Kalassa Marathon Keyssä, Floridassa

Pieni kalaraportti heinäkuun lopulta, Marathon Keystä.

Illan komein saalis, 14 paunaa painava Mutton Snapper

Illan komein saalis, 14 paunaa painava Mutton Snapper

Snapperit olivat jälleen kutupaikoillaan, iltasyönti oli antoisaa, eikä päiväreissutkaan olleet turhia.

Yhden iltareissun onnekkain onkija oli Pensylvaniasta asti lomailemassa ollut lady.
Hän sai miehensä kanssa monta Mangrove- ja Yellowtail snapperiä. Ladyn paras saa-
lis oli kuitenkin 14 paunaa painanut Mutton snapper, tosi komea kala ja erinomainen,
maukas valkoinen liha.

Rauhallista loppukesää!

Kireitä siimoja, tight lines!

Onnellinen Pennsylvanian tyttö saaliinsa kanssa

Onnellinen Pennsylvanian tyttö saaliinsa kanssa

Kalastus terveisin!
Jorma Huttunen

Karjalaisten kalamatka

Laivan molemmat partaat olivat täynnä odottavia kalamiehiä...

Laivan molemmat partaat olivat täynnä odottavia kalamiehiä…

Tämän sesongin Karjala-viikon ohjelmaan kuului myöskin kalastustapahtuma tutulla Lady K- aluksella, joka lähtee Lantanan rannasta.

 Päivä oli keskiviikko, helmikuun 13. Aamulla hyvissä ajoin ennen kello 8 oli innostunut joukko valmiina astumaan alukseen ja saamaan siimat kireälle.

Liput oli myyty loppuun ja aluksen molemmat sivut olivat onkijoita kylki kyljessä. Päästyämme ulos Boyntonin kanavasta, oli keulan suunta etelään. Delrey Beachin kohdalla pysähdyimme noin 100 jalan (n. 33m.) syvyiseen kohtaan. Siinä sitten ajelehtiessamme tuulen ja Golf-virran kuljettamana laskimme siimat mereen, syöttinä oli threaded herrings, sillejä kolmikoukkuiseen siimaan kiinnitettynä.

 Tuuli oli noin 12-15 mailia tunnissa kaakosta, laineet ehk 3-5 jalkaan. Hieman oli siis lainetta, mutta ei kovin pahasti, eikä kukaan tullut pahoinvoivaksi. Kalat vain eivät tuntuneet olevan kovin nälkäisiä, meni aika tovi ennen kuin yhtään pohjakalaa edes oli kannella. Tuuli painoi alusta rantaa kohti, matalaan tultuamme ohjasi kapteeni Ladyn syvemmälle merelle.

Värikkäät Queen Trigger-kalat ovat nyt kieltolistalla

Värikkäät Queen Trigger-kalat ovat nyt kieltolistalla

Syvemmällä merellä taas siimat mereen ja jännäämään, koska se iso ottaa kiinni.  Harvakseltaan antoi Ahti antejaan. Veneen oikealla puolella ( starbord) olevien onkijoiden syötit menivät aivan pohjaan, kun oli enemmän lyijyä painona. He saivat pientä pohjakalaa koukkuihinsa. Monet kalat olivat triggerfishkaloja (liipasin-kala), sekä grouperita, jotka kuitenkin olivat liian pieniä. Kaiken lisäksi grouperit ovat kiellettyjä saaliita tähän aikaan vuodesta. Nämä grouper-ryhmän kalat ovat tosi maukkaita ruokapydän antimia, kunhan vain saalis on sallitun kokoinen ja oikeaan aikaan saatu.

  Monta värikästä Queen Trigger-kalaa piti laskea takaisin kotiinsa, ne myöskin ovat kiellettyjen kalojen listalla. Queen triggerit ovat tosi kauniita ja värikkäitä, sopivat mainiosti akvaarioiden koristeeksi. Joitakin harmaat triggerfish-kalat olivat tarpeeksi suuria, ne ovat myöskin mainiota pannulla paistettuna. Saaliina oli myös joitakin porgies (mainio valkoinen liha) ja grunt-kaloja sekä blue runner-kaloja.

