Kekkosta muistellen Ilmajoen Musiikkijuhlilla

Lahti, Mustakalliontie
Lahti, Mustakalliontie

Saapuessani Helatorstaina Suomeen, otti vanha isänmaa Esan vastaan sateisen harmaana. Lahdessa oli sitä vastoin lämmin vastaanotto kun saavuin tuttuun kesäasuntooni. Vuokraemäntä oli laittanut asunnon kuntoon, kukkasia, kaunis kortti tervetulotoivotuksin ja jääkaappi täynnä herkuja, oli siitä Esan hyvin aloittaa kesänvietto Lahden Mustankalliotiellä.

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli käynti Helsingissä hankkimassa autooni rajavakuutus ja Sauna-Timpan kanssa lauantai aamuna Mustangin haku Matikkalan navetasta.

Viikon kuluttua oli sitten matka Pohjanmaalle Ilmajoelle, jossa sain kortteerin vaimoni siskon ja hänen miehensä luona. Matkani päätarkoitus oli Ilmajoen Musiikkijuhlat ja Kekkos-ooppera.

Esa ja "Kekkonen" eli oopperalaulaja Jyrki Anttila
Esa ja ”Kekkonen” eli oopperalaulaja Jyrki Anttila

Aamulla matkalla Musiikkijuhlien toimistoon tapasin juhlien toiminnanjohtaja Sari Hankan, joka järjesti minulle kutsuvieraspaikan Oopperaan jo  lauantai- iltapäiväksi. Olin jo Floridasta käsin ollut yhteydessä Sariin toivomuksena päästä henkilökohtaisesti tapaamaan Ooppera-Kekkosta ja sehän onnistui jo ennen esitystä.

Tämän oopperan isä, Lasse Lehtinen tuntee Suomen lähihistorian erinomaisesti. Hän kirjoitti väitöskirjansa Kekkosen ja SDP: suhteista, joten Kekkosen ja Tannerin poliittiset ristiriidat Lehtinen tuntee poikkeuksellisen hyvin. Itse Kekkosta esittänyt tenori Jyrki Anttila tekee uskomattoman upean roolisuorituksen Kekkosena.

Mukava sattuma oli, kun menin istumaan omalle paikalleni oli vieressäni varsin tunnettu kirjailija Laila  Hirvisaari. Ennen esityksen alkua ja väliajalle meillä oli paljon puhumista, kun kerroin kuka olen ja että nämä joki-oopperan maisemat ovat minulle tuttuja lapsuudesta, kotini oli tässä aivan lähellä.

Katsomo oli aivan täysi kun esitys alkoi, ilmakin suosi mutta esityksen lopussa alkoivat ensimmäiset vesipisarat tippua taivaalta.

Katsomot ovat olleet täysiä kaikissa esityksissä
Katsot ovat olleet täysiä kaikissa esityksissä

Näin sain jo toista kertaa nauttia syntymäpitäjäni maisemissa Kekkosesta , muistella niitä hetkiä kun olen hänet henkilökohtaisesti tavannut useamman kerran.

Muutaman päivä vielä Aunen ja Matin luona ja sitten matkasin jälleen Lahteen, poiketen vielä Jari Mäelle Koskenkorvalla hakemassa Turkuun menevää siirtolaisuus aineistoa, jotka olivat Jarin kontissa tulleet Floridasta Koskenkorvalle.

Tässä olivat ensi tapahtumat Suomesta tältä suvelta,

Esa, vapaatoimittaja Floridasta

Mainokset

Ahti oli antelias

Odotellaan
Odotellaan

Aamu aukeni aurinkoisena,tosin hieman tuulisena toukokuun 20.2014. Lady Margie oli huolehtinut kalaretken järjestelyt, tilannut Sport Fishing veneen nimeltään Classic, Boytonin venesatamasta.

Merellä olimme jo kello 7.30, tuuli idästä noin 15 mailia tunnissa. Allot olivat 3-5 jalkaa korkeita.
Capteeni Rex ajeli edestakaisin lännestä itään, matalasta syvemmälle. Kuusi siimaa perässä.

