Ameriikan Esa ja Tuula matkalla Suomessa 2018

Lämpimät terveiset sinne syksyiseen Suomeen ja paljon kiitoksia teille kaikille, joita siellä tapasimme ympäri Pohjanmaata.

Suomeen tulimme heinäkuun 11.  päivä ja paluu Floridaan lämpöön oli elokuun 28 päivä,  joten  kotona Floridassa olemme nyt olleet jo runsaan kuukauden päivät.

 

Suomeen tultuamme asuimme pari ensimmäistä Lahdessa olevassa hotellista, josta ensi töiksemme  kävimme Mäntsälästä hakemassa vuokra-auton Keijo Lehtoselta. Lahdessa sitten tapasimme tuttuja mm. siskoni Eiran ja kävimme yhdessä Läntisellä hautausmaalla viemässä kukkaset Mika-poikani ja vaimoni Ailin haudalle.

Matka jatkui edelleen Lahdesta Tampereelle, jossa tapasimme Suomessa lomailevan Riitta Mäkipään. Riitta on toiminut Miamissa matkanjohtajana jo vuosia. Mukava lounastapaaminen Ravintola Kaislassa, seura oli mukavaa ja ruoka maittavaa.

Matkamme pääkohde oli kuitenkin luonnollisesti Peräseinäjoki, josta Tellervo Lahti oli meille hankkinut sopivan asunnon. Asuimme liiketalon yläkerrassa, alakerrassa Maija-Liisa Anttila piti isoa naisten ja miesten vaatetusliikettä. Peräseinajoelta sitten teimme päivittäin matkoja ympäri Pohjanmaata tuttaviemme ja sukulaisten luokse.

Ensimmäinen tilaisuus tuttujen tapaamiseen oli Hakalan talon ja Maailman Raitin maisemissa Kalajärven rannalla, jossa pidettiin Siirtolaisuusjuhla ja Lännen Päivä. Lännen Päivää  ei enää ensi kesänä järjestetä. Siirtolaisuusjuhlassa tapasimme Marjatta ja Ilmari Liimakan Kauhajoelta ja Floridan lumilintuja, Tuulan sukulaisia, Liisa-tädin ja Jari-serkun vaimoineen. Kauhavalla kävimme Passin, Tuulan äidin ja isän haudalla sekä  mummon ja paapan haudalla Laihialla, jonne kumpaiseenkin vietiin kaunis kukkalaite.

Kurikassa Tuulan sukulaisia oli koolla Ulla Sillanpään kotona, Ulkosuomalaisten Uurnalehto Peräseinäjoella piti myös käydä katsomassa.

Ilmajoella ja Seinäjoella kävimme useamminkin,  Aune Ja Matti Kortesmäellä ja Heikki ja Ritva Hakalassa, Trumpin ystävän Jari Mäen ja kihlattun Siskon luona Koskenkorvalla. Jari ja Sisko olivat juuri tulleet Helsingistä Trumpin ja Putinin tapaamisesta. Uusi Apu-lehti oli ilmestynyt, lehdessä oli kuvia sivukaupalla Jarista ja Siskosta. Samainen Apu-lehti on nyt täällä varattuna myös Trumpille, kunhan presidentti tulee taas naapuriin West Palm Beachiin. Jarilla on myös oma merkkipäivänsä 13 päivä lokakuuta, Jari kun täyttää 60 vuotta. Floridaan Jari tuleekin sitten Floridaa kuun lopulla.

Vielä ennen  paluuta Floridaan päivää ennen kävimme Orimattilassa Hovilan Kartanossa Kekkosen arkistossa, jossa tapasimme arkistonhoitaja Pekka Lähteenkorvan. Kartanon eteisessä meidät vastaanotettiin Esan tekemän ja Kekkoselle Lahden Messuilla lahjoittaman Könnin kellon katsellessa. Kello luovutettiin presidentti Kekkoselle heinäkuun 26 päivä 1968, siis 50-vuotta sitten. Kiitos meille järjestyneestä vastaanotosta Pekalle.

Floridassa Esa Hakala 10/05/2018

 

 

Mainokset

Ajatuksia Floridan suomalaisalueella

SipinenRaija
Raija Sipinen

Hei kaikki te rakkaat ystävät, tutut ja tuntemattomat! Siitä on kulunut n. kolme viikkoa kun saavuimme jälleen Floridaan loman viettoon. Ajatukseni ovat olleet useasti täällä Floridassa siellä kotimaassakin,etenkin St. Andrews kirkolla, Suomi Talolla, Kerhotalolla ja Lepokodilla. – Käynpä läpi nyt ajatuksiani näistä paikoista.

