Fishfest Tropiikin yössä – Kalareissu Floridan eteläkärjen (Florida Keys) saariketjun keskipaikkeille,Marathoniin

Heinäkuu 21, 2012, Jorma Huttunen

Marathon Lady lähdössä iltakalalle

Alus Marathon Lady irtosi laiturista illalla 6.30, matka ensimmäiselle ankkuripaikalle kesti noin 45min. Siinä oli veden syvyys ehkä 25 metriä. Kovin kauan emme siinä olleet, vain joitakin pieniä Grunts-kaloja tuli ylös. Toinen hieman matalampi paikka ei ollut yhtään anteliaanpi, ilta oli vielä valoisaa, iltasyönti alkoi vasta hämärän tultua.

Nyt olimme matalammassa, kymmenkunta metriä oli syvyys. Pikkuhiljaa alkoi siimat onkijoilla kiristyä, snappereitä alkoi tulla saaliiksi. Veneen perässä ja sivulla oli verkkopussit, niissä oli jauhettua kalanjätettä. Se alkoi hiljalleen liueta virran mukaan,sen liemen houkuttelemana kalat löysivät onkien koukuissa olevat syöttipalat. Kalan napattua palan se rupesi viemään sitä ja silloin piti nykäistä että koukku otti kiinni. Useimmiten kalat saatiin ylös asti, joitakin pääsi tietysti irti, ei ollut koukku kunnolla huulessa.
Siimoissa ei useimmilla ollut mitään painoa, siimaa vain syötettiin pikkuhiljaa virran vietäväksi ja siitä ne snapperit sen syötin nappasivat. Veneen ollessa täysi 60 onkijaa, siimasotkuja oli melko paljon. Siinä tietysti meni aikaa hukkaan, joskus oli paras katkaista siima, siten pääsi nopeammin takaisin onkimaan.

Tätä iltasyöntiä kesti pari tuntia, noin 9stä- 11sta. Kyllä se kala olisi syönyt pitenpäänkin, mutta aika loppui, piti palata satamaan. Tänä ensimmäisenä iltana en saanut kuin 4 tarpeeksi isoa (keeppers) kalaa. Huomenna koetetaan paremmalla onnella.

Snappereita

Aamulla siivosin kalat ja ne laitettiin jäihin,kylmiöön. Loppupäivä huilailtiin, illalla taas Ladylle ja sama ohjelma alkoi uudelleen. Alkuillan ongin eilisessä kohdassa, myöhemmin siirryin kuitenkin veneen keulaosaan, siellä olin hieman paremmassa paikassa.

Sinäkin iltana oli monta siimasotkua haittana, saaliini oli 6 snapperiä. Vieressäni oli pari nuorta kaveria, veljeksiä, heillä oli kiirettä. Saivat kumpikin parikymmentä kalaa.

Kolmantena iltana sain hyvän paikan, aluksen oikealta laidalta (starbord ) aivan perästä. Virta oli sopivaan suuntaan, saaliini oli 7 Mangrove- ja 3 Yellowtail snapperiä. Siis hieman parenpi ilta.

Torstai oli viimeinen päivä Marathonissa,ajelimme Riitan kanssa Key Westiin päin. Siellä on saari nimeltään Big Pine Key (Suuri Mänty Saari), Key Westiin on siitä vielä matkaa 40km. Tämän saaren itäpuolella on saari nimeltään No Name  Key(Nimetön Saari). Sinne menevän tien varrella on vanha ravintola No Name Pub (Nimetön Pub).

$150.000 dollaria tapettina

Erikoinen paikka, ollut siellä jo vuodesta 1936. Tarjoilevat heidän suosittua pizzaasa, tuoreita kala-aterioita ynnä muuta maistuvaa. Se on kai ollut aikoinaan asuintalo, muutettu myöhemmin ravintolaksi. Sinne ei ole mitään viittoja ja vaikka mekin olemme käyneet siellä pari kolme kertaa, piti minun kysyä tietä sinne.