Voittaja Pekka Kontio sai 9 paunan Rainbow Runner kalan.

Voittaja Pekka Kontio sai 9 paunan Rainbow Runner kalan.

Voittajan on helppo hymyillä - lisäksi tuli myös shampanjaa ruokapöytään

Hymyyn se menee toiseksi tulleen Matti Määtänkin suu, hän tuli toiseksi 5 paunan kingfish kalallaan.

 Tämän kalareissun suurimman kalan sai Pekka Kontio Kanadan Sudburysta, saalis oli komea rainbow runner, paino noin 9 paunaa ja palkintona siitä oli sampanjapullo. Toiseksi suurimman kalan sai Matti Määttä Kanadasta, Toronton miehiä, hänen kingfish-kalansa painoi noin 5 paunaa. Matti tuntuu saavan kalaa jokaisella reissulla.

 Jälleen loppui aika kesken, kuitenkin meillä oli ollut mainio aamupäivä, kaunis sää, raikas ilma ja melko moni sai tuoreta kalaa ateriaksi. 

Kiitos teille Floridan Karjalaiset, reissu oli mukava ja siitä jäi hieno muisto!

Jorma Huttunen

Haetaanko jo syyllisiä?

FLORIDAN SUOMALAINEN LEPOKOTI PUHUTTAA JATKUVASTI

 Tuosta talouskriisin partaalla kelluvasta laitoksesta on nyt puhuttu jo ihan tarpeeksi. Pitäisikö jo saada tietoja siitä, ketkä ovat  laitoksen johtaneet tuohon kriisitilanteeseen? Tottahan se on tapahtunut vain joidenkin Lepokodin johtohenkilöiden toimesta. Pienen ryhmän siis? Tiettävästi valtaosaa Lepokodin hallituksen jäsenistä ei aina olla kutsuttu edes kokouksiin? Vai onko? Vastuussa lepokoti-kriisiin lienee siis vain se pienehkö ryhmä, joka on Lepokodilla vallan itselleen kaapannut.

 Onhan se ollut aika koomista sekin, kun tuon laitoksen edellinen johtaja sai olla vastuussa kaikesta ja sen jälkeen potkut, mutta hänelle ei oltu annettu mitään mahdollisuutta Lepokodin johtamiseen. Pidettiin vain ”marionetti-johtajana ja vastuussa. Hänet tuo mainittu vallan kaapannut ryhmä  on syyllistänyt siten omista virheistään.  

 Jos joku tämän kirjoituksen lukijoista voisi nimetä noita varsinaisia vastuuhenkilöitä, niin kertokaa toki ne nimet tällä sivustolla. Pois lopultakin kaikki nurkka supinat ja syylliset esiin! 

 

                                                                                                           Aulis Kähkönen

Me vain halusimme vakuuttaa talomme!

Lainanantaja voi vaatia täysiarvoisen talovakuutuksen

Ostimme vaimoni kanssa talon Boynton Beachiltä  maaliskuun lopussa 2010. Tuolloin asuimme vielä Lake Worthissa vuokraamassamme asunnossa. Kun Amerikassa ostaa kiinteistön  ja tarvitsee siihen kiinnelainan, lainanantaja edellyttää täysiarvoisen vakuutuksen hankkimista kiinteistölle. Kiinteistökauppaa ei voi edes tehda ennenkuin vakuutus uudelle talolle on hankittu.  Koska emme vielä asuneet uudessa kodissamme, tuli vakuutusmaksun laskutusosoitteeksi tietysti vanha osoitteemme Lake Worthissa. Amerikassa vakuutusmaksun voi veloittaa kiinteistökaupan yhteydessä kaupanvahvistaja (Title company) joka pidättää vakuutusmaksun tilillensä jo kauppaa päätettäessä. Maksun voi hoitaa myös itse, jolloin säästää ylimääräisiä kuluja.  Päätimme säästää nämäkin meille tarpeelliset ylimääräiset sataset ja maksoimme vakuutusmaksun suoraan vakuutuyhtiölle.  Muuttopäiväksi varmistui aprillipäivä, huhtikuun ensimmäinen. Teimme asianmukaisen muuttoilmoituksen postiin ja vakuutuksen antaja teki tarpeelliset muutokset vakuutukseemme.

