcelona Ramblas walking street.

   Next morning it was Nice (Ville France) in France. The scenic French Riviera was the bus tour that most of our group had joined. And beautiful it was.  A mountain was on our left and the ocean on our right below us. The road wound past the many palatial estates. Real estate is expensive over here, we heard the guide telling us, and we could believe it. One of the Grand Prix tours kept us away from Monaco (here again Raija and Kaarina made it by train), but we could look down from the bus and get a glimpse of the castle where Princess Grace had lived. The guide showed us the fatal curve of the road where she had lost her life. Riding these narrow curvy roads was like being in another world. After the four hours with all the souvenirs, it was back to shore and to board the tender boats to continue the trip. Shirley Jones was still with us I noticed.

  The final destination, Civitavecchia, came early next morning. The night before we had packed our  suitcases, and we were ready to leave the ship with fond memories. Now it was towards Rome. Our guide Anne and the chauffer Mario were waiting for us. We were hit by morning rush hour traffic. It had taken me 46 years to get back to Rome. First we arrived at the Colosseum where our other guide Anthony was ready to tell us about the big shows that took place here hundreds of years ago: the lions, the gladiators, etc. From there it was a walk to the Forum Romanum where the ancient Romans lived. This was the city of seven hills, Romulus and Remus.

  By now it was already afternoon, and we could enter our hotel where we would stay for the next three days. Day two was rainy and we were heading for the Vatican. Just like the morning before there were long lines of people waiting to get in. Anthony was ready for us, and took us past everyone to this spectacular building via its long hallways with wall paintings and tapestries to the marvelous Sistine Chapel by Michelangelo. We were speechless and awestruck by his work.

   The next marvel was St. Peters Basilica. Michelangelo’s Pieta, a marble statue of Mary holding the dying Jesus on her lap. It was just as I had remembered from my previous visit. This time, though, a see-through glass was installed in front of it to protect the statue. It had been vandalized previously but was now repaired.

 After our scheduled tours we had one and half days of free time for individual sightseeing. Some of us took a double-decker bus tour around the city. Terttu and I tried the subway system and successfully got to the Spanish Steps. From there we walked through the winding streets to Piazza Navona and its three fountains. The artists were selling their paintings, the surrounding restaurants were ready for customers, and there of course were plenty of tourists like us. We needed our rest and decided to try some Italian pizza. Sorry to say but we much prefer the American pizza. Finding our way back to the hotel was getting too complicated, so it we took a taxi. Other tourist traps that we ended up seeing were the Pantheon and the Fontana de Trevi where our pennies were left in hope to return to Rome again.

  On Tuesday night after the special Italian dinner our guide Anna had planned for us, we had a chance to view Roma at night. The five course dinner with desert and coffee was periodically interrupted by a handsome Italian tenor accompanied by his accordion playing partner. Some of us left the restaurant with autographed CDs.

    As far as our small traveling group was concerned we got along quite well. At dinner we were divided into two different tables. Seppo and Irmeli, Raija and Kaarina, Aila, Terttu and I were sitting together. At the second table were Eija and Pirjo, Irmeli and Harry, Tuulikki and Kathy. Before the last formal dinner Seppo, our tour director, invited us to a cocktail party with some piano music. The English-only speaking four people joined this party that consisted of Alice and Harry and Harry’s two daughters Susan and Dianne. These four last mentioned people joined us in Rome.

During the cruise we had three dress-up dinners. The photographers seemed to be everywhere. After viewing pictures you did not need to buy them. All of us had some different interests. Kathy joined the dance lessons that were given every day. Tuulikki listened to lectures especially in architecture. Eija and I saw some health professionals and ended up having acupuncture. Terttu walked during the morning and in the afternoon went to sauna and swimming, sometimes with me. We all saw first class shows at night with talented performers. Some of us also liked the afternoon movies; some simply relaxed and enjoyed the live classical music in different spots. I need to tell that Alice and Harry were newly weds. They had both lost their spouses and found each other later in life.

  On the morning of Thursday, May 6, it was time to say good-by to Rome and leave for the airport. The Icelandic volcano Eyjafjallajokul had erupted again, and the volcanic cloud was approaching Spain. We got our departure in time and were able to fly to Newark by Continental Airlines. Three of us Terttu, Pirjo and I got off there, others continued to West Palm Beach. Tuulikki flew to Kennedy and Raija and Kaarina went to Finland.

   This was a trip to remember. At least three of us have already signed for next year’s South American Adventure. Hope to see you then.

Anneli Alperin

Photos courtesy of Google and Usasuomeksi