Talon ulkoseinässä onkin taulu jossa lukee, että löysittehän tänne kuitenkin. Paikan sisäseinät ovat verhoiltu yhden dollarin seteleillä, asiakkaat ovat ne sinne naulanneet muistokirjoitusten kanssa. Tarjoilija kertoi että niitä on arviolta 150,000 dollarin verran, kuvista näette kuinka paljon niitä on. Söin siellä ensi kertaa keltaevä tunakalaa. Se oli grillattu , jotkut kehuvat sitä oikein hyväksi, mutta kyllä minä Maha-Mahia tai snapperiä mieluimmin syön.

Sieltä sitten ajelimme hienoja merimaisemia ihaillen takaisin majapaikkaan. Keräsin taas kalavehkeet, ja suuntasin Ladylle. Sää oli nyt parempi, tuuli lauhtunut, alus ei paljon keinunut. Jälleen oli alkuilta rauhallisempi saaliin suhteen. Hämärän tullua alkoi säpinä. Virran suunta ei ollut meille siellä perässä parhain, mutta kalaa alkoi kuitenkin tulla tasaisesti. Siima piti jälleen katkaista, että pääsin isosta sotkusta irti.

Aika vain loppui taas kesken hyvää syöntiä. Kaloja oli minullekin tullut kuitenkin jonkun verran. Pojat ( Mates) heittelivät saaliit laiturilla astioihin sekä kaikenlaisiin laatikoihin. Punainen 5 gallonan pönttöni tuli puolilleen, kotona kaloja siivotessa laskin saaliin olevan 20 Mangrowea ja 4 Yellowtailiä. Ne olivat yön yli jäiden seassa kylmä laatikossa, en halunnut kuluttaa hienoa aamua siellä Marathonissa. Oli myös parempi paikka täällä kotona ne siivota. Nyt on kaikki kalat jäissä, niitä riitti naapureillekin. Kooltaan kalat olivat kuitenkin melko pieniä, parhaimmat kilon, toiset puoli ja jotkut vähemmän, kaikki kuitenkin, tarpeeksi suuria otettavaksi.

Saalista riittää vielä joksikin aikaa syötäväksi

No nyt on kalaa joksikin aikaa, katsotaan sitten ensi vuonna jos on tilaisuutta mennä vielä uudelleen. Mangrowe-snapperin kutuaikaan tulee saarille kalastajia pitkänkin matkan päästä. Orlandosta oli isä poikansa kanssa, tapasin heidät myös viime vuonna. Yksi mies oli ajanut Saint Augustinesta aivan Floridan pohjoisosasta, neljän hengen seurue oli Daytona Beachilta, se on meiltä 250 km pohjoiseen. Meiltäkin tulee Marathoniin matkaa jotakukin 280 km.

Reissu oli hyvä, tropiikin yö kirkkaiden tähtien loistaessa on tunnelmaa täynnä, tyyni meri rauhoittava. Ja mainiota snappereitäkin saatiin kaupan päällisiksi.

Tässä siis Fishfest tarina, trooppisilta Florida Keyn koralliriutoilta.

Siimat kireälle (tight lines) !

Palmurantaterveisin ! Jorma Huttunen

PERINTEINEN SIIRTOLAISUUSJUHLA PERÄSEINÄJOELLA

Aisamäen kesäteatteri

Suomen Siirtolaisuusmuseoyhdistys järjesti perinteisen siirtolaisuusjuhlan Peräseinäjoen Kalajärven Maailman Raitillä maanantaina
heinäkuun 16 päivä.

Pääjuhla pidettiin Aisamäen kesäteatterissa ja juhlaväkea oli paikalla runsas sata siirtolaisuuden ystävää läheltä ja kaukaa.
Juhlien pääesiintyjäksi oli kutsuttu Ameriikan Poijat-torviseitsikko suoraa länneltä jotka aloittivat juhlan reippailla sävelillä.
Toiminnanjohtaja Tellervo Lahti toivotti vieraat tervetulleeksi, jonka jälkeen professori Olavi Koivukangas  toi oman tervehdyksensä
juhlaan ja piti juhlapuheen. Suomi-Amerikka yhdistyksen tervehdyksen juhlaan toi puheenjohtaja Heikki Kulju.