Kaikki vaikutti olevan nyt hyvin.

Vuonna 2011 ennen vakuutusmaksun  erääntymistä saimme vakuutusyhtiolta huomautuksen ”courtesy reminder”, jonka posti ilmeisesti oli kääntanyt uuteen osoitteeseemme.  Lähetin shekin vakuutusyhtiöön.  

Kaikki oli edelleenkin hyvin.

Elokuussa 2012 sitten alkoi tapahtumaan.  Olimme päättaneet uudelleenrahoittaa talon 15 vuoden lainalla, koska korko oli pudonnut lähes 2.5 %  ja lainan hoitokustannukset alenisivat dramaattisesti.  Paperityöt pistettiin käyntiin ja kaikki eteni suunnitellusti. Anomus hyväksyttiin ja laina myönnettiin. Lainanantajalle piti vain toimittaa kopio talon arvon tarkastuksesta (surveysta),  kaupanvahvistajan todistus (title insurance policy) ja talovakuutuksen kopio (home insurance declaratioon page).

Kaikki paperit löytyivät, paitsi kuitti talon vakuutuksesta.

Soitimme vakuutuksen antaneen yhtiön edustajalle, joka lupasi lähettää tarvittavan sivun sähköpostilla. Sähköpostia ei kuitenkaan tullutkaan, vaaan agentin puhelinsoitto.  Vakuutusyhtiön edustaja kertoi, että, vakuutuksemme oli jo peruutettu maksamattoman laskun takia…

Kaikki ei ollutkaan enää hyvin.

Olimme siis olleet ilman vakuutusta tässä vaiheessa jo viisi kuukautta. Hämmentyneenä ihmettelimme, kuinka näin on edes voinut tapahtua. Ilman vakuutusta emme saakaan uutta rahoitusta ja pankki hylkää hakemuksemme.  Jos rahoituslaitos huomaa että vakuutusta ei ole voimassa, ottavat he sumeilematta meidän laskuumme uuden vakuutuksen millä hinnalla hyvänsä.

Vakuutusedustajallamme ei ollut meille kunnon vastausta varsin aiheellisiin kysymyksiimme. Edustaja ehdotti uuden vakuutushakemuksen tekemistä, tosin uusilla Citizens-yhtiön vakuutuksilla olisi 30 päivän odotusaika. Lisäpainetta vakuutusasian pikaiseen hoitoon toi myös osaltaan hurrikaani Isaac, joka oli ottamassa Etelä-Floridan tähtäimeensä.

Väärä vakuutustodistus

Vakuutusedustaja lähetti lopulta meille tarvittavan vakuutustodistuksen, jolla voisimme saada lainajärjestelyt päätökseen. Tarvittava paperi oli kuitenkin jopa perusteiltaan väärä, väärä pankki, väärä osoite ja väärät lainatiedot.  Yllättäen lainan haltijaksi olikin tullut aivan eri pankki, tilinumerot viittasivat sen pankin tilille, jossa meillä ei ole kuin shekkitili. Vakuutusselvitykseen oli merkitty jopa tämän pankin, Chasen lainanumero, josta emme tienneet mitään. Osoitteena kuitenkin oli edelleen entisen vuokra-asuntomme osoite Lake Worthiin. Koska muutostamme oli kulunut jo yli vuosi, ei postia enää oltu käännytetty uuteen osoitteeseemme, vaan kaikki pankin  kirjeenvaihto oli palautettu lähettäjälle. Pankki oli tietysti lähettänyt kaikki kirjeet takaisin vakuutusyhtiölle, koska pankille olimme täysin tuntemattomia.

