Ameriikan Esa ja Tuula matkalla Suomessa 2018

Lämpimät terveiset sinne syksyiseen Suomeen ja paljon kiitoksia teille kaikille, joita siellä tapasimme ympäri Pohjanmaata.

Suomeen tulimme heinäkuun 11.  päivä ja paluu Floridaan lämpöön oli elokuun 28 päivä,  joten  kotona Floridassa olemme nyt olleet jo runsaan kuukauden päivät.

 

Suomeen tultuamme asuimme pari ensimmäistä Lahdessa olevassa hotellista, josta ensi töiksemme  kävimme Mäntsälästä hakemassa vuokra-auton Keijo Lehtoselta. Lahdessa sitten tapasimme tuttuja mm. siskoni Eiran ja kävimme yhdessä Läntisellä hautausmaalla viemässä kukkaset Mika-poikani ja vaimoni Ailin haudalle.

Matka jatkui edelleen Lahdesta Tampereelle, jossa tapasimme Suomessa lomailevan Riitta Mäkipään. Riitta on toiminut Miamissa matkanjohtajana jo vuosia. Mukava lounastapaaminen Ravintola Kaislassa, seura oli mukavaa ja ruoka maittavaa.

Matkamme pääkohde oli kuitenkin luonnollisesti Peräseinäjoki, josta Tellervo Lahti oli meille hankkinut sopivan asunnon. Asuimme liiketalon yläkerrassa, alakerrassa Maija-Liisa Anttila piti isoa naisten ja miesten vaatetusliikettä. Peräseinajoelta sitten teimme päivittäin matkoja ympäri Pohjanmaata tuttaviemme ja sukulaisten luokse.

Ensimmäinen tilaisuus tuttujen tapaamiseen oli Hakalan talon ja Maailman Raitin maisemissa Kalajärven rannalla, jossa pidettiin Siirtolaisuusjuhla ja Lännen Päivä. Lännen Päivää  ei enää ensi kesänä järjestetä. Siirtolaisuusjuhlassa tapasimme Marjatta ja Ilmari Liimakan Kauhajoelta ja Floridan lumilintuja, Tuulan sukulaisia, Liisa-tädin ja Jari-serkun vaimoineen. Kauhavalla kävimme Passin, Tuulan äidin ja isän haudalla sekä  mummon ja paapan haudalla Laihialla, jonne kumpaiseenkin vietiin kaunis kukkalaite.

Kurikassa Tuulan sukulaisia oli koolla Ulla Sillanpään kotona, Ulkosuomalaisten Uurnalehto Peräseinäjoella piti myös käydä katsomassa.

Ilmajoella ja Seinäjoella kävimme useamminkin,  Aune Ja Matti Kortesmäellä ja Heikki ja Ritva Hakalassa, Trumpin ystävän Jari Mäen ja kihlattun Siskon luona Koskenkorvalla. Jari ja Sisko olivat juuri tulleet Helsingistä Trumpin ja Putinin tapaamisesta. Uusi Apu-lehti oli ilmestynyt, lehdessä oli kuvia sivukaupalla Jarista ja Siskosta. Samainen Apu-lehti on nyt täällä varattuna myös Trumpille, kunhan presidentti tulee taas naapuriin West Palm Beachiin. Jarilla on myös oma merkkipäivänsä 13 päivä lokakuuta, Jari kun täyttää 60 vuotta. Floridaan Jari tuleekin sitten Floridaa kuun lopulla.

Vielä ennen  paluuta Floridaan päivää ennen kävimme Orimattilassa Hovilan Kartanossa Kekkosen arkistossa, jossa tapasimme arkistonhoitaja Pekka Lähteenkorvan. Kartanon eteisessä meidät vastaanotettiin Esan tekemän ja Kekkoselle Lahden Messuilla lahjoittaman Könnin kellon katsellessa. Kello luovutettiin presidentti Kekkoselle heinäkuun 26 päivä 1968, siis 50-vuotta sitten. Kiitos meille järjestyneestä vastaanotosta Pekalle.