Arvokkaita tervehdyksiä

Tervehdysten välillä saatiin kuulla Ameriikan poikien esityksiä ja heidän itsensä kertomana sukujuuristaan, jotka liittyivät monen kohdalla Pohjanmaalle.

Juhlista siirryttiin Hakalan talolle kahville, jonka yhteydessä Esa Hakala lahjoitti Hakalan talolle sijoitettavaksi puuhevosen, jonka hän oli tehnyt Ilmajoen Kotiteollosuuskoulussa 16-vuotiaana.

Esan vaimon äkilllisen poismenon johdosta Hakaloitten hyvä perhetuttu Jaakko Romu piti vaikuttavan muistopuheen Ailille ja vietettiin
hiljainen hetki Ailin muistolle.

Esan 16-vuotiaana tekemä puuhevonen palasi Hakalan taloon

Muistohetken päätti Eero Järvisen vaikuttava lauluesitys ja Ailin lempilaulu Kahden Maan Kansalainen, joka sain monet paikalla olleet
kyynelehtimään, säestyksestä huolehti Erkki Rajamäki.

Floridan suomalaisia oli paikalla useita, Pirkko Venetjoki-Karttunen, Mari Kiuru ym.

Seuraava juhla on Lännen Päivät Maailman Raitilla Hakalan talon markilla sunnuntaina elokuun 28 päivä kello 13.00- 17.00

Esa Hakala, vapaa toimittaja

HAKALOILLA RIITTÄÄ YLLÄTYKSIÄ SUOMESSA

Suomi-USA yhdistyksessä

Kuukausi on kulunut siitä, kun tulimme Suomeen ja yllätykset sen kun jatkuvat. Ensin kuitenkin kesäkuun sään vaikutukset.

Uutiset juuri kertoivat, että kesäkuussa on ollut vain 4-5 hellepäivää ja se taas tietää Floridan suomalaiselle, että esiin on pitänyt ottaa villapaitaa, välihousua j.n.e. että tarkenee. Juhanukseen asui yksi hellepäivä ja se tiesi Juhannuksena 17 kuollutta, hukkuneita,liikentessä, ym.

Päivän lämpötilat on ollut 10 asteen molemmin puolin ja eilen Lapissa tuli jopa lunta ja räntää, joten ei hyvältä näytä vielä Suomen suvi. Kuitenkin kesä on vasta alussa, joten toivotaan, että ilmat tästä vielä lämpenevät. Tässä vielä tunnelmia tulostamme Suomeen ja kesäpaikkaamme Lahteen.

Pari päivää vietimme ystävämme Ailan luona Helsingissä. Kerrostalohuoneisto oli kylmä joten ensimäiset vilustumisoireet alkoivat, mutta siitä myöhemmin.

Torstai oli tulopäivä, jonka vietimme sisätiloissa Floridan kuulumisten merkeissä. Perjantai aamuna olin sopinut tapaamisen ystäväni Villen kanssa kaupungilla. Ensinmäisenä menimme hakemaan autoomme  rajavakuutusta Liikennevakuutuskeskuksesta, Bulevardi 28.

Näyttämällä viime vuoden vakuutuspaperin asia selvisi puolessa tunnissa ja näin sain uuden vakuutuksen 4-kuukaudeksi 300 Eurolla. Floridasta hankkimani stikkerin laitan Floridan rekisterikilpeen ja näin voin huolettomasti käyttää Mustangiamme taas koko kesän Suomessa.

Seuraava kohde oli Rautatieasemaa vastapäätä oleva DNA-myymälä, jossa kännykkämme ja tietokoneemme asennettin Suomen systeemiin.

Iltapäiväksi olin sopinut Tapaamisen Suomi-Usa seuran toimistossa toiminnanjohtaja/päätoimittaja Laura Noreilan kanssa mukana ystäväni Ville.