Saalista alkoi tulla, ensin saimme mustaevä tonnikaloja (black fin Tuna), 1-2 paunan kokoisia. Jonkin ajan kuluttua oli jo kunnon kokoisia kalojakin koukussa. Vapa taipui ja käsivarsissa tuntui kalan koko. Saimme neljä Dolphin-kalaa, (Ma-hi, Ma-hi) ne painoivat noin 12-24 paunaa (6-12) kiloa. Tosi värikkäitä,upeita kaloja.

Päivän kohokohta oli Lady Margin taistelu purjekalan (Sailfish) kanssa. Se koetteli hänen voimiaan ja lopuksi onkea oli kelaamassa myös Marjattakin. Komean kalan kiskoi veneeseen

Se himoittu purjekala!
Se himoittu purjekala!

Mate Doug, kaksin käsin nokasta vetäen. Kapteeni Rex otti yläkannelta kuvia uljaasta saaliista, tämä purjekala painoikin jo noin 35 paunaa, niitä ei ole lupa pitää ja tämäkin laskettiin takaisin mereen.

Lippu laitettiin liehumaan merkiksi saaliista.

Tämän retken päätteeksi tuli vielä yksi King-Makrilli ( kingfish ), siitä tulee savustettuna hyvää aterian höystintä. Lady Margien vieraina tällä hyväonnisella retkellä olivat Irene, Marjatta,
Pertti ja Jorma.

Tämä riemukas päivä, Mahi-Mahien kauniit värit ,tanssit laineilla ja purjekalan komea selkäevä ovat mielessä pitkään, ehkä kalojen koko ja paino tarinoita kertoessa kasvaakin? Tässä vaiheessa ne kylläkin ovat tosilukuja.

Upea saalis
Upea saalis

Kireitä siimoja, tight lines!
Jorma Huttunen

Eero Laukkanen: Suomalaiset Sotaveteraanit Amerikassa seuran lähihistoriaa

USAsuomeksi arkistokuva vuodelta 2004, maaliskuun 15: Veteraanijärjestöjen yhdistymispäätös on allekirjoitettu. Kuvassa vasemmalta Ray Heinonen, Eero Laukkanen, Pentti Koistinen ja Bert Hamlin. On Marskin Ryypyn aika.
USAsuomeksi arkistokuva vuodelta 2007, maaliskuun 15: Veteraanijärjestöjen yhdistymispäätös on allekirjoitettu. Kuvassa vasemmalta Ray Heinonen, Eero Laukkanen, Pentti Koistinen ja Bert Hamlin. On Marskin Ryypyn aika.

Vuosi 2007 on ollut seuralle erittain merkittava, ja tarkea vuosi. Sainhan silloin liitettya neljaa seuraa yhteen, pitkan ja sitkean tyon tuloksena.

Olin jo pitkaan seurannut talla paikkakunnalla kahden eri sotaveteraani seuran olemassaoloa, ja “riitelya”, toinen seurahan , Veteraanituki, perustettiin 80-luvun lopulla, eripura alkoi mitattomasta erimielisyydesta Lepokodin  edustuksesta, ja tietysti “muka” jostain rahariidasta, paalimmaisena syyna olivat olleet tietenkin oman edun tavoittelu, ja vallanhalu. Se “kukkona tunkiolla” oleminen on joillekkin aina niin tarkeaa.

Aseveljet Floridassa oli siis se perusseura, mista Veteraanituki Aarne Aaltosen johdolla erosi. Veteraani isani Aaro Laukkanen, seka paikkakunnalla asuneet veteraanit, Heino Maki-Valkkila, ja kaukopartiomies, asekatkija Paavo Lukkari, entinen pitka-aikainen kuntoutettavani, olivat kaikki siita niin murheissaan, etta rintamalla oltiin sovussa, kuin veljet vierekkain, ja sitten nyt jalkikateen  ei enaan sopua loytynyt, tosin esim. Aarne Aaltonen ei koskaan rintamalle asti ehtinytkaan ikansa puolesta.

Joka tapauksessa, heille lupasin, etta teen parhaani, kaikkeni, jotta sopu loytyisi, ja seurat yhdistyisivat. Aloin tehda tata, joittenkin mielesta aivan mahdotonta tehtavaa, jo syksylla 2006, menin molempien seurojen kokouksiin, ja “tunnustelin” tata asiaa. Aseveljet Floridassa, Bert Hamlinin johdolla oli heti myontyvainen yhdistymiseen, mikali sama savel loytyisi, kun taas Veteraanituki, Aaltosen johdolla oli jyrkasti sita mielta, etta Aseveljet Floridassa voisi liittya vain heidan jarjestoon, ja han johtaisi koko  porukkaa.