 Tietenkin ensimmäisenä kirkko, johon perheenä olemme niin paljon panostaneet vuosikymmenten aikana. Sinne meidät ensimmäisellä kerralla ohjasi serkkuni Aini Joki. Pastorina silloin siellä toimi Wilbert Törmälä, joka otti meidät avosylin vastaan. Sen jälkeen on tapahtunut monia asioita, niin hyviä kuin huonojankin kirkonkin sisällä.  Noin kymmenen vuotta sitten aloitin perhekuntani kanssa tekemään arilaista työtä kirkon hyväksi. Vuosien varrella on ollut ilo kokea ennen kaikkea jumalanpalveluksien sanomaa yhteisinä hyvinä hetkinä, ja niiden jälkeen monien seurakuntalaisten ja ystävien kahviaistilaisuudet kirkon hyväksi.

     Olemme saaneet kuulla monenlaista musiikkia kuoroilta ja yksityisiltä. Aivan erikoisesti ajattelen nyt lapsenlastani Marianne Mäenpäätä, joka on tuonut todella paljon iloa tähänkin kirkkoon. Tänä aikana on myös saatu kirkkoon aivan erinomaisia työntekijöitä Taivaan Isän johdatuksesta. Esim. Mia-pastorimme, Mika – kanttorimme, Hanna sihteerimme sekä Konkolan pariskunta ja monet muut suuriarvoiset vapaaehtoiset. Toimintaa on paljon kunhan me vain ymmärtäisimme toisiamme ja myös rahan tarpeen. Emmehän me missään muualla saa kahdella dollarilla hyvää kahvitarjoilua tai lounaita. Nyt jos koskaan käsi sydämelle, ystävät! Maksakaamme nyt tästä lähtien iloisella mielellä paljon enemmän kaikesta mitä saamme. Kuten raamatussa sanotaan: iloista antajaa Jumala rakastaa. – Itse olen ainakin kaiken tämän kokenut. Olen todella onnellinen, että kirkkomme keittiö on voitu täydellisesti uusia, ja näin ollen toivottavasti jälkipolvetkin saavat vielä nauttia työmme tuloksista.

    Seuraavaksi ajattelen Suomi Talon tulevaisuutta. Meidän aikanakin on ollut siellä niin runsaasti monenlaisia tapahtumia., jotka tehdään myös täysin vapaaehtoisin voimin. Ymmärrämmekö me, jotka niistä tuloksista nautimme kuinka raskaan työn he tekevät. Näinhän se on, toiset pitävät siitä ja toiset eivät. Tämänkin talon eteenpäin viemisestä olen kiitollinen erityisesti niille monille puheenjohtajille, sekä edellisille että nykyiselle. Heillä on ollut ja on todella suuri vastuu suomalaisuuden hyväksi tehdystä työstä.

      Seuraavaksi  ajattelen Kerhotaloa. Olemme sielläkin käyneet Sepon kanssa jo 30 vuotta sitten ensi kerran ja sen jäleen erilaisissa tapahtumissa.. Eritoten muistan Suomi päivien yhteydessä järjestetyn ruokakilpailun, jonka voitin vasikanpyillä (luumukääryleet) sekä porkkanamuhennoksella, jota ovat Suomessa pravyyreitani. Silloinkin olivat Kerhotalon emännät ja monet auttavat kädet vapaaehtoisesti avustajina. Monet ystävistäni tekevät pyyteettömästi työtä jatkuvasti tämänkin talon menestymiseksi. Hienoja tapahtumia ovat mm. kansallispukunäytökset, jotka tuovat esille Suomen kulttuuria.

    Lepokoti on paikka, jossa olemme saaneet vierailla joka matkallamme ja tuntea kaikki se kodikkuus, jota te työntekijät ja vapaaehtoiset olette sinne saaneet aikaan. Se rakkaus vanhuksia kohtaan on todella tärkeää, ja tässäkin aivan erityisesti haluan mainita Mariannen, joka jatkuvasti pitää yhteyttä näihin vanhuksiin sekä täällä ollessa että Suomesta käsin. – Suurin toiveeni on näiden kaikkien kohdalla, siis myös Kotikirkon, sovussa eläminen ja toinen toisiamme rakastaminen. Rukoilen näiden asioiden puolesta ja toivon, että Sinäkin rukoilet.