Talo tarjosi kahvit ja keskusteltiin aluksi Lauran kanssa Floridan kuulumisista. Keskutelu jatkui siirtolaisuuteen liittyvistä asioista. Varattu aika vierähti nopeasti, kiitin Lauraa mielenkiintoisesta keskustelusta ja kirjoituksestaan Usa-Suomi lehden numerossa.

Mukaan sain nipun lehtiä ja pitihän hetki ikuistaa Vapauden patsaan tuntumassa. Kaksi päivää vierähti Helsingissä kun myös ystävämme Maukka ja Sirkka olivat lähdössä Parasjoelle ja me pääsimme heidän kyydissä Lahteen. Juhalle piti soittaa Orimattilan suuntaan, että laittaa talvisäilössä olevan Mustangin ajokuntoon, kohta tulemme sen hakemaan.

Vesisateessa ajoimme Maukan ja Sirkan kyydissä kohti Lahtea. Automme jo odotti meitä ja oli ajokunnossa ja näin ajoimme peräkkäin kohti Lahtea ja meidän kesäpaikkaamme Mustankalliontiellä.

Ulkona oli talon asukkaita, jotka toivottivat meidät tervetulleeksi taloon ja kesän viettoon Suomeen. Sisällä oli laitettu kahvikupit pöytään, leivokset jääkaapissa ja samppanjat ja kaunis tervetulijaiskirje päydällä. Näin meidät ystävällisesti otettiin vastaan Lahden kesäkodissamme.

Maukka ja Sirkka joivat yhdessä kanssamme tervetuliaiskahvit ja jatkoivat matkaansa Padasjoelle, kiitimme heitä ja toivotimme heille myös hyvää kesää.

Ulkona oli viileä ilma, mutta ihmeeksemme totesimme meidän asunnossamme on lämpö päällä. Viikonloppu meni matkatavaroita purkaen ja ihmetellen, olemme nyt aloittamassa kesän viettoa täällä rakkaassa kotimaassamme ja odottamaan alkavaa viikkoa ja maanantai aamua, jolloin pitää mennä hoitamaan kaikki pankkiasiamme.

Maanantai aamu ja meidän pankkimme Suomessa Nordea Lahdessa.

Pankki aukeaa kello 10.00, joten hyvissä ajoin pankin ovelle. Kellon ollessa 9.45 oli pankin edessä jo pitkä jono, ei muuta kuin jonon jatkoksi vaan. Ovet aukenivat ja melkoinen ryntäys sisään ja odottamaan vuoroa kassalle pääsyä, virkailjoita on kolme neljä vuorossa tälla kertaa.

Puoli tuntia sain odottaa kunnes vuoroni tuli. Hoidin tavalliset pankki asiani. Minulla on Floridan pankin käteis-shekki jonka halusin että se vaihdetaan euroiksi tililleni, tämän oli tehnyt joka vuosi. Täytettiin kaavake ja kaiken piti olla kunnossa. Mutta oliko?

Pankista soitettiin viikon kuluttua ja pyydettiin käymään. Shekki oli tullut takaisin. Helmikuussa oli tullut uudet määräykset, ainoastaan 500 dollarin shekki vaihdetaan – sitä suurempia ei, mitä nyt tehdä?

Virkailija haki uuden kaavakkeen Export Collection Instructions, joka täytettiin ja nyt se lähetettin Amerikkaan allekirjoitettuna 15.6.2012. Kävin sitä kysymässä 28.6.2012 minulle ilmoitettiin, että käsittely voi kestää 2 -3 viikkoa, ennen kuin rahat tulevat tililleni. Mitä ovat sitten kulut y.m. Ympäristökuntien pankit ovat kokonaan lopettaneet käteisen noston ja joissain pankeissa saa käteistä rahaa vaan kello 9.30 -13.00 välisen aikana.

Jonottaa saa ei yksinomaan pankeissa vaan terveyskeskuksissa ja sairaaloissa tunneista jopa useisiin tunteihin. Pankkiasioita hoitaessa iski kova yskä, ei auttanut muu kuin lääkärin vastaanotolle Terveyskeskukseen. Oven takana oli jo jono, noin kuusi henkilöä enne minua. Ilmoitautuminen ja tunnin odotus. Lääkeet, hoito ja yskä parani muutamassa päivässä. Lääkärissä käynti maksoi 73 Euroa ja lääkkeet 7.83 euroa.