Floridassa Esa Hakala 10/05/2018

 

 

Kekkosta muistellen Ilmajoen Musiikkijuhlilla

Lahti, Mustakalliontie

Saapuessani Helatorstaina Suomeen, otti vanha isänmaa Esan vastaan sateisen harmaana. Lahdessa oli sitä vastoin lämmin vastaanotto kun saavuin tuttuun kesäasuntooni. Vuokraemäntä oli laittanut asunnon kuntoon, kukkasia, kaunis kortti tervetulotoivotuksin ja jääkaappi täynnä herkuja, oli siitä Esan hyvin aloittaa kesänvietto Lahden Mustankalliotiellä.

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli käynti Helsingissä hankkimassa autooni rajavakuutus ja Sauna-Timpan kanssa lauantai aamuna Mustangin haku Matikkalan navetasta.

Viikon kuluttua oli sitten matka Pohjanmaalle Ilmajoelle, jossa sain kortteerin vaimoni siskon ja hänen miehensä luona. Matkani päätarkoitus oli Ilmajoen Musiikkijuhlat ja Kekkos-ooppera.

Esa ja ”Kekkonen” eli oopperalaulaja Jyrki Anttila

Aamulla matkalla Musiikkijuhlien toimistoon tapasin juhlien toiminnanjohtaja Sari Hankan, joka järjesti minulle kutsuvieraspaikan Oopperaan jo  lauantai- iltapäiväksi. Olin jo Floridasta käsin ollut yhteydessä Sariin toivomuksena päästä henkilökohtaisesti tapaamaan Ooppera-Kekkosta ja sehän onnistui jo ennen esitystä.

Tämän oopperan isä, Lasse Lehtinen tuntee Suomen lähihistorian erinomaisesti. Hän kirjoitti väitöskirjansa Kekkosen ja SDP: suhteista, joten Kekkosen ja Tannerin poliittiset ristiriidat Lehtinen tuntee poikkeuksellisen hyvin. Itse Kekkosta esittänyt tenori Jyrki Anttila tekee uskomattoman upean roolisuorituksen Kekkosena.

Mukava sattuma oli, kun menin istumaan omalle paikalleni oli vieressäni varsin tunnettu kirjailija Laila  Hirvisaari. Ennen esityksen alkua ja väliajalle meillä oli paljon puhumista, kun kerroin kuka olen ja että nämä joki-oopperan maisemat ovat minulle tuttuja lapsuudesta, kotini oli tässä aivan lähellä.

Katsomo oli aivan täysi kun esitys alkoi, ilmakin suosi mutta esityksen lopussa alkoivat ensimmäiset vesipisarat tippua taivaalta.

Katsot ovat olleet täysiä kaikissa esityksissä

Näin sain jo toista kertaa nauttia syntymäpitäjäni maisemissa Kekkosesta , muistella niitä hetkiä kun olen hänet henkilökohtaisesti tavannut useamman kerran.

Muutaman päivä vielä Aunen ja Matin luona ja sitten matkasin jälleen Lahteen, poiketen vielä Jari Mäelle Koskenkorvalla hakemassa Turkuun menevää siirtolaisuus aineistoa, jotka olivat Jarin kontissa tulleet Floridasta Koskenkorvalle.

Tässä olivat ensi tapahtumat Suomesta tältä suvelta,

Esa, vapaatoimittaja Floridasta

KEKKOSTA MUISTELLEN NIINIKOSKELLA JA TAMMINIEMESSÄ

Kekkoselle Lahden Messuilla lahjoittamani könninkello

Syntymäkotini Hakalan talo Peräseinäjoen Kalajärven Maailman Raitilla ja vierailuni siellä kuuluu jokakesäiseen Suomenkäyntiini, kesäohjelmassa on myös toinen vakiopaikka vierailtavana.

Paikka on Orimattilan Niinikoskella UKK-Urho Kekkosen Arkisto. Paikka on tullut tutuksi siitä,  että ennen Amerikkaan lähtöäni  vuonna 1968 olin mukana Lahden Messuilla omalla osastollani ja sielä lahjoitin tekemäni Könnin kellon silloiselle presidentille,  Urho Kekkoselle.

Myöhemmin vein poikani kanssa kellon  presidentin linnaan ja sain valita paikan sille. Kello oli pitkään Linnassa, kunnes Kekkonen halusi, että se siirrretään hänen arkistonsa suojiin Niinikoskelle.