Silloisen Veteraanituen sihteerin, Tapani Laajan , hyva ystava minun ja Heino Maki-Valkkilan kanssa, tulimme siihen tulokseen, etta Veteraanituelle taytyy saada uusi johtaja, jotta asia muutuisi. Niinpa paatin alkaa varvaamaan Veteraanituelle uusia jasenia, joita yhdessa sitten saimmekin noin 140-150, joista minun osuus yksistaan oli noin 90 uutta jasenta. Naiden uusien jasenten kanssa menimme sitten vuosikokoukseen, jossa aanestimme Aarne Aaltosen ulos johdosta ja uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Tapani Laaja.

Nyt uusi johto olikin hyvin yhdistymishaluinen, joten paatimme, etta molemmat seurat valitsevat kaksi kokousedustajaa, jotka sitten tulevat ensimmaiseen, alustavaan yhdistamiskokoukseen, jonka paatimme pitaa luterilaisella kirkolla, katsoimme sen “puolueettomaksi” maaksi, koska Veteraanituki kokoili Kerhotalolla seka Lake Worthin keskustan pelitiloissa, kun taas Aseveljet Floridassa piti kokouksiaan Suomitalolla. Pyysin myos kaverikseni, ikaankuin uskottavuutta lisaamaan, ja mahdollisesti tilannetta rauhoittamaan silloisen kirkkoherran Timo Hukan.

Nain tehtiin, kokouksia pidettiin kaksi kappaletta kevaalla 2007, ja yhteinen savel alkoi loytya. Samaan aikaan kuulimme, etta veteraanijarjesto New Yorkissa oli lopettamassa toimintaansa, joten pyysimme heidat mukaan neuvotteluihin, samoin Veteraanituen sivuosasto Kaliforniassa oli halukas tulemaan mukaan tahan yhteen , uuteen jarjestoon. Niinpa sitten, pitkan hiomisen, ja rahojen yhdistamisen aika koitti, pidimme viimeisen lopullisen yhdistymiskokouksen ehdottamallani Suomitalolla maaliskuun 15 paiva, 2007. Siella sinivalkoisten poytaliinojen aarella vihdoinkin sinetoitiin naiden neljan seurojen yhdistyminen, ja nimeksi paatettiin Suomalaiset Sotaveteraanit Amerikassa, koska se kuvasi mielestamme parhaiten seuran toimintaa, ja kuulosti englannin kielellakin parhaalta.

Ystavani Suomesta toimittivat kokoukseen Marskin Ryyppy-nimista juomaa, ja myoskin Ritarin Ryyppyja maisteltiin, olihan juhlan aika. Viimeisessa yhdistymiskokouksessa paikalla oli myos pyynnostani konsuli Peter Makela, seka meidan uusi kirkkoherra Seppo Hartikainen, joka oli juuri valittu virkaansa taalla.

Nyt jo edesmennyt, silloinen Veteraanituen puheenjohtaja Tapani Laaja, sairastui samaan aikaan vakavasti, ja joutui lahtemaan Suomeen, hanta kokouksessa edusti uusi puheenjohtaja Pentti Koistinen.

Taman yhdistymisen jalkeen uusi johtokunta piti Suomitalon ylakerrassa, sotamuseossa ensimmaisen kokouksensa, jossa uudelle seuralle valittiin johtajaksi, viela nykyinenkin Hans Nyholm.  Olin siis saanut tehda “mahdottomasta mahdollista “, ja hymyilin tyytyvaisena taivaalle katsoen, varmaankin sielta minulle isani, Heinon ja Paavon kanssa, hymyiltiin takaisin.

Olen ylpeana ollut tekemassa historiaa, ja onnittelenkin seuraa, nyt jo 80-vuotis taipaleesta, silloinhan ensimmainen seura tanne Amerikkaan perustettiin, 1934. Myohemmin olin myos ehdottamassa uudelle seuralle poytaviiria, jonka suunnittelin, ja se sitten myos Suomesta tilattiin.