Päätin itse käydä tarkastamassa Chasen konttorissa, mista ihmeestä on kyse. Lainanumero oli aivan todellinen mutta johti aivan eri ositteeseen, lainanottajat olivat meille aivan tuntemattomia.

Nyt olivat ymmällään meidän lisäksemme myös vakuutusyhtiö ja pankki.

Vakuutusasiamiehemme pystyi vain ihmettelemään, miksi alkuperäinen lainanantaja ei ollut tehtäviensä tasalla ja vaatinut vakuutusta kiinteistöön jo puoli vuotta aikaisemmin.

Jonkunhan tämä sotku on selvitettävä

Viimein päätimme itse ryhtyä selvittämään tilannetta. Soitimme vakuutusyhtiöömme ja kysyimme jo tiukalla äänensävyllä miksi tilanne oli päässyt tälläiseksi asiakasta informoimatta. Nyt kaikki vaikutti olevan jo liian myöhäistä. Vakuutusyhtiö ei voi ottaa meitä uudelleen enää asiakkaaksi, koska vakuutuksen irtisanominen maksamattomien laskujen vuoksi oli tapahtunut jo yli 45 päivää aikaisemmin.  Vakuutusyhtiö myös ilmoitti, että vakuutusasiamiehellemme oli lähetetty kolme ilmoitusta maksamattomasta vakuutuksesta, ensin tammikuussa 2012, sitten helmikuussa ja viimeisen kaksi viikkoa vakuutusmaksun eräpäivän jälkeen.

Vakuutusasiamiehemme oli tietysti asiasta hämillään ja kertoi hänellä olevan satoja asiakkaita, joten hän ei voi seurata niitä kaikkia kuitenkaan, vaikka tietokoneen näyttö olisi täynnä punaisia varoituslippuja. Vakuutusasiamiehen mielestä asiakas on aina itse vastuussa maksuistaan, tapahtui sitten mitä virheitä tahansa missä tahansa, vakuutusyhtiössä, vakuutusagentin toimistossa tai pankissa.

Kaikeksi onneksi vakuutusyhtiömme antoi meille yhtiön toisen vakuutusasiamiehen osoitteen. Uusi asiamies sai meille uuden talovakuutuksen toisesta vakuutusyhtiöstä voimaan yhdessä päivässä. Alkuperäisen vakuutusasiamiehemme tulkinta 30 päivän vakuutuksen voimaansaamissaika osoittautui siis tuulesta temmatuksi väitteeksi.  Vakuutusmaksu tosin nousi $500 dollaria vuodessa.

 Kaksi päivää vakuutuksen alkamisesta julistettiin alueellemme tornadovaroitus.  Tuumasimme vain, jotta olipa hyvä, että aloitimme oma-aloitteisen vakuutuksen etsinnän, emmekä jääneet odottelemaan.  Pahimmassa tapauksessa myrskyn jälkeen meille ei olisi jäänyt kuin romuläjä tontille ja vuorenkokoinen velka.

Tällä hetkellä asia on Floridan vakuutuskomissaarin käsittelyssä. Nyt varmaan vakuutusvirkailijoillakin on muuta puuhastelua, kuin ulkoiluharrastukset….

– Kirjoittajan nimi on toimituksen tiedossa

 

LÄNNEN PÄIVÄT PERÄSEINÄJOEN MAAILMAN RAITILLA 2012

Seinäjoen Eläkkeensaajien kantritanssijat

Kauniina elokuisena sunnuntaina viettetiin toista kertaa Esa Hakalan alulle panemaa Lännen päivää Hakalan talon markille, Esan syntymäkodin pihapiirissä.Paikalle oli saapunut noin 170 juhlavierasta läheltä ja kaukaa, siirtolaisuuden ystäviä sekä parikymmentä Amerikan dollarihymyä, joista vanhin oli Martti Ritoniemen 1926 vuosimallia oleva T-Ford .