Jokakesäinen vierailuni Niinikoskella alkoi, kun tutustuin arkiston johtajaan Pekka Lähteenkorvaan. Vierailuni aikana oli paikalla myös tutkija Janne Ridanpää . Olen myös vierailuideni aikana vienyt Arkistoon jotain Kekkoseen liittyvää aineistoa ja näin minulla on myös lupa vierailla talon alakerrassa, jossa ovat Kekkosen valtakauteen liittyviä dokumentteja ja tavaroita.  Joukossa on myös pari Esalta saatua kansiota, Kekkoseen liittyviä  valokuvia, kirjeenvaihtoa ja muuta.

Urho Kekkosen arkisto on osoitteessa UKK-tie 8, Niinikoski. Arkisto on auki keskiviikkoisin ja lisäksi sopimuksen mukaan.

Tamminiemessä, Kekkosen työpöytä

Minulla oli myös tilaisuus ennen Floridaan paluuta käydä tutustumassa Helsingissä Urho Kekkosen Museoon Tamminiemessä.

Samaan aikaan sain olla mukana kirjailija Raija Orasen uuden Kekkos-kirjan julkistamistilaisuudessa.  Paikalla oli kirjailijan lisäksi aikaisemmin tapaamani Pekka Lähteenkorva UKK-arkistosta, hauska yhteensattuma.

Kirjan kirjoittaja piti  noin tunnin mittaisen esitelmän kirjan sisällöstä, Pekka Lähteenkorva kommentoi kirjaa esityksen jälkeen. Kirjan Kekkoseen liittyvät arkaluontoisimmat asiat tulivat esiin esitelmässä.

Tilaisuutta oli tullut kuuntelemaan salin täyteinen kuulijakunta ja esitelmän loputtua oli tilaisuus ostaa kirja kirjoittajan omistuskirjoituksen varustettuna.

Muistoihin jäi mielenkiintoinen hetki Tamminiemessä  Kekkosta muistaessa ja iltasella sitten  paluu Lahteen ja valmistautuminen paluuseen Floridaan .

 

Esa Hakala, Lahti

SALPAUSSELÄN JUURELTA KEKKOSTA MUISTELLEN

Syyskuun 3. päivä tuli kuluneeksi Presidentti Urho Kekkosen syntymästä 110 vuotta.

Kello, Kekkonen ja kirjoittaja

Henkilökohtaisesti olen tavannut Kekkosen neljä kertaa ja ne kerrat ovat olleet ikimuistoisia tapahtumia elämässäni.

Ensimmäinen tapaaminen oli Lahden Messuilla kesällä vuonna 1988, kun sain lahjoittaa Presidentti Kekkoselle valmistamani Könninkellon. Myöhemmin vein poikani Matin kanssa kellon Presidentin Linnaan ja sain itse valita kellolle paikan. Se tuli Linnan juhlasaliin mielestäni edustavalle paikalle. Yllättäen Kekkonen myös ilmestyi juhlasalin ja oli tyytyväinen kellon paikkaan.

Messuilla minulle ei suotu mahdollisuutta lukea kokonaan kelloon liittyvää luovutus- ja lahjakirjaa. Nyt sain sen tehdä, poikani seisoessa vieressäni. Presidentti halusi esitellä juhlasalia ja vieressä huoneessa olevaa olevaa Sylvin saamaa kaappikelloa. Koko ajan Kekkosen mukana kulki hänen adjutanttinsa Levo.

Päivän parin päästä sain kirjeen Linnasta. Kirjeessä oli kutsukortti Linnan Itsenäisyyspäivän juhliin. Siellä käynti oli ainutlaatuinen ja mieleenjäävä.

Seuraavana vuonna oli muutto siirtolaiseksi Amerikkaan Mainen osavaltioon ja myöhemmin Floridaan, jossa kellojen valmistus jatkui saksalaisessa Weimerin firmassa.

Luovutuspuhe

Floridassa tuli täyteen 10 vuotta ja edellisesta tapaamisesta Kekkosen kanssa , niin mieleen tuli seuraava hassu ajatus.  Olin lähdössä Suomeen ja ajattelin kirjoittaa kirjeen Kekkoselle Linnaan ja kertoa hänelle seuraava ajatukseni. Kerroin, että olen muuttanut Floridaan, jossa teen edelleenkin kuuluja Könnin kelloja, nyt Amerikan miljonääreille. Tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun lahjoitin Herra Presidentille Könnin kellon Lahden Messuilla ja silloin toivoin, että kello mittaa Herra Presidentille pitkään onnellisia ja valoisia aikoja ja lahjoittamani kello on täyttänyt nämä toiveet.