Noyrana, kiitollisuudella,

Eero “ Aaron-poika”  Laukkanen  , Vaasan Rannikkopatteriston kersantti, veteraanien ystava

Raija Sipinen: Suomalaisia ajatuksia

Raiaj Sipinen
Raija Sipinen

Minulla olisi kaikille yhteistä tärkeää asiaa sekä Floridassa asuville suomalaisille ja amerikkalaisille sekä täällä talviaan viettäville lumilinnuille.

Meidän perhe on käynyt täällä Floridassa jo noin 30 vuotta, aluksi lyhyitä aikoja rakkaiden sukulaisten luona vierailleet ja myöhemmin toistakymmentä vuotta talvea täällä viettäen. Olemme sopeutuneet mainiosti ja saaneet suuret ystavä joukot. Olemme päässeet tutustumaan niin Suomi Taloon kuin myos Kerhotaloon, molemmissa on ollut miellyttäviä hetkiä. Talkootyö on erinomaista ja ystavällisyys ylenpalttista, kuten myös Lepokotikin on aina ollut läheinen. Sinnekin ovat eri esiintyjät tuoneet iloa kuten muutkin, heille jotka tätä maata ovat työllään rakentaneet.

Kuitenkin, tärkein paikka meidän perheelle täällä Floridassakin on ollut tuo Luterilainen kirkko. Siellä on aivan upeata viettää yhteisiä Jumalan palveluksia ym.  Olen nyt kuitenkin todella huolissani siitä, miten sille tulevaisuudessa käy.

Kirkon pitämiseen tarvitaan meitä kaikkia, toivon todella että se ymmärrettaisiin myös tämän seurakunnan sisällä. Kirkon hallinnosta pitää tehdä uusi sääntö siten, että annetaan myös puolijäsenille oikeus puhua ja äänestää kirkon kokouksissa.  Näin saataisiin täälläkin uudelleen kirkon rattaat pyörimään.

Kirkon tulisi esim. kutsua nykypolvea ja kaikkia ihmisiä seurakuntasaliin suunnittelemaan tulevaa ohjelmaa. Nyt on saatava mukaan nuoret ja vanhat, kukaan ei saisi laittaa kynttilää vakan alle, ei siis yksikään.

Olin aivan ymmällä, kun huomasin, että Amerikan Uutisten julkaisemassa yritysoppaassa ei ole edes mitään mainintaa kirkkojen kohdalta Luterilaisesta kirkosta…  Amerikan Uutiset on tärkeä, lehti on jopa joskus tullut meille Suomeenkin.

USKOKAA HYVÄT YSTAVÄT JA KYLÄNMIEHET, YHTEINEN JUMANPALVELUS ANTAA MEILLE JOKAISELLE VOIMAA JA RAKKAUTTA JAKAMAAN OMASTAMME JA OTTAMAAN VASTAAN, KUN JUMALA PALVELEE MEITÄ.  MYÖS HELLUNTAISEURAKUNNASSA ON IHANIA TAPAHTUMIA, SANAA JA MUSIIKKIA.

Tarjontaa siis on meille, otetaan vastaan ja kiitetään Jumalaa mahdollisuudesta olla täällä. Rukoillaan voimia ja terveyttä kaikille heille, jotka tekevät työtä meidän eteen.

Siunaavin ajatuksien kera enkelten,

 RAIJA SIPINEN

Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Jyväskylän Luterilaisessa seurakunnasta (jossa jäseniä noin 90.000)

Hämmästyttävä St Andrewsin luterilainen kirkkko

Hämmästyttävä St Andrewsin luterilainen kirkkko

Toista vuotta täällä talvea viettävänä ei voi muuta kuin hämmästellä  sitä millä aktiivisuudella suomalaiset osallistuvat jumalanpalveluksiimme. Kirkkosali on normaalisunnuntaisinkin vähintään puolillaan. Tämä yli sadan ihmisen joukko – lumilinnut Suomesta ja Kanadasta ja eri pohjoisosavaltioista USA:sta on hieno voimavara. He eivät ole kuitenkaan seurakunnan äseniä eikä heillä ole äänestysoikeutta.