Juhlavieraat toivotti tervetulleeksi projektipäällikkö Tellervo Lahti joka kutsui paikalle Esa Hakalan. Aluksi pidettiin hiljainen hetki Esan vaimon yllättävän poismenon johdosta.

Esan puheenvuoron jälkeen sai Jari Mäki tilaisuuden kertoa omasta yritystoinnastaan ja Amerikan autoistaan. Jarin kertomus oli hauska, huumorilla häystetty, joka sai heti yleisön hyvälle tuulelle. Seuraavaksi vuorossa olivat Seinäjoen Eläkkeensaajien kantritanssijat, jotka esiintyivät juhlassa kaksi kertaa ja saivat yleisöltä raikuvat  kättentaputukset.

Ford 1926

Yllätysnumerona paikalle kutsuttiin mestaripelimanni Teppo Välimäki Kauhajoelta. Välimäki soitteli reippaita säveliä vanhaksi kutsumallaan haitarilla.

Esan kutsumana paikalle saapuivat myös viihdekuoro Marit ja Mikot. Kuoro vieraili vuosi sitten Floridassa ja oli myös Esan kotona laulutervehdyksellä. Kuoroa johti Erkki Rajamäki. Seniorikilpailussakin voittanut kuorossa laulava Eero Järvinen esitti Hiski Salomaan Lännen Lokarin, esitys sai yleisön hyvälle tuulelle.

Kuoro antoi lahjana Esalle muistoksi Marleena Ansion kirjan ET OLE YKSIN. Esa kiitti arvokkaasta muistolahjasta Mareja ja Mikkoja ja esitti samalla kutsun saapua Lännen Päiville kahden vuoden kuluttua. Kahden vuoden kuluttua kuoro juhlii 50-vuotista taivaltaan Suomen vanhinpana viihdekuorona.

Marit ja Mikot

Hakalan markilla oli tarjolla erilaista ostettavaa, vohvelit ja makkarat kävivät hyvin kaupaksi.

Myös yleisöllä oli tilaisuus ennen juhlaa ja juhlan jälkeen tutustua lähemmin Hakalan taloon, ja Esan lahjoitamiin esineisiin, jotka kertovat Hakalan talon historiaa.

Yleisöllä oli myös mahdollisuus tutustua vielä rakenteilla olevaan Siperista tuotuun Unkurin taloon.

 

Esa Hakala, vapaa tooimittaja ja kirjailija

Fishfest Tropiikin yössä – Kalareissu Floridan eteläkärjen (Florida Keys) saariketjun keskipaikkeille,Marathoniin

Heinäkuu 21, 2012, Jorma Huttunen

Marathon Lady lähdössä iltakalalle

Alus Marathon Lady irtosi laiturista illalla 6.30, matka ensimmäiselle ankkuripaikalle kesti noin 45min. Siinä oli veden syvyys ehkä 25 metriä. Kovin kauan emme siinä olleet, vain joitakin pieniä Grunts-kaloja tuli ylös. Toinen hieman matalampi paikka ei ollut yhtään anteliaanpi, ilta oli vielä valoisaa, iltasyönti alkoi vasta hämärän tultua.

Nyt olimme matalammassa, kymmenkunta metriä oli syvyys. Pikkuhiljaa alkoi siimat onkijoilla kiristyä, snappereitä alkoi tulla saaliiksi. Veneen perässä ja sivulla oli verkkopussit, niissä oli jauhettua kalanjätettä. Se alkoi hiljalleen liueta virran mukaan,sen liemen houkuttelemana kalat löysivät onkien koukuissa olevat syöttipalat. Kalan napattua palan se rupesi viemään sitä ja silloin piti nykäistä että koukku otti kiinni. Useimmiten kalat saatiin ylös asti, joitakin pääsi tietysti irti, ei ollut koukku kunnolla huulessa.
Siimoissa ei useimmilla ollut mitään painoa, siimaa vain syötettiin pikkuhiljaa virran vietäväksi ja siitä ne snapperit sen syötin nappasivat. Veneen ollessa täysi 60 onkijaa, siimasotkuja oli melko paljon. Siinä tietysti meni aikaa hukkaan, joskus oli paras katkaista siima, siten pääsi nopeammin takaisin onkimaan.