Ehkä tämä viimeinen lause puri Kekkoseen niin, että sain kirjeen Linnasta ja siinä oli sovittu tapaaminen Naantalin Kultarannassa elokuussa sovittuna päivänä. Piti vain vahvistaa tapaaminen, jonka tein heti.

Aikaa Suomessa oli kuukausi tapaamiselle, joten minulla oli erilaisia järjestelyitä sen johdosta. Hyvä ystäväni Lasse Sjöström oli silloin Suomessa ja tuonut juuri upean Amerikan autonsa Suomeen. Hänelle olin jo aikaisemmin puhunut, että hän lähtee mukaan, jos tälläinen tilaisuus tulee. Sekin asia järjestyi, kun otin Lasseen yhteyden.

Seuraavana oli asia, että mitä voin viedä lahjana Kekkoselle Floridan Pohjalaisten viirin numero 1. lisäksi. Sitten muistin, että pohjalainen helahoito olisi paikallaan ja niin hankin sen Kauhavalaisesta puukkotehtaasta ja jäin odottamaan tapaamisen sovittua ajankohtaa ja päivää.

Päivä tuli ja olin Helsingin lentoasemalla odottamassa lentoa Turkuun. Lento oli samalla lento Tukholmaan ja minulta otettiin matkan ajaksi puukko pois. Kun minulta kysyttiin, mitä paketissa on, vastasin, että ”puukko Kekkoselle”, katsottiin minua vähän ihmeissään. Mitenkähän asia olisi mennyt tänä päivänä?

Turussa oli Lasse minua vastassa ja niin siirryttiinkin hänen upeaan autoonsa, jossa edessä rekisterikilven paikalla luki USA-1. Aikaa tapaamiselle oli muutama tunti, jona aikana kävimme ravintolassa syömässä, minulla oli vielä puhe Kekoselle haussa. Muttama neuvoa antava konjakkikaan ei kuitenkaan auttanut ja aikaa tapaamiseen ei ollut enää paljoakaan. Sitten muistin ystäväni Eero Piirron tapauksen. Hänellä helsinkiläiseen

ravintolaan mennessään oli päällään pohjalainen puku ja portsari käski ottaa helahoidon pois narikkaan odottamaan. Eero vastasi, että sitä hän ei anna huolimattomien käsiin. Voisiko tämän saman kertoa myös Kekkoselle?

Lähestyttiin Naantalia ja pysähdyimme Ukko-Pekan sillalle vähän tarkistamaan vaatetusta. Kaukaa näkyi Kultaranta ja sen lipputangossa valtion lippu. Pyysin Lassea ajamaan hiljaa, kuten yleensä valtiovierailussa, ja niin hän tekikin. Ohitimme vartiokopin, sieltä vilkutettiin , että ovat tietoisia ketä on menossa ja pian eteemme ilmestyi poliisiauto, joka ohjasi meidät perille. Jonkin ajan kuluttua Presidentti Kekkonen ilmestyi terassille ja näin sain esittää terveiset Floridasta ja ojentaa ensin tervehdyksenä floridasta Floridan Pohjalaisten viirin numero 1.

Kultarannassa

Tämän jälkeen minulla oli kädessäni pohjalainen helahoito kaksisine puukkoineen, jonka annoin Kekkoselle ja toivoin, että helahoito ei joutuisi huolimattomien käsiin. Kekkosta nauratti moinen lausuma. Siirryimme hetkiseksi istumaan terassille, aikaa ei ollut paljon, sillä Presidentillä oli kiire Kalevan Kisoihin Kokkolaan.

Kiitin vierailustani ja toivotin vielä Herra Presidentille pitkään valoisia aikoja Suomen Presidenttinä.

Myöhemmin kuulin, että Kekkonen oli siirtänyt lahjoittamani Könnin kellon Orimattilan Niinikoskelle Arkistonsa suojin ja näin olenkin  joka kesä vieraillut Niinikoskella tarkistamassa kellon kuntoa.

Hyvin könniläinen mittaa aikaa eteisaulassa toivottaen vieraat tervetulleeksi UKK-arkiston suojiin Niittykoskelle.

”Aika ja ystävät kaikkoo, uskollinen ikuinen säilyy”

Esa Hakala, vapaa toimittaja