Halutessaan he voivat liittyä kausijäseniksi (associate member), tämä tuo heille oikeuden puhua seurakunnan kokouksissa, muttei äänestysoikeutta. Olisi aika korjata tämä epäkohta ja muuttaa säännöt niin, että myös kausijäsenillä olisi äänestysoikeus ja kaikilla kokouksiin osallistuvilla puheoikeus. Näin he pääsisivät osallistumaan päätöksentekoon kirkkovaltuuston koostumuksesta ja seurakunnan talousasioista. Evangelic Lutheran Church of America´n (ELCA) sääntö sanoo, että vain paikalliset saavat äänestää. Olisi aika muuttaa tämä sääntö esimerkiksi niin että yli kolme kuukautta paikkakunnalla olevat saavat halutessaan äänestysoikeuden.

Äänestysoikeus on saatava. Tämä avaisi uusia mahdollisuuksia vaikuttaa moniin asioihin, kuten esimerkiksi seurakuntavaltuuston koostumukseen, kirkonmenojen aloitusaikaan, laulu- ja musiikkitilaisuuksien järjestelyihin ja vaikkapa nuorille suunnatun toiminna järjestelyyn …monilla muilla ideoilla on mahdollisuus tulla käsitellyksi kokonaan uudella tavalla.

Seurakunnan talous ollut ongelma pitkän aikaa. Kolehti ja muu keräystuotto ei ole riittänyt kattamaan menoja ja eteenpäin on selvitty purkamalla aikaisempien sukupolvien tekemiä lahjoituksia. Täällä kiinteästi asuvien suomalaisten määrä on pienentynyt. Toisaalta osa-aikaisena täällä asuvien joukko on kasvanut ja on edelleen oimakkaassa kasvussa.

Tämä on hyvä mahdollisuus kirkollemme ja se tulisi saada hyödynnetyksi. Seurakunnallamme on on kaksi virallista kieltä: suomi ja englanti. Molemmille kieliryhmille on löydettävä tilaa toimia, molempia tarvitaan, ei toistemme kustannuksella vaan toisiamme tukien, niin että yhdessä olemme enemmän kuin kaksi.

Kirkkoamme voidaan hyvällä syyllä sanoa hämmästyttäväksi, koska se on huolimatta talouden rajoitteista edelleen pystynyt toimimaan täysipainoisesti vapaaehtoistyötä tekevien seurakuntalaisten avulla.

Tulkaa osallistumaan ja puhumaan tämän asian puolesta, vuosikokouksessa tulee voida puhua molemmilla kielillä. Vain aktiivisuudella voit vaikuttaa. Seuraava mahdollisuus on sunnuntaina 22.12.2013 kello 10:n jumalanpalveluksen jälkeen

…Joulurauhaa…

Markku Auer
Lumilintuna toista vuotta

KEKKOSTA MUISTELLEN NIINIKOSKELLA JA TAMMINIEMESSÄ

Kekkoselle Lahden Messuilla lahjoittamani könninkello
Kekkoselle Lahden Messuilla lahjoittamani könninkello

Syntymäkotini Hakalan talo Peräseinäjoen Kalajärven Maailman Raitilla ja vierailuni siellä kuuluu jokakesäiseen Suomenkäyntiini, kesäohjelmassa on myös toinen vakiopaikka vierailtavana.

Paikka on Orimattilan Niinikoskella UKK-Urho Kekkosen Arkisto. Paikka on tullut tutuksi siitä,  että ennen Amerikkaan lähtöäni  vuonna 1968 olin mukana Lahden Messuilla omalla osastollani ja sielä lahjoitin tekemäni Könnin kellon silloiselle presidentille,  Urho Kekkoselle.

Myöhemmin vein poikani kanssa kellon  presidentin linnaan ja sain valita paikan sille. Kello oli pitkään Linnassa, kunnes Kekkonen halusi, että se siirrretään hänen arkistonsa suojiin Niinikoskelle.

Jokakesäinen vierailuni Niinikoskella alkoi, kun tutustuin arkiston johtajaan Pekka Lähteenkorvaan. Vierailuni aikana oli paikalla myös tutkija Janne Ridanpää . Olen myös vierailuideni aikana vienyt Arkistoon jotain Kekkoseen liittyvää aineistoa ja näin minulla on myös lupa vierailla talon alakerrassa, jossa ovat Kekkosen valtakauteen liittyviä dokumentteja ja tavaroita.  Joukossa on myös pari Esalta saatua kansiota, Kekkoseen liittyviä  valokuvia, kirjeenvaihtoa ja muuta.