Tätä iltasyöntiä kesti pari tuntia, noin 9stä- 11sta. Kyllä se kala olisi syönyt pitenpäänkin, mutta aika loppui, piti palata satamaan. Tänä ensimmäisenä iltana en saanut kuin 4 tarpeeksi isoa (keeppers) kalaa. Huomenna koetetaan paremmalla onnella.

Snappereita

Aamulla siivosin kalat ja ne laitettiin jäihin,kylmiöön. Loppupäivä huilailtiin, illalla taas Ladylle ja sama ohjelma alkoi uudelleen. Alkuillan ongin eilisessä kohdassa, myöhemmin siirryin kuitenkin veneen keulaosaan, siellä olin hieman paremmassa paikassa.

Sinäkin iltana oli monta siimasotkua haittana, saaliini oli 6 snapperiä. Vieressäni oli pari nuorta kaveria, veljeksiä, heillä oli kiirettä. Saivat kumpikin parikymmentä kalaa.

Kolmantena iltana sain hyvän paikan, aluksen oikealta laidalta (starbord ) aivan perästä. Virta oli sopivaan suuntaan, saaliini oli 7 Mangrove- ja 3 Yellowtail snapperiä. Siis hieman parenpi ilta.

Torstai oli viimeinen päivä Marathonissa,ajelimme Riitan kanssa Key Westiin päin. Siellä on saari nimeltään Big Pine Key (Suuri Mänty Saari), Key Westiin on siitä vielä matkaa 40km. Tämän saaren itäpuolella on saari nimeltään No Name  Key(Nimetön Saari). Sinne menevän tien varrella on vanha ravintola No Name Pub (Nimetön Pub).

$150.000 dollaria tapettina

Erikoinen paikka, ollut siellä jo vuodesta 1936. Tarjoilevat heidän suosittua pizzaasa, tuoreita kala-aterioita ynnä muuta maistuvaa. Se on kai ollut aikoinaan asuintalo, muutettu myöhemmin ravintolaksi. Sinne ei ole mitään viittoja ja vaikka mekin olemme käyneet siellä pari kolme kertaa, piti minun kysyä tietä sinne.

Talon ulkoseinässä onkin taulu jossa lukee, että löysittehän tänne kuitenkin. Paikan sisäseinät ovat verhoiltu yhden dollarin seteleillä, asiakkaat ovat ne sinne naulanneet muistokirjoitusten kanssa. Tarjoilija kertoi että niitä on arviolta 150,000 dollarin verran, kuvista näette kuinka paljon niitä on. Söin siellä ensi kertaa keltaevä tunakalaa. Se oli grillattu , jotkut kehuvat sitä oikein hyväksi, mutta kyllä minä Maha-Mahia tai snapperiä mieluimmin syön.

Sieltä sitten ajelimme hienoja merimaisemia ihaillen takaisin majapaikkaan. Keräsin taas kalavehkeet, ja suuntasin Ladylle. Sää oli nyt parempi, tuuli lauhtunut, alus ei paljon keinunut. Jälleen oli alkuilta rauhallisempi saaliin suhteen. Hämärän tullua alkoi säpinä. Virran suunta ei ollut meille siellä perässä parhain, mutta kalaa alkoi kuitenkin tulla tasaisesti. Siima piti jälleen katkaista, että pääsin isosta sotkusta irti.

Aika vain loppui taas kesken hyvää syöntiä. Kaloja oli minullekin tullut kuitenkin jonkun verran. Pojat ( Mates) heittelivät saaliit laiturilla astioihin sekä kaikenlaisiin laatikoihin. Punainen 5 gallonan pönttöni tuli puolilleen, kotona kaloja siivotessa laskin saaliin olevan 20 Mangrowea ja 4 Yellowtailiä. Ne olivat yön yli jäiden seassa kylmä laatikossa, en halunnut kuluttaa hienoa aamua siellä Marathonissa. Oli myös parempi paikka täällä kotona ne siivota. Nyt on kaikki kalat jäissä, niitä riitti naapureillekin. Kooltaan kalat olivat kuitenkin melko pieniä, parhaimmat kilon, toiset puoli ja jotkut vähemmän, kaikki kuitenkin, tarpeeksi suuria otettavaksi.