Tyttäremme Hannele miehineen lensi Air Berlinin lennolla Saksaan kaksi viikkoa myöhemmin kuin me. Lento oli normaali tarjoiluineen y.m suhteen. Miksi meidän lentomme ei ollut näin josta jo ehdin kirjoittaa.

Terveiset Suomesta ja hyvää kesää kaikille, myöhemmin taas lisää kuulumisia täältä.

Esa, vapaatoimittaja Suomen Lahdesta

LENTOMATKAMME KESÄNVIETOON SUOMEEN OLI PETTYMYS

Matkailu avartaa

Esa Hakala, Florida/Lahti

Olimme jo hyvissä ajoin keväällä varanneet meistä edullisimman matkan Suomeen tutusta Matkatoimistosta ja nyt Air Berlin lentoyhtiöstä Miami-Dusseldotf-Helsinki. Varasimme myös istumapaikat, jotka maksoivat $50 dollaria hengeltä.

Sukulaismies vei meidät Miamin kentälle kolme tuntia ennen koneen lähtöä. Ulkona ei ollut laukkujen vastaanottajaa, joten maksettuani $5-dollaria, hain telineestä kärryt, johon laitoin laukkumme ja siirryimme lähtöselvityksen edessä olevaan jonoon.

Jono eteni nopeasti ,joten saimme kaikki asiat hoidettua, laukut lähtemään. Yhdestä ylimääräisestä laukusta maksoimme $70 dollaria. Olimme varanneet myös pyörätuolikuljetuksen, joten heti meidät vietiin turvatarkastukseen ja sen jälkeen koneemme lähtöaulaan, jossa odottelimme parisen tuntia tuntia ennen koneeseen pääsyä.

Meitä kuulutettiin portille, jossa edelleen kuljetus koneeseen ja istumapaikoille, tosi mahtavaa tuumailimme. Kone lähti aikataulun mukaisesti ajallaan ja noin tunnin kuluttu olimme normaalikorkeudessa ja tarjoilu puoli alkoi koneessa.

Tuumailimme vaimoni kanssa, mitä ottaisimme, kun rankka päivä on takanapäin ja matkamme rakkaaseen kotimaahamme kesän viettoon on alkamassa. Kun juomakärryt saapuivat kohdallemme. Ei väkeviä, pelkkiä virvokkeita vaan. Olipa tämä ensinmäinen pettymyksemme ja lisää oli odotettavissa?

Ruokailu alkoi pari tuntia lähdöstä. Oli henkilo vain yksi joka tarjoili ruuan ja päästyään osastomme puoleen väliin lopetti jakamisen hakiessa juotavaa, jälleen takaisin ja tarjoilu jatkui, joten mekin saimme, mutta ilman juotavia. Kesti jonkun aikaa kun saimme puna- ja valkoviinin.

Ruokailu välineet olivat muoviset. Kun olimme syöneet, saimme yhden konjakin. Se se olikin koko matkan aikana ainoa terävä. Puolessa välissä alkoi filmin katselu, valot himmennettiin, pienet torkut olivat paikallaan. Ahdasta kun edessä oleva käänsi selkänojan makuulle.

Konessa oli lapsiperheitä, lasten itkua ja kitinää piti kuunnella alkumatkan, mutta kaikeen tottuu. Lähestyessämme määränpäätä, tuotiin kosteuspyyhkeet ja pieni aamupala, jonka jälkeen kävimme odottamaan koneen laskeutumista. Koko matkamme aikana oli tasainen ja hyvä lento.

Saksassa jälleen meitä oli vastassa pyörätuolikuljetus ja pari mukavaa kaveria vei meidät ohi turvatarkastuksen ja monen mutkan kautta lähtöportille ja sen jälkeen Suomeen lähtevään koneeseen ensinmäisenä.

Kaksi tuntinen lento Helsinkiin. Tarjoiltiin vain virvokkeita.