Urho Kekkosen arkisto on osoitteessa UKK-tie 8, Niinikoski. Arkisto on auki keskiviikkoisin ja lisäksi sopimuksen mukaan.

P1000324
Tamminiemessä, Kekkosen työpöytä

Minulla oli myös tilaisuus ennen Floridaan paluuta käydä tutustumassa Helsingissä Urho Kekkosen Museoon Tamminiemessä.

Samaan aikaan sain olla mukana kirjailija Raija Orasen uuden Kekkos-kirjan julkistamistilaisuudessa.  Paikalla oli kirjailijan lisäksi aikaisemmin tapaamani Pekka Lähteenkorva UKK-arkistosta, hauska yhteensattuma.

Kirjan kirjoittaja piti  noin tunnin mittaisen esitelmän kirjan sisällöstä, Pekka Lähteenkorva kommentoi kirjaa esityksen jälkeen. Kirjan Kekkoseen liittyvät arkaluontoisimmat asiat tulivat esiin esitelmässä.

Tilaisuutta oli tullut kuuntelemaan salin täyteinen kuulijakunta ja esitelmän loputtua oli tilaisuus ostaa kirja kirjoittajan omistuskirjoituksen varustettuna.

Muistoihin jäi mielenkiintoinen hetki Tamminiemessä  Kekkosta muistaessa ja iltasella sitten  paluu Lahteen ja valmistautuminen paluuseen Floridaan .

 

Esa Hakala, Lahti

Kerhotalo pesi kasvojaan

Tästä se alkaa
Tästä se alkaa

Kerhotalo on jo melko iäkas  – ensi vuonna juhlimme 70-vuotta, päätimme tehdä tulevaa kautta varten tänä kesänä perusteellisemman talon kohennuksen. Ruokasali sai uuden lattian, kattoa korjattiin, sekä uudet maalipinnat tulivat isoon saliin, ruokasaliin ja keittiöön. Uudet verhot on ripustettu ja keittiön työtasoja kohennettu. Vapaaehtoistyöntekijöiden joukossa on ollut mukana Anitan lisäksi Heli, Anne, Pekka, Antti, Eero, Risto, Annikki, Irmeli, Reija, Raili, Tuula ja Erkki.

Tornado Roofingin kaverit olivat myös tosi kivoja.  Jorge Sancez yhtiön lattiakaverit oman lattiatyönsä päätyttyä laittoivat meille vielä raamit kolmeen oven. Olemme myös hyvin kiitollisia Custom Window Treatments yrityksen lahjoituksesta – saamme isoon juhlasaliin uuden verhon lavan takaseinään. Paljon on vieläkin tekemistä, mutta eihän työ tekemalla lopu. Oli mukava nähdä uusia vapaaehtoisia hommissa. Ilo oli myös saada eri alan ammattilaisia innostumaan yhteisen hyvän edestä.

Yksi suurimmista saavutuksista tänä kesana oli pitkan harkinnan jalkeen (2- vuotta!!!) BINGO taulun siirtäminen pikkusaliin. Taulu on jo kovin vanha ja haparassa kunnossa, mutta meidän onneksi paikalla sattui olemaan alan asiantuntija Risto, joka on aikoinaan rakentanut bingo tauluja. Hänen ja Eeron ohjaamana taulu saatiin kuin saatiinkin alas ja asennettua uudelle paikalle. Tämän muutoksen myöta voimme nyt hyödyntää ruokailuhuonetta myös sunnuntaisin  vuokrauksiin ja AFC lounasiin. Jotkut bingoajat ovat olleet huolissaan uuden tilan toimivuudesta. Muutokset joskus pelottavat, vaikka lopputulos voi olla parempi kuin alkuperäinen.

Kerhotalo on  ”non-profit organization”, eli voittoa tavoittelematon yritys. Toiminnan jatkuvuus riippuu hankituista tuloista. Tulevana kautena on tiedossa mahdollisimman monipuolista ohjelmaa,  joka toivottavasti kasvattaa osanottajien määrää edelleen.

Kauden avajaistanssit pidetään syyskuun 28. päivä. TalkooTanssit vetää Jan Mikael. Halukkaaat pääsevät itsekin  esiintymaan karaokessa!