Saalista riittää vielä joksikin aikaa syötäväksi

No nyt on kalaa joksikin aikaa, katsotaan sitten ensi vuonna jos on tilaisuutta mennä vielä uudelleen. Mangrowe-snapperin kutuaikaan tulee saarille kalastajia pitkänkin matkan päästä. Orlandosta oli isä poikansa kanssa, tapasin heidät myös viime vuonna. Yksi mies oli ajanut Saint Augustinesta aivan Floridan pohjoisosasta, neljän hengen seurue oli Daytona Beachilta, se on meiltä 250 km pohjoiseen. Meiltäkin tulee Marathoniin matkaa jotakukin 280 km.

Reissu oli hyvä, tropiikin yö kirkkaiden tähtien loistaessa on tunnelmaa täynnä, tyyni meri rauhoittava. Ja mainiota snappereitäkin saatiin kaupan päällisiksi.

Tässä siis Fishfest tarina, trooppisilta Florida Keyn koralliriutoilta.

Siimat kireälle (tight lines) !

Palmurantaterveisin ! Jorma Huttunen

PERINTEINEN SIIRTOLAISUUSJUHLA PERÄSEINÄJOELLA

Aisamäen kesäteatteri

Suomen Siirtolaisuusmuseoyhdistys järjesti perinteisen siirtolaisuusjuhlan Peräseinäjoen Kalajärven Maailman Raitillä maanantaina
heinäkuun 16 päivä.

Pääjuhla pidettiin Aisamäen kesäteatterissa ja juhlaväkea oli paikalla runsas sata siirtolaisuuden ystävää läheltä ja kaukaa.
Juhlien pääesiintyjäksi oli kutsuttu Ameriikan Poijat-torviseitsikko suoraa länneltä jotka aloittivat juhlan reippailla sävelillä.
Toiminnanjohtaja Tellervo Lahti toivotti vieraat tervetulleeksi, jonka jälkeen professori Olavi Koivukangas  toi oman tervehdyksensä
juhlaan ja piti juhlapuheen. Suomi-Amerikka yhdistyksen tervehdyksen juhlaan toi puheenjohtaja Heikki Kulju.

Arvokkaita tervehdyksiä

Tervehdysten välillä saatiin kuulla Ameriikan poikien esityksiä ja heidän itsensä kertomana sukujuuristaan, jotka liittyivät monen kohdalla Pohjanmaalle.

Juhlista siirryttiin Hakalan talolle kahville, jonka yhteydessä Esa Hakala lahjoitti Hakalan talolle sijoitettavaksi puuhevosen, jonka hän oli tehnyt Ilmajoen Kotiteollosuuskoulussa 16-vuotiaana.

Esan vaimon äkilllisen poismenon johdosta Hakaloitten hyvä perhetuttu Jaakko Romu piti vaikuttavan muistopuheen Ailille ja vietettiin
hiljainen hetki Ailin muistolle.

Esan 16-vuotiaana tekemä puuhevonen palasi Hakalan taloon

Muistohetken päätti Eero Järvisen vaikuttava lauluesitys ja Ailin lempilaulu Kahden Maan Kansalainen, joka sain monet paikalla olleet
kyynelehtimään, säestyksestä huolehti Erkki Rajamäki.

Floridan suomalaisia oli paikalla useita, Pirkko Venetjoki-Karttunen, Mari Kiuru ym.

Seuraava juhla on Lännen Päivät Maailman Raitilla Hakalan talon markilla sunnuntaina elokuun 28 päivä kello 13.00- 17.00

Esa Hakala, vapaa toimittaja

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 122 muun seuraajan joukkoon