Pitkä lentomatka oli nyt takanapäin, matkalaukut ensimmäisänä hihnalla ja näin olimme pitkän lentomatkan jälkeen onnellisesti Suomessa ja Helsingissä kun oli torstai ja toukokuun viimeinen päivä.

Kimppataksi kaupungille olisi maksanut 29 Euroa hengeltä, kahdelta siis 58 Euroa. Kävin kysymässä taksilta, millä hän vie kaupunkiin. Kuljettaja kertoi maksun olevan noin 30-35 Euroa, joten hinnaksi sovittiin 35 euroa. Kannatti tarkistaa hinnat etukäteen.

Tämä edellä oleva oli minun näkemykseni ja kokemukseni. Miten mahtaa olla paluulento syyskuussa takaisin Floridaan?

Hyvää kesää Teille kaikille ulkosuomalaisille, jotka olette jo Suomessa ja tänne matkaa suunnittelevat.

SILMINNÄKIJÄNÄ LEPOKODIN JÄSENTEN KEVÄTKOKOUKSESTA 28.4.2012

Aulis Kähkönen:

TOTUUS EI PALA TULESSAKAAN: FLORIDAN LEPOKODIN KEVÄTKOKOUS JÄI PITÄMÄTTÄ!

KOKOUKSESTA MUODOSTUI ENNEN NÄKEMÄTÖN KAAOS:

Kokouksen puheenjohtaja riitautti kokouksen, eikä hallinnut lainkaan kokouksen kulkua. Kokouksen yli-äänekäs kolmen naisen muodostama johtoryhmä marssi ulos kokoussalista (ja sammutti mennessään valot)  kokouksen puolivälissä. Puolet kokouksen esityslistan asioista jäi käsittelemättä (mm. Lepokodin  ja Kallein Fund:n taseet). 

Yllättäen syntyneessä tilanteessa ryhtyi ”Building Committeen” puheenjohtaja omavaltaisesti esittelemään omia mielipiteitään mm. Alarik talon tuhoamisesta. Oli kuulemma saatu Alarik-rakennuksen purkulupa joltakin nimettömältä valtion virkamieheltä.  Ei tainnut tulla mainituksi tuolle ”nimettömälle virkamiehelle”, että asiaan tarvitaan jäsenistön ja oikeudenkin hyväksynnät?   
                                                                                    
Alkujaan siis tuon esitelmän piti olla kokousjärjestyksen kohdassa 14, mutta nyt se tapahtuikin heti tuon sekavan kokouksen Treasurer’s raportin jälkeen, eli kokouksen kohdassa n:o 9.

Tietenkin noista älyttömistä ”purkupuheista” syntyi vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan. Tuon tuholaistoiminnan vastustajilla näytti olevan selkeä enemmistö.

Kokous päättyi lopulta täyteen kaaokseen, kun kouksen puheenjohtaja plus kaksi muuta ylikuohunutta johtoryhmän henkilöä oli suorittanut ”ulosmarssin” kesken kokouksen. Kuten edellä mainittiin, jopa salin valotkin sammutettiin ja kokousväki joutui pimeässä ja Annanmajan kalusteisiin kompastellen etsiytymään ulos. Loukkaantumisilta ja kuolonuhreilta onneksi vältyttiin.
LEPOKODIN KEVÄTKOKOUS SIIS JÄI PITÄMÄTTÄ JA SEN TILIT YM. TARKASTAAMATTA.

Jk.  Amerikan Uutiset on ”netti” sivullaan väittänyt, että Lepokodin Kevätkokous on pidetty ja kaikki sujui OK hengessä. Sehän tietenkin oli ns. muunneltua uutisointia ja väärän tiedon antamista julkisuuteen. Taitaa tuon blogin ja paperilehdenkin raportin kirjoittaja olla pakoitettu ottamaan uutisohjeita Lepokodin sisäpiiriltä. Ihankohan ilmaiseksi noita uutisankkoja sinne lehteen ja nettiin syntyy?