Hyvän Jumalan siunausta ja runsaasti enkeleitä meille kaikille!

                                                                Raija Sipinen, Jyväskylän Palokasta.

HAKALAN TALO  JA MAAILMANRAITTI 10-VUOTTA PERÄSEINÄJOELLA

muistomerkki1Kansainvälinen Siirtolaisuusjuhla ja Lännen Päivä Markkinoineen pidetään Peräseinäjoelle heinä-elokuussa.

Ulkosuomalaisten hautamuistomerkki paljastetaan kansainväisessä Siirtolaisuusjuhlassa maanantaina heinäkuun 11 päivä kello 13.00 Peräseinäjoen Hautausmaalla olevassa muistolehdossa. Peräseinäjoen seurakunta on suhtautunut myönteisesti ehdotukseen, jonka mukaan hautausmaalle voitaisiin haudata myös ulkosuomalaisia. Kuusipaikkaiseen uurnalehtoon tulee Karjalan punaisesta graniittista tehdylle jalustalle asetettu spektroliitista tehty maapallo. Maapallon pintaan on kaiverrettu mantereiden ääriviivat.

Muistomerkin on ideoinut ja lahjoittanut professori Olavi Koivukangas kiitokseksi pitkäaikaisesta ystävyydestä ja hyvästä yhteistyöstä. Muistomerkin paljastustilaisuudessa juhlapuheen pitää emerituspiispa Jorma Laulaja.

Peräseinajoen hautausmaalle on haudattu muun muassa kuusinkertainen olympiavoittaja Ville Ritola.

Ritola saavutti mitalinsa Pariisin ja Amsterdamin olympuakisoissa ja muutti urjeilu-uransa jälkeen asumaan Yhdysvaltoihin, josta sitten kuitenkin palasi myöhemmin takaisin Suomeen.

hakalatalo2016

Lännen Päivä ja Markkinat pidetään Peräseinäjoen Maailmanraitilla elokuun 21 päivä alkaen kello 13.00.

Kaikki Suomessa ja Pohjanmaalla vierailevat ulkosuomalaiset ovat tervetulleita näihin tilaisuuksiin tapamaan tuttuja ja solmimaan uusia tuttavuuksia.

Näin vielä Floridasta Esa Hakala  – juhlissa tavataan.

Ahti oli antelias

Odotellaan
Odotellaan

Aamu aukeni aurinkoisena,tosin hieman tuulisena toukokuun 20.2014. Lady Margie oli huolehtinut kalaretken järjestelyt, tilannut Sport Fishing veneen nimeltään Classic, Boytonin venesatamasta.

Merellä olimme jo kello 7.30, tuuli idästä noin 15 mailia tunnissa. Allot olivat 3-5 jalkaa korkeita.
Capteeni Rex ajeli edestakaisin lännestä itään, matalasta syvemmälle. Kuusi siimaa perässä.

Saalista alkoi tulla, ensin saimme mustaevä tonnikaloja (black fin Tuna), 1-2 paunan kokoisia. Jonkin ajan kuluttua oli jo kunnon kokoisia kalojakin koukussa. Vapa taipui ja käsivarsissa tuntui kalan koko. Saimme neljä Dolphin-kalaa, (Ma-hi, Ma-hi) ne painoivat noin 12-24 paunaa (6-12) kiloa. Tosi värikkäitä,upeita kaloja.

Päivän kohokohta oli Lady Margin taistelu purjekalan (Sailfish) kanssa. Se koetteli hänen voimiaan ja lopuksi onkea oli kelaamassa myös Marjattakin. Komean kalan kiskoi veneeseen

Se himoittu purjekala!
Se himoittu purjekala!

Mate Doug, kaksin käsin nokasta vetäen. Kapteeni Rex otti yläkannelta kuvia uljaasta saaliista, tämä purjekala painoikin jo noin 35 paunaa, niitä ei ole lupa pitää ja tämäkin laskettiin takaisin mereen.

Lippu laitettiin liehumaan merkiksi saaliista.

Tämän retken päätteeksi tuli vielä yksi King-Makrilli ( kingfish ), siitä tulee savustettuna hyvää aterian höystintä. Lady Margien vieraina tällä hyväonnisella retkellä olivat Irene, Marjatta,
Pertti ja Jorma.

