Tervehdys täältä ihanasta Suomenmaasta! Olemme Arjan kanssa tehneet monenlaisia eri vierailuja ympäri Suomen, ja nyt olemme täällä Jyväskylässä.
Saimme jo jonkin aikaa sitten tiedon, että Palokan alueseurakunta on tehnyt yhdessä St. Andrew’s Lutheran Churchin kanssa ystävyysseurakuntasopimuksen. Monen eri syyn vuoksi meillä ei ole vielä voinut olla tällaista yhteistä tapahtumaa, mutta nyt vihdoin sen aika koitti!
Tapasimme lauantaina Jyväskylään saapuessamme Sipisen perhettä ensimmäisen kerran tällä Suomen vierailullamme, tapasimme kahvila & ravintola Vesilinnassa hienon ruokailun merkeissä. Jatkoimme siitä Raijan ja Sepon kotiin, jossa yövyimme Jyväskylän vierailun ajan.
Palokan kaunis kirkko on ollut korona-aikana suuressa remontissa, ja mm. sisäilmaongelmia on ratkottu, jotta siellä on terveydellisistä syistä turvallista olla.
Syyskuun viidenneksi 2021 kirkkoon oli kutsuttu yleisellä ilmoituksella kirkkokansaa, sillä nyt oli ensimmäinen kerta kun koronan vuoksi siellä sai olla jälleen enemmän ihmisiä paikalla. Paikallisten palokkalaisten lisäksi kutsuttiin meitä Floridan seurakuntalaisia, jotka tällä hetkellä viettävät aikaa Suomessa, kutsumisesta huolehti Raija Sipinen. Paikalla olikin ilahduttavan paljon väkeä. Ensin vietimme jumalanpalveluksen, johon sisältyi hienoa musisointia, upea kirkkokuoro sekä kaksi kanttoria, Tuovi Ruhanen sekä pääkanttori Liisa Partanen.Jumalanpalveluksen aluksi kirkkoherra Arto Viitala siunasi kolmiyhteisen Jumalan nimeen uudelleen käyttöön otetut Palokan kirkon tilat.
Eri vaiheissa jumalanpalvelusta lauloi sekä kuoron kanssa että yksin Kalle Kinnunen, joka on esiintynyt hyvin pitkään monissa eri seurakunnan tilaisuuksissa ja pitänyt myös omia konserttejakin. Marianne Mäenpää, Floridastakin monelle tuttu taitava laulaja, esitti kaksi kaunista virttä.
Palokan aluekappalainen Teija Laine piti saarnan, jossa hän puhui siitä, jos osaisimme olla lapsen kaltaisia ja onnellisia juuri tästä hetkestä emmekä murehtisi aina tulevista päivistä, olisimme paljon onnellisempia. Mukana oli myös kappalainen Ulla Palola, kappalainen Seppo Hautalahti, diakonissa Elina Romar sekä yhteisissä rukouksissa pienet tytöt. Ja mikä hienointa, saimme kaikki kirkossa olijat käydä nauttimassa herran pyhää ehtoollista alttarin ääressä, ja kiitollisella mielellä kiittää hyvää Jumalaa jokaisesta hetkestä.
Jumalanpalveluksen loputtua oli mieleenpainuva hetki, kun rukoilimme Elina Romarin johdolla käsin ja jaloin, nousimme välillä seisomaan että jaksoimme istua vielä kirkon penkissä vielä hyvän tovin.
Marianne Mäenpää aloitti laululla Lintu, seurakunnan alueneuvoston puheenjohtaja Rahkonen kertoi kirkon uudistamisesta ja lopuksi lausuen mieleenpainuvan runon. Tämän jälkeen kuulimme Lyydioitten kertomuksen lähetystyöstä mitä he Palokan kirkolla ovat jo vuosikymmenet tehneet. Lyydioilta Raija Sipinen oli tilannut nämä kauniit poppana-liinat juuri Amerikan väreissä, jotka ovat kaunistaneet Floridassa pöydän pintoja yli kymmenen vuoden ajan.
Teija Laineen juontaessa tätä tilaisuutta seuraavaksi käytin puheenvuoron itse ja lyhyesti kerroin seurakuntiemme ystävyydestä ja annoin lahjaksi kirjan Amerikkalainen Unelma.
Saimme olla ylen kiitollisia että Raija Sipinen on sitkeästi toiminut tämän ystävyysseurakunnan puolesta. Viimeisen puheenvuoron Teija antoi Raijalle, joka kertoi kuinka tärkeätä on kiitollisuus. Hän sanoi olleensa kesällä Piispa Huovisen kesäseuroilla Pylkönmäellä, jossa aiheena oli se, kuinka kaikkien tulee olla kiitollisia niin hyvästä kuin niistä huonoista hetkistä ja asioista. Raija kertoi kiittäneensä tämän kesän aikana Jumalaa myös niistä vaikeista hetkistä, ja hän on kokenut tulleensa paremmin kuulluksi. Raija kertoi myös oma anoppinsa lähettäneen aikanaan kirjeen Raijalle sairaalaan. Kirjeessä annettiin ohjeena, jos et tule kuulluksi rukouksella, niin koita kiitoksella.
Tuo elämänohje on kantanut pitkälle.
Tilaisuuden lopuksi Marianne lauloi herkällä kauniilla äänellään Juuret Suomessa. Mukana tilaisuudessa oli mm. Pirkko Venetjoki sekä yhteinen ystävämme Sinikka Luukaslampi.
Kiitollisuudella muistamme tätä aikaa.
Peter ja Arja Mäkilä
Usasuomeksi lukijoilta 