Yksi kaino kysymys vain:   Miksi ne uudisrakennukset pitää rakentaa juuri nykyisen Lepokodin tontille, kun vapaita tarkoitukseen sopivia tontteja on lähiympäristössä ”pilvin pimein”?

Terveelisimpiäkin varmaan?

ONKOHAN UUS-LEPOKODISTA HAAVEILEVILLE TULLUT MIELEEN SEURAAVAT?

Aulis Kähönen:

A)  Että Huu-huuu-haaa ääniä päästelevät junat kulkevat ihan sen rakennettavan sairaskompleksin kuvetta viistäen. Junat jyristävät, metelöivät ja savuttavat yöt päivät, arjet ja pyhät. Ei siis mikään ihanne paikka ihmiselle vanheta ja sairastaa? 

B) Moottoritie I-95, siellä tontin itä-puolella ei ehkä myöskään ole mikään ihana naapuri? Pakokaasuja ja meteliä riittää sieltä kyllä Lepokodillekin asti, semminkin, kun tuo vilkas valtaväylä on noin 100 – 200 yardin päässä Lepokodin tontista.

C) Cosco tavaratalon parkilla, tontin etelä-naapurissa, vierailee päivittäin tuhansia savuttavia autoja (10 000?). Epäterveelliset pakokaasut ja meteli siis tunkevat Lepokodin alueelle siltäkin sivulta. Köh, köh ja köh!

D) Ja paras lopuksi?  Lantanan Kaupungin kaatopaikka sekä kaksi (2) jättimäistä jätekäsittelyrakennusta  (rottineen ym.)  sijaitsevat VAIN n. 350 yardin päässä Lepokodin etelä-rajasta. Heti Lantana Rd. kadun takana. Roska-autoliikennekin sinne ja pois on valtavaa luokkaa.

AIKA TERVEYSVAARALLINEN SIJAINTI SIIS?

*  Yllä olevaan neljään argumenttiin viitaten haluankin kysyä, ketkä siellä Lepo kodilla ovat niin sinisilmäisiä, että uskovat Floridan terveysviranomaisten olevan  niin tyhmiä, etteivät he huomaisi noita ympärillä olevia vaaratekijöitä? Etenkin jos niistä raporttoitaisiin.

** Miten mahtavat ne uus-lepokodin mahdolliset ”BONDIEN” ostajat suhtautua, kun ja jos saavat vihiä yllä olevista vaaratekijöistä?

***MIKSI SIIS ON PAKKO RAKENTAA TUOTA UUS-LEPOKOTIA JUURI TÄMÄN  NYKYISEN LEPOKODIN TONTILLE, KUN VAPAITA TONTTEJA ON VAIKKA KUINKA PALJON YMPÄRISTÖSSÄ JA HINTATASO ON NYT JUURI ALIMMILLAAN?

JA VOIPA OLLA, ETTÄ LÄHI KAUPUNGIT OLISIVAT KIINNOSTUNEITA OSOITTAMAAN TONTIN SOSIAALISEEN TARKOITUSSEEN ILMAISEKSIKIN ? Niin, että ei kannattaisi kai tehdä kovin hätiköityjä ratkaisuja niiden rakennusten purkamiseksi. Niillehän voisi löytyä myöhemmin käyttöä vaikka asukkaiden omaisten-majoitukseen, kun he tulevat vierailuilleen. Tuollaisiin Motellitiloihin eivät terveysviranomaiset niin kovin takerru. Rahanarvoisiakin ne tilat ovat

KOKEMUSTA ON

Aika paljon olen joutunut katselemaan näitä tällaisia lepokoteja eloni aikana, enkä muista yhtään näin epäterveelliselle paikalle rakennettua tasokasta lepokotia. Kertokaa ihmeessä minullekin, jos tiedätte jonkun vastaavanlaiselle paikalle sijoittuneen. En pistäisi penniäkään sellaisen laitoksen bondeihin.

Kun olen aika iäkäs mies ja olen kuullut, että on olemassa meitä ikämiehiä tukemään perustettu Kallein Fund niminen rahasto, niin kertoisiko joku sen nykyisistä  johtohenkilöistä minulle, mikä on tilanne nykyisin? Onko sen rahaston varat edelleenkin tallessa? Onko sitä tukea siis mahdollista saada. Eihän niitä varoja vain olla hukattu muihin kuin sen rahaston sääntöjen mukaisiin tarkoituksiin?