Tämä riemukas päivä, Mahi-Mahien kauniit värit ,tanssit laineilla ja purjekalan komea selkäevä ovat mielessä pitkään, ehkä kalojen koko ja paino tarinoita kertoessa kasvaakin? Tässä vaiheessa ne kylläkin ovat tosilukuja.

Upea saalis
Upea saalis

Kireitä siimoja, tight lines!
Jorma Huttunen

Eero Laukkanen: Suomalaiset Sotaveteraanit Amerikassa seuran lähihistoriaa

USAsuomeksi arkistokuva vuodelta 2004, maaliskuun 15: Veteraanijärjestöjen yhdistymispäätös on allekirjoitettu. Kuvassa vasemmalta Ray Heinonen, Eero Laukkanen, Pentti Koistinen ja Bert Hamlin. On Marskin Ryypyn aika.
USAsuomeksi arkistokuva vuodelta 2007, maaliskuun 15: Veteraanijärjestöjen yhdistymispäätös on allekirjoitettu. Kuvassa vasemmalta Ray Heinonen, Eero Laukkanen, Pentti Koistinen ja Bert Hamlin. On Marskin Ryypyn aika.

Vuosi 2007 on ollut seuralle erittain merkittava, ja tarkea vuosi. Sainhan silloin liitettya neljaa seuraa yhteen, pitkan ja sitkean tyon tuloksena.

Olin jo pitkaan seurannut talla paikkakunnalla kahden eri sotaveteraani seuran olemassaoloa, ja “riitelya”, toinen seurahan , Veteraanituki, perustettiin 80-luvun lopulla, eripura alkoi mitattomasta erimielisyydesta Lepokodin  edustuksesta, ja tietysti “muka” jostain rahariidasta, paalimmaisena syyna olivat olleet tietenkin oman edun tavoittelu, ja vallanhalu. Se “kukkona tunkiolla” oleminen on joillekkin aina niin tarkeaa.

Aseveljet Floridassa oli siis se perusseura, mista Veteraanituki Aarne Aaltosen johdolla erosi. Veteraani isani Aaro Laukkanen, seka paikkakunnalla asuneet veteraanit, Heino Maki-Valkkila, ja kaukopartiomies, asekatkija Paavo Lukkari, entinen pitka-aikainen kuntoutettavani, olivat kaikki siita niin murheissaan, etta rintamalla oltiin sovussa, kuin veljet vierekkain, ja sitten nyt jalkikateen  ei enaan sopua loytynyt, tosin esim. Aarne Aaltonen ei koskaan rintamalle asti ehtinytkaan ikansa puolesta.

Joka tapauksessa, heille lupasin, etta teen parhaani, kaikkeni, jotta sopu loytyisi, ja seurat yhdistyisivat. Aloin tehda tata, joittenkin mielesta aivan mahdotonta tehtavaa, jo syksylla 2006, menin molempien seurojen kokouksiin, ja “tunnustelin” tata asiaa. Aseveljet Floridassa, Bert Hamlinin johdolla oli heti myontyvainen yhdistymiseen, mikali sama savel loytyisi, kun taas Veteraanituki, Aaltosen johdolla oli jyrkasti sita mielta, etta Aseveljet Floridassa voisi liittya vain heidan jarjestoon, ja han johtaisi koko  porukkaa.

Silloisen Veteraanituen sihteerin, Tapani Laajan , hyva ystava minun ja Heino Maki-Valkkilan kanssa, tulimme siihen tulokseen, etta Veteraanituelle taytyy saada uusi johtaja, jotta asia muutuisi. Niinpa paatin alkaa varvaamaan Veteraanituelle uusia jasenia, joita yhdessa sitten saimmekin noin 140-150, joista minun osuus yksistaan oli noin 90 uutta jasenta. Naiden uusien jasenten kanssa menimme sitten vuosikokoukseen, jossa aanestimme Aarne Aaltosen ulos johdosta ja uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Tapani Laaja.

Nyt uusi johto olikin hyvin yhdistymishaluinen, joten paatimme, etta molemmat seurat valitsevat kaksi kokousedustajaa, jotka sitten tulevat ensimmaiseen, alustavaan yhdistamiskokoukseen, jonka paatimme pitaa luterilaisella kirkolla, katsoimme sen “puolueettomaksi” maaksi, koska Veteraanituki kokoili Kerhotalolla seka Lake Worthin keskustan pelitiloissa, kun taas Aseveljet Floridassa piti kokouksiaan Suomitalolla. Pyysin myos kaverikseni, ikaankuin uskottavuutta lisaamaan, ja mahdollisesti tilannetta rauhoittamaan silloisen kirkkoherran Timo Hukan.

Nain tehtiin, kokouksia pidettiin kaksi kappaletta kevaalla 2007, ja yhteinen savel alkoi loytya. Samaan aikaan kuulimme, etta veteraanijarjesto New Yorkissa oli lopettamassa toimintaansa, joten pyysimme heidat mukaan neuvotteluihin, samoin Veteraanituen sivuosasto Kaliforniassa oli halukas tulemaan mukaan tahan yhteen , uuteen jarjestoon. Niinpa sitten, pitkan hiomisen, ja rahojen yhdistamisen aika koitti, pidimme viimeisen lopullisen yhdistymiskokouksen ehdottamallani Suomitalolla maaliskuun 15 paiva, 2007. Siella sinivalkoisten poytaliinojen aarella vihdoinkin sinetoitiin naiden neljan seurojen yhdistyminen, ja nimeksi paatettiin Suomalaiset Sotaveteraanit Amerikassa, koska se kuvasi mielestamme parhaiten seuran toimintaa, ja kuulosti englannin kielellakin parhaalta.

Ystavani Suomesta toimittivat kokoukseen Marskin Ryyppy-nimista juomaa, ja myoskin Ritarin Ryyppyja maisteltiin, olihan juhlan aika. Viimeisessa yhdistymiskokouksessa paikalla oli myos pyynnostani konsuli Peter Makela, seka meidan uusi kirkkoherra Seppo Hartikainen, joka oli juuri valittu virkaansa taalla.

Nyt jo edesmennyt, silloinen Veteraanituen puheenjohtaja Tapani Laaja, sairastui samaan aikaan vakavasti, ja joutui lahtemaan Suomeen, hanta kokouksessa edusti uusi puheenjohtaja Pentti Koistinen.

Taman yhdistymisen jalkeen uusi johtokunta piti Suomitalon ylakerrassa, sotamuseossa ensimmaisen kokouksensa, jossa uudelle seuralle valittiin johtajaksi, viela nykyinenkin Hans Nyholm.  Olin siis saanut tehda “mahdottomasta mahdollista “, ja hymyilin tyytyvaisena taivaalle katsoen, varmaankin sielta minulle isani, Heinon ja Paavon kanssa, hymyiltiin takaisin.

Olen ylpeana ollut tekemassa historiaa, ja onnittelenkin seuraa, nyt jo 80-vuotis taipaleesta, silloinhan ensimmainen seura tanne Amerikkaan perustettiin, 1934. Myohemmin olin myos ehdottamassa uudelle seuralle poytaviiria, jonka suunnittelin, ja se sitten myos Suomesta tilattiin.

Noyrana, kiitollisuudella,

Eero “ Aaron-poika”  Laukkanen  , Vaasan Rannikkopatteriston kersantti, veteraanien ystava

Raija Sipinen: Suomalaisia ajatuksia

Raiaj Sipinen
Raija Sipinen

Minulla olisi kaikille yhteistä tärkeää asiaa sekä Floridassa asuville suomalaisille ja amerikkalaisille sekä täällä talviaan viettäville lumilinnuille.

Meidän perhe on käynyt täällä Floridassa jo noin 30 vuotta, aluksi lyhyitä aikoja rakkaiden sukulaisten luona vierailleet ja myöhemmin toistakymmentä vuotta talvea täällä viettäen. Olemme sopeutuneet mainiosti ja saaneet suuret ystavä joukot. Olemme päässeet tutustumaan niin Suomi Taloon kuin myos Kerhotaloon, molemmissa on ollut miellyttäviä hetkiä. Talkootyö on erinomaista ja ystavällisyys ylenpalttista, kuten myös Lepokotikin on aina ollut läheinen. Sinnekin ovat eri esiintyjät tuoneet iloa kuten muutkin, heille jotka tätä maata ovat työllään rakentaneet.

Kuitenkin, tärkein paikka meidän perheelle täällä Floridassakin on ollut tuo Luterilainen kirkko. Siellä on aivan upeata viettää yhteisiä Jumalan palveluksia ym.  Olen nyt kuitenkin todella huolissani siitä, miten sille tulevaisuudessa käy.

Kirkon pitämiseen tarvitaan meitä kaikkia, toivon todella että se ymmärrettaisiin myös tämän seurakunnan sisällä. Kirkon hallinnosta pitää tehdä uusi sääntö siten, että annetaan myös puolijäsenille oikeus puhua ja äänestää kirkon kokouksissa.  Näin saataisiin täälläkin uudelleen kirkon rattaat pyörimään.