MIETTEITÄ JÄÄVIYS-SANAN MERKITYKSESTÄ FLORIDASSA

Aulis Kähkönen:

Viimevuosina olemme saaneet suomalaisista tiedoitusvälineistä uutisia suomalaisessa politiikassa pesivästä mädännäisyydestä. On ollut mm. puhetta vaalirahoituskieroiluista ja monille siihen sotkeutuneista jaettiin ihan äskettäin oikeudessa aika isojakin tuomioita. Pääministerikin joutui joku vuosi sitten noiden rahasotkujensa vuoksi  eroamaan.                                                                                                                 

Noiden sotkujen yhteydessä olemme tulleet tutuksi JÄÄVI sanan kanssa. Tuolle   sanalle löytyy toinenkin samaa tarkoittava sana ja se on ESTEELLISYYS (englanniksi; disqualifield). Täällä Floridan suomalais-alueella ei näytetä lainkaan tajuttavan noiden sanojen merkitystä?

VÄLINPITÄMÄTTÖMYYTTÄ?         

 *Kun Suomessa jopa pääministeri joutui eroamaan jääviyssotkujensa vuoksi, niin täällä  sen kun porskutellaan jääveinä, ikään kuin ei jääviys sanasta oltaisi edes kuultu. Useat tämän alueemme ”jokapaikan Eetut” istuvat lähes jokaisen paikallisen yhdistyksemme hallitusten jäseninä, tajuamatta, että siitähän todella saattaisi syntyä jääviyksiä.

Esimerkkinä Lepokoti-sota. Täällä etelä-Floridan suomalaisalueella on huomioni kiinnittynyt tuohon parhaillaan Suomalaisen Lepokodin sisällä riehuvaan uudisrakentamis-sotaan. Päivittäin olemme saaneet lukea ”netistä” ja myös Amerikan Uutiset lehdestä, kuinka tuon laitoksen hallitus on taas ja taas erottanut tuon mainitun hallituksen pienehkön johtoryhmän kanssa erimieltä olleita johtokunnantansa jäseniä. Jo neljä veteraanijärjestön edustajaa on ehditty erottaa kyseenalaisin syin ja tuo edellä mainittu (myös jäävi) paperilehti on jo ehtinyt enteillä, että koko veteraanien järjestö tulisi pikapuolin kokemaan saman kohtalon? 

KEIDEN TOIMESTA NUO MAINITUT EROTTAMISET OVAT TAPAHTUNEET? 

 No, jäävien Lepokodin Hallituksen jäsenten tietty!  Heidän toimestaan tuo kaikki on tapahtunut. Ajatellaanpa nyt:  Kaikki erotetut ovat paikallisen Veteraani-järjestön jäseniä. Tuo veteraani-järjestö on Lantanassa toimivan Suomitalo-yhdistyksen jäsenjärjestö. Suomitalon puheenjohtaja on tuon erottamisprosessin pääarkkitehti Lepokodin Hallituksessa. Kyllä hänen olisi pitänyt ilmoittaa itsensä JÄÄVIKSI, noita erottamispäätöksiä tehtäessä? Nythän hän on toiminut johtamansa Suomitalon jäsenjärjestön etujen vastaisesti.

Suomitalolla on vara-edustajakin hallituksessa. Hän on ollut pitkään puheena olevien Veteraanien johtotehtävissä ja hän on järjestön ainut edustaja Suomen Veteraanien kokouksissa Suomessa. Kysyä pitää, miksi hän ei ilmoittanut eriävää mielipidettään Lepokodin Halliuksen pöytäkirjaan, kun hänen omaa järjestöään POTKITTIIN PÄÄHÄN?

Tulee väkisinkin mieleen kysymys, pitäisikö nuo jääviydet tutkia laajemminkin tässä miniyhteisössämme?

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 123 muun seuraajan joukkoon