Kirkon tulisi esim. kutsua nykypolvea ja kaikkia ihmisiä seurakuntasaliin suunnittelemaan tulevaa ohjelmaa. Nyt on saatava mukaan nuoret ja vanhat, kukaan ei saisi laittaa kynttilää vakan alle, ei siis yksikään.

Olin aivan ymmällä, kun huomasin, että Amerikan Uutisten julkaisemassa yritysoppaassa ei ole edes mitään mainintaa kirkkojen kohdalta Luterilaisesta kirkosta…  Amerikan Uutiset on tärkeä, lehti on jopa joskus tullut meille Suomeenkin.

USKOKAA HYVÄT YSTAVÄT JA KYLÄNMIEHET, YHTEINEN JUMANPALVELUS ANTAA MEILLE JOKAISELLE VOIMAA JA RAKKAUTTA JAKAMAAN OMASTAMME JA OTTAMAAN VASTAAN, KUN JUMALA PALVELEE MEITÄ.  MYÖS HELLUNTAISEURAKUNNASSA ON IHANIA TAPAHTUMIA, SANAA JA MUSIIKKIA.

Tarjontaa siis on meille, otetaan vastaan ja kiitetään Jumalaa mahdollisuudesta olla täällä. Rukoillaan voimia ja terveyttä kaikille heille, jotka tekevät työtä meidän eteen.

Siunaavin ajatuksien kera enkelten,

 RAIJA SIPINEN

Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Jyväskylän Luterilaisessa seurakunnasta (jossa jäseniä noin 90.000)

Kerhotalo pesi kasvojaan

Tästä se alkaa
Tästä se alkaa

Kerhotalo on jo melko iäkas  – ensi vuonna juhlimme 70-vuotta, päätimme tehdä tulevaa kautta varten tänä kesänä perusteellisemman talon kohennuksen. Ruokasali sai uuden lattian, kattoa korjattiin, sekä uudet maalipinnat tulivat isoon saliin, ruokasaliin ja keittiöön. Uudet verhot on ripustettu ja keittiön työtasoja kohennettu. Vapaaehtoistyöntekijöiden joukossa on ollut mukana Anitan lisäksi Heli, Anne, Pekka, Antti, Eero, Risto, Annikki, Irmeli, Reija, Raili, Tuula ja Erkki.

Tornado Roofingin kaverit olivat myös tosi kivoja.  Jorge Sancez yhtiön lattiakaverit oman lattiatyönsä päätyttyä laittoivat meille vielä raamit kolmeen oven. Olemme myös hyvin kiitollisia Custom Window Treatments yrityksen lahjoituksesta – saamme isoon juhlasaliin uuden verhon lavan takaseinään. Paljon on vieläkin tekemistä, mutta eihän työ tekemalla lopu. Oli mukava nähdä uusia vapaaehtoisia hommissa. Ilo oli myös saada eri alan ammattilaisia innostumaan yhteisen hyvän edestä.

Yksi suurimmista saavutuksista tänä kesana oli pitkan harkinnan jalkeen (2- vuotta!!!) BINGO taulun siirtäminen pikkusaliin. Taulu on jo kovin vanha ja haparassa kunnossa, mutta meidän onneksi paikalla sattui olemaan alan asiantuntija Risto, joka on aikoinaan rakentanut bingo tauluja. Hänen ja Eeron ohjaamana taulu saatiin kuin saatiinkin alas ja asennettua uudelle paikalle. Tämän muutoksen myöta voimme nyt hyödyntää ruokailuhuonetta myös sunnuntaisin  vuokrauksiin ja AFC lounasiin. Jotkut bingoajat ovat olleet huolissaan uuden tilan toimivuudesta. Muutokset joskus pelottavat, vaikka lopputulos voi olla parempi kuin alkuperäinen.

Kerhotalo on  ”non-profit organization”, eli voittoa tavoittelematon yritys. Toiminnan jatkuvuus riippuu hankituista tuloista. Tulevana kautena on tiedossa mahdollisimman monipuolista ohjelmaa,  joka toivottavasti kasvattaa osanottajien määrää edelleen.

Kauden avajaistanssit pidetään syyskuun 28. päivä. TalkooTanssit vetää Jan Mikael. Halukkaaat pääsevät itsekin  esiintymaan karaokessa!